omaa elämääni, joka on kyllä aika epätoivoista. Olen nyt reilu vuoden roikkunut ajatuksissani eräässä miehessä, ikävöinyt jne. Ja mistään ei tule mitään. En enää tiedä, miten saisin "kiinni elämästäni". Tiedän, ettei tuo mies ole minusta sillä tavalla kiinnostunut, on sen myös sanonut. Mutta ei vain mene mun päähän. Aina mietin, että kyllä mä sen jo muutaman kuukauden päästä unohdan, mutta eipä ole käynyt niin. Mikään ei vain auta. Irroitteleminen yms. baariin lähteminen ei auta, koska sielläkin ajattelen vain, ettei kukaan mies pystyisi häntä korvaamaan. Miten ihmeessä pystyn unohtamaan..? Kertokaa minulle.
Oon
tässä miettinyt
4926
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla oli itselläni ajatukset solmussa tosin paljon pitempään. Jätettiin kuin nalli kalliolle. toivoi pääsevänsä paratiisiin , Asiat eivät aican häbeb kohdallaan alkoholin rakkausen hamuamisen ym sujuneetkaan aivan unelmiaen auuntaan , minut piti kuin vara miehenä yksi sulka lisää YSTÄVÄPORUKAN silmiin joitakin kertoja kävin toisella paikkakunnalla tapaamassa häntä ja gänen poikaansa ja joka kerta sain kylmää vettä niskaani sen lisäksi soitteli joskus poika yseävänsa kanssa kännissä antoi toivoa ja pakitti ym kaikenlaista huuhaata mulle jävi näin ajattelin vaab paljon paljon pitempään enää en ajttel ajatukseni on tulevassa mitä aika näyttää toivon että ymmärtäisitte että paluuta entiseen minun kohdaltani ei varmaan ole hanen toiveistaab huilimatta joten kannattaako ajatella sitten . ai8nakin mitä tekee ja antaa ymmärtää itse olen lakannut ajattelemasta . mutta sullahan on basta vuosi kulunut
kyllä jos mies selvästi ilmaisisi ettei ole kiinnostunut. Mitä ihmettä sitä sitten...enää haikailisi-Selvä peki. Kyllä se on kahden kauppa, tunteitaan ei voi pakottaa. Ja eikös se jo herätä ärtymystäkin sellainen roikkuminen?
tää mies tietää, että ajattelen sitä. Mutta ei tunteita voi noin vain sulkea. Varsinkin jos ne on todella voimakkaat, mitä ne itselläni valitettavasti on. Asiaa voi tietysti pohtia järjellä etc. Mut jos sydän sanoo toista niin kyllä se järki helposti hiljenee..
Sydän menee järjen edelle rakkausasioissa - aina. Vaikka muilla elämän osa-alueilla ihminen olisi kuinka järkevä ja fiksu, niin rakkaudessa ei enää kovinkaan paljoa ole järjelle sijaa.