Olen nuori nainen, normaalipainon rajoissa 65kg/167cm ja epäilen, ettei kaikki ole hyvin haimani toiminnassa.
Koin toissa päivänä pelottavan heikotuskohtauksen. Pyöräilin kaupalle ja ihmettelin jo matkalla, että miten oloni voi olla näin vetämätön. Oli kova vastatuuli ja tuntui, etten mitenkään selviä perille, vaikka matkaa oli vaivaiset 3 km. Kaupalle päästyäni olin aivan hikinen ja poikki kuin raskaan liikuntasuorituksen jälkeen, mutta muuten oloni oli normaali. Aloin tehdä ostoksia kunnes yhtäkkiä tunsin voimakasta pahoinvointia ja tajusin, että meinaan pyörtyä ihan väkisin. Tuntemus tuli ihan varoittamatta, mutta niin voimakkaana, etten meinannut päästä mihinkään. Kyykistelin lattian rajassa ja yritin raahautua limsahyllyjen luo, koska olen pari kertaa aiemminkin saanut vastaavia heikotuksia (tosin lievimpinä)ja tiesin, että verensokerit ovat laskeneet. Lopulta sain otettua Jaffa-pullon ja yritin mennä kassalle, mutta silloin jalkani pettivät alta, silmissä alkoi pimentyä ja kassaneiti joutui auttamaan minut läheiselle penkille istumaan. Kyyhötin siinä, hikoillen kuin sika, sydän hakaten ja henkeä haukkoen. Silmät olivat ihan sumentuneet ja päässä pyöri. Lopulta kassaneidin autettua minua sain Jaffa-pullon avattua ja lähes saman tien sokerista litkua juotuani oloni alkoi kohentua. Lähes yhtä nopeasti kuin tuo voimakas heikotus oli iskenyt palasi oloni normaaliksi. Mitä nyt paleli kuin horkassa, mutta huimaus lakkasi. Istuin penkillä hyvän aikaa ja ostin sen jälkeen vielä suklaapatukan, jolla halusin varmistaa, että selviäisin pyöräillen kotiin saakka.
Minulle jäi tuosta kerrasta todellinen pelko, että olisin sairastunut/sairastumassa diabetekseen. Olen jo pitkään epäillyt jatkuvaa janon tunnettani ja pari vuotta sitten minulta otettiin verensokeriarvo, mikä oli hyvä. Nyt tosin kuulin, ettei pelkkä verensokeriarvo kerro mitään.. Olen syönyt koko nuoruuteni suht epäterveellisesti. Minulla oli 12-vuotiaana anoreksia, jolloin en syönyt käytännössä mitään. Nyt ruokavalioni on muuten perushyvä, mutta herkkuja (etenkin karkkia) tulee puputtua lähes joka päivä. Olen pitkään ollut huolestunut karkinsyönnistäni, mutten ole pystynyt lopettamaan sitä. Välillä suuria sokerimääriä nautittuani olen huomannut, että pulssi kohoaa ja sydän alkaa hakata. Pelkään, että olen tuhoamassa kovaa vauhtia terveyttäni.
Soitan huomenna heti aamulla terveyskeskukseen ja varaan ajan sokerirasitustestiin, mutta en tiedä milloin saan ajan, joten olisin enemmän kuin kiitollinen, mikäli joku diabeteksesta enemmän tietävä voisi kertoa, miltä tuo heikotuskohtaukseni ja oireeni kuulostavat.
Koin toissa päivänä pelottavan heikotuskohtauksen. Pyöräilin kaupalle ja ihmettelin jo matkalla, että miten oloni voi olla näin vetämätön. Oli kova vastatuuli ja tuntui, etten mitenkään selviä perille, vaikka matkaa oli vaivaiset 3 km. Kaupalle päästyäni olin aivan hikinen ja poikki kuin raskaan liikuntasuorituksen jälkeen, mutta muuten oloni oli normaali. Aloin tehdä ostoksia kunnes yhtäkkiä tunsin voimakasta pahoinvointia ja tajusin, että meinaan pyörtyä ihan väkisin. Tuntemus tuli ihan varoittamatta, mutta niin voimakkaana, etten meinannut päästä mihinkään. Kyykistelin lattian rajassa ja yritin raahautua limsahyllyjen luo, koska olen pari kertaa aiemminkin saanut vastaavia heikotuksia (tosin lievimpinä)ja tiesin, että verensokerit ovat laskeneet. Lopulta sain otettua Jaffa-pullon ja yritin mennä kassalle, mutta silloin jalkani pettivät alta, silmissä alkoi pimentyä ja kassaneiti joutui auttamaan minut läheiselle penkille istumaan. Kyyhötin siinä, hikoillen kuin sika, sydän hakaten ja henkeä haukkoen. Silmät olivat ihan sumentuneet ja päässä pyöri. Lopulta kassaneidin autettua minua sain Jaffa-pullon avattua ja lähes saman tien sokerista litkua juotuani oloni alkoi kohentua. Lähes yhtä nopeasti kuin tuo voimakas heikotus oli iskenyt palasi oloni normaaliksi. Mitä nyt paleli kuin horkassa, mutta huimaus lakkasi. Istuin penkillä hyvän aikaa ja ostin sen jälkeen vielä suklaapatukan, jolla halusin varmistaa, että selviäisin pyöräillen kotiin saakka.
Minulle jäi tuosta kerrasta todellinen pelko, että olisin sairastunut/sairastumassa diabetekseen. Olen jo pitkään epäillyt jatkuvaa janon tunnettani ja pari vuotta sitten minulta otettiin verensokeriarvo, mikä oli hyvä. Nyt tosin kuulin, ettei pelkkä verensokeriarvo kerro mitään.. Olen syönyt koko nuoruuteni suht epäterveellisesti. Minulla oli 12-vuotiaana anoreksia, jolloin en syönyt käytännössä mitään. Nyt ruokavalioni on muuten perushyvä, mutta herkkuja (etenkin karkkia) tulee puputtua lähes joka päivä. Olen pitkään ollut huolestunut karkinsyönnistäni, mutten ole pystynyt lopettamaan sitä. Välillä suuria sokerimääriä nautittuani olen huomannut, että pulssi kohoaa ja sydän alkaa hakata. Pelkään, että olen tuhoamassa kovaa vauhtia terveyttäni.
Soitan huomenna heti aamulla terveyskeskukseen ja varaan ajan sokerirasitustestiin, mutta en tiedä milloin saan ajan, joten olisin enemmän kuin kiitollinen, mikäli joku diabeteksesta enemmän tietävä voisi kertoa, miltä tuo heikotuskohtaukseni ja oireeni kuulostavat.
Vastaukset 2
Vanhimmat
aika vaikealta sanoa mitään kovin varmaa noiden oireittesi perusteella. Lähinnä nyt tulee mieleeni toi "hypoglykemiaa ilman diabetesta"- oireyhtymä, josta nimim. Hyponen on täällä paljon kirjoitellut.
On totta, että liikunta tehostaa hyvinkin paljon insuliinin vaikutusta, jolloin sinulla olisi voinut olla liian alhaisista verensokereista johtuva kohtaus. Mutta voi se olla jokin muukin, esim. sydämen rytmihäiriö, johon lepo auttoi, ei niinkään se limpsa. Sinusta pitää ottaa paljon kokeita, sydänfilmit ja muut, jotta erilaisia vaihtoehtoja saadaan suljettua pois. Myös kilpirauhasen häiriöt voivat aiheuttaa voimattomuutta. Hemoglobiinit, tulehdusarvot ja koko se paletti, mikä kohtuudella selviää verikokeista, on syytä tutkia.
Tuon mitä arvelit, että olet voinut saada sokeritaudin namuja syömällä tai elämällä muutoinkin epäterveellisesti, voit kyllä ihan huoletta unohtaa. Sokeritautia ei voi saada karkkeja popsimalla. Geeneistä pikemminkin. Onko suvussasi diabetesta sairastavia?
Toivottavasti asiat selviävät tutkimuksissa:)
Paljon kiitoksia asiallisesta vastauksestasi. Sain ajan lääkärille ylihuomiselle ja toivon, että hän olisi kanssasi samaa mieltä ja määräisi minut kokeisiin. Huoli painaa väkisinkin mieltä ja toivon, että saisin asiaan jotain selvyyttä.