Oon nyt pari kuukautta seurustellut itseäni muutaman vuoden vanhemman vanhemman naisen kanssa (minä 26v) ja tosissaan rakastumassa häneen. Suoraan sanottuna en ole ikinä tuntenut mitään tämän suuntaista, vaikka muutama pidempikin seurustelusuhde on jo takana. Kaikin puolin kaikki mitä teen hänen kanssaan tuntuu niin upealta etten ole osannut kuvitellakaan ja olen ihan onneni kukkuloilla.
Nyt kuitenkin olen alkanut miettimään, missä vaiheessa olis hyvä kertoa hänelle mitä tunnen. Tietysti kaikenlaista "pienempää" on jo tullut sanottua molemminpuolisesti, tosin mieleeni on syntynyt pientä ristiriitaa, koska hän ei välttämättä vastaa mitään joihinkin sanoihini.
Nyt mua on alkanut pelottamaan, että entä jos hän ei tunne samalla tavalla mua kohtaan. Toisaalta on paljon asioita, mitkä kertovat kuienkin toista. Oonkohan mä siis tullut vainoharhaseks? Ainakin hulluks meinaan tulla.
Rakastuminen on niin mahtavaa, mut silti niin raastavaa.
Nyt kuitenkin olen alkanut miettimään, missä vaiheessa olis hyvä kertoa hänelle mitä tunnen. Tietysti kaikenlaista "pienempää" on jo tullut sanottua molemminpuolisesti, tosin mieleeni on syntynyt pientä ristiriitaa, koska hän ei välttämättä vastaa mitään joihinkin sanoihini.
Nyt mua on alkanut pelottamaan, että entä jos hän ei tunne samalla tavalla mua kohtaan. Toisaalta on paljon asioita, mitkä kertovat kuienkin toista. Oonkohan mä siis tullut vainoharhaseks? Ainakin hulluks meinaan tulla.
Rakastuminen on niin mahtavaa, mut silti niin raastavaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
totisinta totta mulla.
tuo ;) Kuten sanoit, seurustelette. Eli vaikuttais siltä että nainenkin on tosissaan kiinnostunut sinusta, ei se muuten sinun kans olis ;) Ole onnellinen kun olet tuossa vaiheessa. Ja rohkeutta vaan, kyllä se oikea hetki tulee niille isommillekin sanoille. Hitaasti hyvä tulee!
Minulla samat ajatukset. Itsekin olen meinannut muutaman kerran jo sanoa r-sanan tuoreelle miesystävälleni. Olemme myös seurustelleet 2 kk.
Hän sanoo tykkäävänsä tosi paljon minusta jne. Osoittaa teoillaankin tykkäämisensä.
Rakastamisen kertominen on jotenkin vakavampaa kuin tuo "tykkääminen". Haluaisin niin sanoa sen ääneen, mutta jokin estää näin pian sitä sanomasta. Jostakin kun olen käsittänyt, että mies voi ahdistua (jopa ottaa jalat alleen) jos liian innokkaasti osoittaa tunteitaan ja etenkin toiveitaan tulevaisuuden suhteen...
Mitäs jos kaveri miettii samaa ja odottaa, koska minä sen sanon. Mutkikasta toisaalta, vai mitä.
Vinkkinä sanoisin, että 2 kk on lyhyt aika. Ja ainakaan ei pitäisi koskaan toiselta "tivata" hänen tunteistaan. Niiden pitäisi antaa herätä omaa tahtiaan - tai olla heräämättä. Tunteita kun ei voi pakottaa - ei omiaan, muttei myöskään toisen...
Toivotan teille onnea suhteeseenne! Ilmaise tunteitasi, vähitellen mutta toiselta tivaamatta!
itse olen nyt reilun kuukauden seurustellut ja olemme jo kumpikin sanoneet rakastavamme toisiamme.
Jos on varma tunteistaan, niin miksi pitäisi odottaa sen sanomista. Koskaan ei voi liikaa sanoa rakastavansa toista. Jos toinen siitä ahdistuu niin ei välttämättä sitten ole samanlaisia tunteita kuin sinulla.
Eli aika lyhyessä ajassa olemme voineet toisillemme todeta todelliset tunteemme. Ihanaa olla rakastunut ja saada rakkautta !
Sama homma tällä tytöllä.. Pitkän aikaa on jo ollut niin että Hän on mielessä ensimmäisenä aamulla herätessä ja kun suljen silmät illalla, näen Hänet..
Myös minua pelottaa että ajan miehen pois jos tunnustan rakkauteni. Mitenhän tässäkin nyt sitten toimisi?
paremmin kuin hyvin :/
Pitäisiköhän ottaa joskus riski ja puhua ihan selkokielellä sekavista aatoksistaan?
kaikinpuolin varmaan viisainta. Eiköhän se lopputulos, eli mielenrauha, olisi sen kaiken riskinoton arvoista.
Että lopputulos olisi mielenrauha...?
Niin ne vaan asiat etenee, ja ollaan puhuttu tässä tunteistakin jonkun verran. Tuli kohtalaisen kiva olo itselleni, kun tämä naiseni päästi jopa vähän kyyneleitä kertoessaan kuinka paljon minusta tykkää :)
Kyl se niin vaan menee, että hyvää kannattaa odottaa! Ja teille samassa tilanteissa olleille, aika auttaa ihan kaikkeen.