Jos saisin yhden toiveen
Sen tuuleen kuiskaisin
Jos voisin vuoret siirtää
Niin kuitenkin
Hiljaa nimes lausuisin
Jos saisin yhden toiveen
Todeksi kirjoittaa
Sielusi silmät avaisin
Katsomaan
Miten paljon tunnenkaan
Kunnes sinut viimein saan
Synnyn luonas uudestaan
Mä tahdon sua rakastaa
Kunnes sinut viimein saan
Itkee taivaat tuhkaa
Ja sydän huutaa kaipuutaan
Tän kaiken yksin kannan
En saa sua uskomaan
Mä läpi virheittesi nään
Siihen jään
Vielä joskus ymmärrät
Kunnes sinut viimein saan
Synnyn luonas uudestaan
Mä tahdon sua rakastaa
Kunnes sinut viimein saan
Itkee taivaat tuhkaa
Ja sydän huutaa kaipuutaan
Olisin siinä silloin kun kaikki muu katoaa
Voisin sydämesi jään sulattaa
Voisin sydämesi jään sulattaa
(Johanna Kurkela)
Sen tuuleen kuiskaisin
Jos voisin vuoret siirtää
Niin kuitenkin
Hiljaa nimes lausuisin
Jos saisin yhden toiveen
Todeksi kirjoittaa
Sielusi silmät avaisin
Katsomaan
Miten paljon tunnenkaan
Kunnes sinut viimein saan
Synnyn luonas uudestaan
Mä tahdon sua rakastaa
Kunnes sinut viimein saan
Itkee taivaat tuhkaa
Ja sydän huutaa kaipuutaan
Tän kaiken yksin kannan
En saa sua uskomaan
Mä läpi virheittesi nään
Siihen jään
Vielä joskus ymmärrät
Kunnes sinut viimein saan
Synnyn luonas uudestaan
Mä tahdon sua rakastaa
Kunnes sinut viimein saan
Itkee taivaat tuhkaa
Ja sydän huutaa kaipuutaan
Olisin siinä silloin kun kaikki muu katoaa
Voisin sydämesi jään sulattaa
Voisin sydämesi jään sulattaa
(Johanna Kurkela)
Vastaukset 3
Vanhimmat
runo oli todella koskettava toivottavasti etsimäsi arvostaa sitä täydestä sydämmestä :)
Elämä on kummallista. Joskus kadottaa tien ja hapuilee pimeässä. Mutta taas joskus se pienen pieni valonsäde vilahtaa jossain ja taas näkee paremmin.
Tämä on Johanna Kurkelan laulu mikä tuossa viestissä on.
Mut voi nuijia maanrakoon, panna kävelemään lasinsiruissa, vaikka mitä, mutta mikään ei saa sitä seikkaa muuttumaan että rakastan vain yhtä naista. Ehken häntä saanut mutta rakkauttani se ei poista.
Rakastakaa, älkää vihatko. Kiittäkää, älkää moittiko. Nauttikaa elämän lahjoista.
Minäkin yritän vaikka aina se ei ole helppoa.
olaan ....
puolin ja toisin
olaan loukattu toisiamme
mutta silti se ainut
ihminen merkitsee jotakin mitä
kukaan muu ei osaa tuoda esiin
se ei ole siitä kii että olis
ollut tilaisuuksia saada muita
mutta jotenkin ne
ei osunnut ja uponnut kun hän