Minua ahdistaa, olen mokannut nuorempana opiskeluni täysin. Taskussa on vain ylioppilas merkonomin paperit, ikää 34 vuotta, lapset tehty (3kpl) ja nyt tuntuu tyhjältä. Muutettiin eri paikkakunnalle, missä huonompi työtilanne alallalni. En halua töihin kauppaan, sihteerin hommiin hakee täällä pari-kolmesataa hakijaa yhtä paikkaa kohden. Yhdestä työpaikasta tuli vastaus, että kaikki haastatteluun valitut omistivat kaksi-kolme tutkintoa. Minulla ei mnitään mahkuja saada tyydyttävää työtä. Tulevaisuuteni on ehkäpä siivoajana, henkilökohtaisena avustajana tms. työssä mitä ei juurikaan arvosteta. Ei sen mitään, en etsi muiden arvostusta, mutta oma arvostus työtä kohtaan olisi suotavaa. En ole tyytyväinen.
Lähtisin opiskelemaan, mutta ei ole taloudellisesti mahdollista. Kolmen lapset päivähoitomaksut ovat paljon ja opintotuen (231e) turvin ei opiskella kun menee miinukselle, että paukkuu. Ei mahiksia asumistukeen, ei mihkään muuhunkaan tuettuun opiskeluun eli aikuisopintotukee. Olen nyt työttämänä ja luultavasti ainoa toiveeni päästä opiskelemaan on työvoimakoulutus. Lähihoitaja kiinnostaisi, mutta tässä kaupungissa ei kerta kaikkiaan järjestetä sitä eikä muitakaan mielenkiintoisia työvoimakoulutuksia. Olen umpikujassa. Ja voin vaan kuvitella, miten vaikeaa "hyviin" työvoimakoultuksiin on päästä. Mitä hel...ttiä tässä voisi tehdä? Kunpa olisin nuorena tajunnut opiskelun tärkeyden.
Lähtisin opiskelemaan, mutta ei ole taloudellisesti mahdollista. Kolmen lapset päivähoitomaksut ovat paljon ja opintotuen (231e) turvin ei opiskella kun menee miinukselle, että paukkuu. Ei mahiksia asumistukeen, ei mihkään muuhunkaan tuettuun opiskeluun eli aikuisopintotukee. Olen nyt työttämänä ja luultavasti ainoa toiveeni päästä opiskelemaan on työvoimakoulutus. Lähihoitaja kiinnostaisi, mutta tässä kaupungissa ei kerta kaikkiaan järjestetä sitä eikä muitakaan mielenkiintoisia työvoimakoulutuksia. Olen umpikujassa. Ja voin vaan kuvitella, miten vaikeaa "hyviin" työvoimakoultuksiin on päästä. Mitä hel...ttiä tässä voisi tehdä? Kunpa olisin nuorena tajunnut opiskelun tärkeyden.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yli kymmenen vuoden takaiset opinnot tuskin sen paremmin vakuuttavat kuin vaikeuttavatkaan työnhakua.
Se mitä voit ainakin tehdä ihan kotoa käsin, on kartoittaa erilaisia koluttautumis- ja työllistymisvaihtoehtoja. Ja unohda ne ylioppilastodistuksen arvosanat. Luultavasti tiedät ihan lähipiiristäsikin erilaisia tapoja työllistyä, tuskinpa he kaikki ovat olleet niitä huippuoppilaita koulussa.
taloudellinen tilanne ei saa olla syynä sille ja sille, luuleko ne että kellään opiskelijalle on suuria varoja vaikka saisi palkkaa joka päivä opiskelujen ohella. Ajatelkaa nyt ihan harjoittelujaksojakin, miten tulet toimeen 600e/kk jos pitää jollain opintotuella harjoitella?
Tsemppiä vaan sinne, kyllä tässä saa itsekkin puristella "kiveksiä" ja purra hammasta mutta koulun jälkeen saa kyllä kuulla kunniansa tälläiset systeemit, ei kyse ole vain rahasta vaan itse koulutuksen tehokkuudestakin. Enkä ole ainoa, lehteen pitää varmaan laittaa juttua sitten mitä on aikuiskoulutus, turha sitä nyt on itkeä kun ei se mitään auta.
Mites olis lähihoitajaksi oppisopimuksella, jos ala sinua kiinnostaa. Nyt kun heistä on kova pula voisi olla helppoakin löytää sopiva paikka!
niihin saat hakea maksuvapautusta,opiskelijat usein saa nollapaikalle lapset!
Nyt sulla on vastahanka päällä,keksit olemattomia vastuksia!
Kelan sivuille tutkimaan asumistukiasiaa,päiväkodista kysyt maksuista,etsit aikuiskoulutus rahoitus ja otat selvää opintolainasta.
Ja todellakin, en ole tyhjönpuhuja,itse aikuisena opiskellut ja kituuttanut,siitä selvinnyt ja nyt töissä.
Lakkaa niitten vaikeuksien etsiminen, etsi positiivisia puolia!
Opiskeleminen on hauskaa!
Tuota en tiennytkään, että lapset voisi saada nollamaksulla hoitoon kun on opiskelija. Tuo asia selviää heti tänään. Tuntuu kyllä aika uskomattomalta jos näin on.
Mutta tosiasia on, että laitaa tähän talouteen ei tule opintolainen muodossa enää yhtään. Vanhat opintolainat on sen verran isot, että lainalla opiskelut on tehty tämän ihmisen osalta.
Ei ole kyllä vastahanka päällä, faktat on faktoja. Aikuisopintotukea en voi saada, ainoastaan "perus" opintotuen 231e/kk.
Kun itse opiskelin ja lapseni oli tarhassa jossa ympärivuorokautinen hoito, maksoin kuukaudessa alle 24e. olen tosin yksinhuoltaja joka tietysti vaikutti maksun suuruuteen.
Soitin ja selvitin tuon päivähoitoasian. Maksu menee perheen tulojen mukaan, meidän tapauksessa hoitomaksu tulisi olemaan 550e/kk kolmesta lapsesta. Mielestäni kohtuuton summa! Opiskeluhaaveet saa unohtaa täysin, ei meillä ole varaa maksaa tuollaista summaa lapsien hoidosta. Että näin.
En käsitä miten joillakin on mahdollista opiskella perheellisenä. Kertokaa, miten te sen teette? Meillä kun ei voi edes lapsilla kierrättää mitään kun kaikki on tasan saman ikäisiä niin aina on ostettava kolmelle kaikki samaan aikaan. Kirppareita on jonkin verran hyödynnetty, mutta aikaa ei ole koluta niitä jatkuvasti. Myönnän, tämä on hiukan kypsän ihmisen kirjoitusta, mutta niin paljon nyt harmittaa, ettei ole mahdollisuutta lähteä enää opiskelemaan.
Aion nyt selvittää tuon oppisopimusasian. Jospa sieltä löytyisi pulmaani ratkaisu :)
sisusi nousi ja olet jo valmis taistelemaan ittesi opiskelemaan!
Oikea asenne löytynyt ! Periksi ei anneta!
Mieti millaisessa paikassa haluaisit työskennellä esim. lähihoitajana: päiväkodissa ? kotihoidossa? vanhainkodissa? vammaistyössä? jne. Sitten alat kyselemään tällaisista työpaikoista tota oppisopimusvaihtoehtoa !
Toivotan onnea matkaan!
ahdistaa, jos kerran olet ylioppilasmerkonomi?? Onhan siinä jo ammattia kerrakseen. Mun tuttava on kans yomerkonomi ja pankinjohtajana. Olisit tyytyväinen, kun noinkin paljon olet kouluja käynyt. Mikä sun sitten pitäs olla? Aivokirurgiko?