Tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä tekemätöntä tehdyksi. Mutta kumpaa kadut enemmän? Vai kuulutko niihin onnellisiin, jotka voivat rinta rottingilla sanoa: päivääkään en vaihtaisi pois!
Itse olen tyytyväinen siihen,että on tullut hankittua lapsia, opiskeltua, ja hankittua katto pään päälle. Työelämän olisi saanut ottaa hieman rennommin, ettei olisi tullut niitä loppuunpalamisia. Avioero olisi pitänyt ottaa paljon aikaisemmin niin kaikilla olisi ollut parempi elämä. Ihmissuhteita olisi pitänyt hoitaa paremmin. Sitä asiaa yritän korjailla niiden kohdalla, jotka vielä ovat hengissä.
Niin, ja tiedäthän, mikä on Annankadun vastakohta? Tietystikin: En anna,en kadu.
Itse olen tyytyväinen siihen,että on tullut hankittua lapsia, opiskeltua, ja hankittua katto pään päälle. Työelämän olisi saanut ottaa hieman rennommin, ettei olisi tullut niitä loppuunpalamisia. Avioero olisi pitänyt ottaa paljon aikaisemmin niin kaikilla olisi ollut parempi elämä. Ihmissuhteita olisi pitänyt hoitaa paremmin. Sitä asiaa yritän korjailla niiden kohdalla, jotka vielä ovat hengissä.
Niin, ja tiedäthän, mikä on Annankadun vastakohta? Tietystikin: En anna,en kadu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
enkä kadu pätkääkään, koska olen itse valintani tehnyt ja myöhemmin todennut ratkaisuni kuhunkin tilanteeseen oikeaksi itseni ja nyt jo aikuisen lapseni kannalta. Olen elämäni varrella oppinut että turha enää ajatella eilistä, se on jo mennyt eikä tule takaisin, joten katse vaan eteenpäin.
kuulun niihin, joiden mielestä olisi tämä voinut pöllömminkin mennä.
Eipähän aiheeni sitten juuri kiinnostanut. Ilmeisesti kaikki ovat aina osanneet tehdä juuri oikeita ratkaisuja eivätkä kadu mitään. Minä taas onnistun aina valitsemaan lukuisista vaihoehdoista juuri sen, jota varmasti joudun katumaan. Tämä pätee niin pienissä kuin suurissakin asioissa.
Esimerkki: Pääsiäisen alla kävin ostamassa digikameran. Maksoin sen ja laitoin kassiini. Sitten menin ruokaostoksille isoon markettiin. Säilytyslokeroiden luona punnitsin hetken kahta vaihtoehtoa: laitanko kassini sinne vai en. En laittanut.
OK. Marketin kassalla maksettuani yritin portista läpi. Pillit alkoivat huutaa ja vartija juoksi paikalle.Ihmiset pysähtyivät tuijottamaan. Minä selitin posket hehkuen, että "maksoin kyllä kaikki". Ostokset tsekattiin ja minulle annettiin lupa poistua. Taas pillit huusivat, ihmiset pysähtyivät tuijottamaan jne. Silloin muistin kassissani olevan kameran. Ostokaupan portit eivät olleet hälyttäneet mutta nämä hälyttivät. No, kuitit oli tallella jne. Vartijalle totesin, että harkitsin kyllä kassin laittoa säilytyslokeroon. "olis varmaan kantsinut", hän totesi.
Siis kysymys: miten te sen teette? Miten te aina osaatte tehdä sellaisen ratkaisun, jota ei tarvitse katua? Kertokaa se minulle:o
aikoinaan, ilman tietoista valintaani, niin pahoja ja vakavia asioita, että silti ajattelen, että onneksi ei pöllömpää.
Ne on kai ollut selitettävä omalle itselleni?
Voihan vaikka olinpaikan valinta olla oma teko, ja jos siitä on seuraamuksia, sehän on valinta.
Sekavilla sanoillani tarkoitan, että ehkä vastoinkäymiseni säästivät minua vielä niitä suuremmilta? Vain siihen tyydyn.
enemmän asenteesta kuin oikeista valinnoista. Koska en ole koskaan ketään vahingoittanut, enkä kenellekään pahaa tehnyt, mielestäni minulla ei ole mitään oikeata kaduttavaa.
Koska en voi muuttaa mennyttä, en keksi mitään syytä katua valintojani. Yritän ottaa opikseni ja olla tekemättä samaa virhettä toista kertaa. Olen huomannut olevani edelleen kylliksi luova, keksiäkseni uusia mahdollisuuksia virheiden tekemiseen. Sitä paitsi olen tullut vuosi vuodelta suvaitsevammaksi - ainakin itseäni kohtaan. Hupsu huumorintaju auttaa nauramaan kommelluksille, eikä kasvojen menettäminenkään enää pelota. Vääriä valintojakin on tullut tehdyksi niin paljon, että tiedän maailman jatkavan kiertokulkuaan niistä huolimatta.
Jos kaikki sujuisi ihan suunnitellusti ja ilman kommelluksia, elämä saattaisi alkaa tuntua tylsältä. Jatketaan siis rohkeasti eteenpäin. ;))
on tietysti en anna katu.