Kuluneen talven aikana olen osallistunut Suomi24:ssä lukuisiin keskusteluihin, joissa on käsitelty seksuaalista hyväksikäyttöä. Olen saanut kehuja ja moitteita kannanotoistani.
Ajattelin että voisin kirjoittaa tähän pari ajatustani ja lähtökohtaani kannanottojanne varten. Teksti on oikeastaan liian pitkä täällä julkaistavaksi, mutta toivoisin että edes asiasta lähemmin kiinnostuneet lukevat tämän ja kommentoivat.
1) Seksuaalinen hyväksikäyttö on syytä erottaa raiskauksesta. Kaikki hyväksikäyttäjät eivät ole lastenraiskaajia siinä mielessä, että he kohtelisivat lapsia tai nuoria vastoin heidän välitöntä tahtoa.
2) Edellisestä seuraa, että kaikki uhrit eivät ole uhreja samassa mielessä kuin raiskauksen uhrit. Murrosikäiset tietävät kyllä jo, millainen kanssakäyminen aikuisen kanssa on sallittua ja millainen ei.
Edelliset kohdat eivät poista aikuiselta vastuuta. Jo lainsäädännössä sanotaan, ettei lasta tai nuorta saa suostutella myöntyväiseksi kiellettyyn seksisuhteeseen. Syynä on se, että lapsen tai nuorenkaan ei katsota pystyvän arvioimaan tekonsa myöhempiä seurauksia.
3) Lapsikin on seksuaalinen. Seksuaalisuus ei siis suoranaisesti herää murrosiässä. Vai mitä luulette, keksitäänkö lääkärileikkejä jotenkin vastentahtoisesti? Tämä seikka mahdollistaa sen, että lapsi on johdateltavissa ja houkuteltavaksi hyväksikäytön kohteeksi.
4) Jo hyvin pienenä lapsi oppii, että jalkojenväliin ja alastomuuteen liittyviä asioita pitää hävetä. Lapsi tai nuori, joka uteliaisuuttaan tai nautinnonhalunsa takia osallistuu epäsovinnaiseen kokeiluun tietää olevansa kielletyllä asialla. Ajatus lapsuuden viattomuudesta on siis kyseenalainen. Esimerkiksi 10-vuotias jo varmasti osaa vetää rajan sille, mikä vielä on hyväksyttävää koskettelua ja leikkiä tässä asiassa.
5) Edellisestä seuraa, että ainakin nuorilla on vastuuta tapahtuneesta hyväksikäytöstä, vaikka he eivät ansaitse rangaistusta. Heiltä ei saa viedä tätä vastuuta asettamalla heitä vastuuttoman pikkulapsen asemaan ja hyssyttelemällä asiaa. Uskon, että vastuun vieminen ja asian jättäminen käsittelemättä viattomuuden ja syyttömyyden perusteella aiheuttaa myöhemmin elämässä ongelmia.
Huomautan, että nuoren henkilön pakottaminen seksuaaliseen kanssakäymiseen on raiskaus siinä kuin aikuisenkin raiskaus. En siis ole kasaamassa lapselle tai nuorelle vastuuta väkivallan uhriksi joutumisestaan. Ikävä kyllä myös raiskatut tuntevat häpeää, vaikka heillä ei arkimoraalin mukaan siihen olisi tarvetta. Jos mahdollisuus käsitellä tätä häpeää kielletään sanomalla, ettei mitään hävettävää ei ole, tehdään lisää tuhoa. Silloin nimittäin kielletään uhrilta oikeus yhteen tapahtuman seuraukseen.
6) On olemassa lasten tai nuorten keskinäistä hyväksikäyttöä, mutta seksileikit ja -kokeilut jokseenkin saman ikäisten kesken eivät ole hyväksikäyttöä, jos kaikki osapuolet suostuvat niihin. Tästä syystä esimerksiksi lainsäädännössä on varattu mahdollisuus olla tuomitsematta samalla kehitystasolla olevia nuoria hyväksikäytöstä, vaikka ikärajojen perusteella tapaus olisikin rikos.
Joskus kokeilut ovat epäsovinnaisia. Tällä palstalla käyty keskustelu Cecilian tapauksesta on esimerkki tästä. Sisarusten keskinäisiin seksikokeiluihin suhtauduttiin erityisen kielteisesti. Seuraavissa kohdissa käsittelen sitä, miten suhtautua epäsovinnaisuuksiin.
7) Seksuaalimoraali näyttää olevan niin arka asia, että sen rikkomuksiin puututaan helpolla liian kovin keinoin. Mainitun Cecilian tapauksessa nimimerkki Nainen oli valmis syyllistämään koko perheen ja esittämään ankaria, perusteettomia tulkintoja koko perheen tilanteesta Cecilian ja tämän vuotta vanhemman veljen seksikokeilujen perusteella. Jos sisarusten välisiin seksikokeiluihin todellisuudessa puututtaisiin Naisen esittämien ajatusten pohjalta, voitaisiin hyvinkiin aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin itse teosta ikinä voisi koitua.
8) Seksuaalimoraalin arkuudesta johtuen näyttää olevan vaikeutta löytää riittävää avoimuutta hyväksikäytön kiihkottomaan tarkasteluun. Oikeastaan kiihkomielisten oikeassaolo on ongelma. Kukapa haluaisi tuomita hyvällä tarkoituksella toimivaa? Tälläkin palstalla ehdotetaan tämän tästä hyväksikäyttäjien kuohimista tai tappamista. On totta, että jotkut ihmiset ovat osoittaneet olevansa kykenemättömiä elämään vapaalla jalalla, ja heidät on syytä pitää asiallisessa valvonnassa - suljetussa laitoksessa. Rikollisiin kohdistuva viha ei kuitenkaan suoranaisesti auta uhreja. Uhrillakin voi olla kostonhalu, jota rangaistus voi purkaa, ja kyllähän rangaistus voi tyydyttää uhrin oikeustajua. Mutta tuoko suoranainen kaltoinkohtelu kuitenkaan mitään hyvää uhrille?
Surullista on myös se, että jotkut ovat saaneet hyväksikäytön ongelmasta keinon purkaa omaa vihaansa. Onhan hyväksyttävää olla vihainen hyväksikäyttäjälle. Jotkut julmuuksia syyllisille vaativista eivät ollenkaan kerro, mistä viha on kotoisin. En voi olla ajattelematta että samaiset ihmiset voisivat vihata myös esimerkiksi tummaihoisia, jos he sattuisivat olemaan sopivaisempi vihan kohde. Yksisilmäinen kiihkoilu ei ainakaan ole omiaan ongelman avoimelle tarkastelulle. Ja avoin tarkasteleminen olisi hyväksi, jotta uhreja opittaisiin auttamaan.
Pelkkä tuomitseminen ja oikeassa olo ei siis riitä! On hyväksyttävä, että joku sanoo hyväksikäytöstä muutakin kuin pelkkiä poikkipuolisia sanoja. Näyttää olevan kirjaimellisesti huutava pula väitteistä, jotka perustuvat asian tarkasteluun, ei moraaliseen kiihkoon.
9) Seksuaalinen hyväksikäyttö on yhteiskunnallinen ongelma. Yhteiskunta - eli me - sanelee ne arvot ja rajat, joita ei sovi rikkoa. Käytäntö on vuosituhansien aikana muovannut (seksuaali-)moraaliset sääntömme. Niihin puuttuminen edellyttää suurta harkintaa. Mikään instituutti, laboratorio tai tietokone ei pysty analysoimaan moraaliajattelusta koituvia muutoksia. On kuitenkin muistettava, että nyt vallitseva moraali ei ole ainoa toimiva järjestelmä. Oman käsityksemme lisäksi on olemassa muitakin toimivia oppeja oikeasta ja väärästä. Joitakin niistä meidän on vaikea hyväksyä, mutta on olemassa hyvinkin erilaisia yhteiskuntia, joiden jäsenet eivät osoita tuskan merkkejä. Meidän ei siis tule automaattisesti tuomita epäsovinnaisuuksia, ellei niiden haitat ole kiistattomia.
Edellä jo viittasin epäsovinnaisista kokeiluista puhuessani siihen, että yhteiskunnan puuttuminen asiaan voi tehdä kärpäsestä härkäsen. Vallitsevien rajojen perusteella siis saatamme määritellä haitalliseksi sellaisen toiminnan, joka ei sitä kyseissä yksittäisessä tapauksessa ole. Voimme siis katsoa haitalliseksi sisarusten kokeilut tai vaikka aikuisen miehen ja nuoren tytön ystävyyssuhteen, vaikka kummastakaan ei suoranaisesti koituisi mitään pahaa.
10) Epämoraalisesta tai -sovinnaisesta teosta ei siis ole aina välitöntä haittaa. Tällaiseen tekoon puututtaessa onkin mielestäni parempi käyttää lempeää ohjaamista kuin jyrkkää tuomitsemista.
11) Lopuksi: yhteiskuntamme on melkoisen kaksinaamainen. Kauniin ihmisen - miehen tai naisen - mallina käytetää nuoria. Mainoksista meitä vokottelevat teini-ikäiset tytöt ja pojat miehen tai naisen virassa. Menestyvää ammattilaista näyttelevät ironisesti sanoen kypsemmät, eli yli 25-vuotiaat mallit. Palvomme ja ihailemme nuoruutta kohtuuttomasti. Jos naisen tai miehen malliksi otetaan teini-ikäinen, mallina olevalla aktuaalisella henkilöllä ei ole valmiuksia käsitellä niitä asioita joita aikuisten ihmisten rakkaus- ja seksuaalisuhteet edellyttävät. Eikä ole kenelläkään mallin kaltaisellakaan. Väittäisinkin, että osittain pedofilia rakentuu esteettisten ihanteiden perusteella. Tähän kun lisätään eräiden ihmisten sosiaaliset vaikeudet, soppa on valmis ja ollaan siinä tilanteessa missä ollaan. Hyväksikäytöstä pidetään hirveää metakkaa (kuten minä nyt). Tilanne nähdään suhteettomana: esitetään, ettei miehiä pitäisi päästä työhön lasten kanssa tai katsotaan pitkään jos nuori tyttö ja aikuinen mies kävelevät kadulla. Kiihkoilu on lopetettava. On viimeinkin nieltävä moraalinen kiukku ja tavoiteltava avointa katsantoa - niin vaikeaa kuin se onkin.
Ajattelin että voisin kirjoittaa tähän pari ajatustani ja lähtökohtaani kannanottojanne varten. Teksti on oikeastaan liian pitkä täällä julkaistavaksi, mutta toivoisin että edes asiasta lähemmin kiinnostuneet lukevat tämän ja kommentoivat.
1) Seksuaalinen hyväksikäyttö on syytä erottaa raiskauksesta. Kaikki hyväksikäyttäjät eivät ole lastenraiskaajia siinä mielessä, että he kohtelisivat lapsia tai nuoria vastoin heidän välitöntä tahtoa.
2) Edellisestä seuraa, että kaikki uhrit eivät ole uhreja samassa mielessä kuin raiskauksen uhrit. Murrosikäiset tietävät kyllä jo, millainen kanssakäyminen aikuisen kanssa on sallittua ja millainen ei.
Edelliset kohdat eivät poista aikuiselta vastuuta. Jo lainsäädännössä sanotaan, ettei lasta tai nuorta saa suostutella myöntyväiseksi kiellettyyn seksisuhteeseen. Syynä on se, että lapsen tai nuorenkaan ei katsota pystyvän arvioimaan tekonsa myöhempiä seurauksia.
3) Lapsikin on seksuaalinen. Seksuaalisuus ei siis suoranaisesti herää murrosiässä. Vai mitä luulette, keksitäänkö lääkärileikkejä jotenkin vastentahtoisesti? Tämä seikka mahdollistaa sen, että lapsi on johdateltavissa ja houkuteltavaksi hyväksikäytön kohteeksi.
4) Jo hyvin pienenä lapsi oppii, että jalkojenväliin ja alastomuuteen liittyviä asioita pitää hävetä. Lapsi tai nuori, joka uteliaisuuttaan tai nautinnonhalunsa takia osallistuu epäsovinnaiseen kokeiluun tietää olevansa kielletyllä asialla. Ajatus lapsuuden viattomuudesta on siis kyseenalainen. Esimerkiksi 10-vuotias jo varmasti osaa vetää rajan sille, mikä vielä on hyväksyttävää koskettelua ja leikkiä tässä asiassa.
5) Edellisestä seuraa, että ainakin nuorilla on vastuuta tapahtuneesta hyväksikäytöstä, vaikka he eivät ansaitse rangaistusta. Heiltä ei saa viedä tätä vastuuta asettamalla heitä vastuuttoman pikkulapsen asemaan ja hyssyttelemällä asiaa. Uskon, että vastuun vieminen ja asian jättäminen käsittelemättä viattomuuden ja syyttömyyden perusteella aiheuttaa myöhemmin elämässä ongelmia.
Huomautan, että nuoren henkilön pakottaminen seksuaaliseen kanssakäymiseen on raiskaus siinä kuin aikuisenkin raiskaus. En siis ole kasaamassa lapselle tai nuorelle vastuuta väkivallan uhriksi joutumisestaan. Ikävä kyllä myös raiskatut tuntevat häpeää, vaikka heillä ei arkimoraalin mukaan siihen olisi tarvetta. Jos mahdollisuus käsitellä tätä häpeää kielletään sanomalla, ettei mitään hävettävää ei ole, tehdään lisää tuhoa. Silloin nimittäin kielletään uhrilta oikeus yhteen tapahtuman seuraukseen.
6) On olemassa lasten tai nuorten keskinäistä hyväksikäyttöä, mutta seksileikit ja -kokeilut jokseenkin saman ikäisten kesken eivät ole hyväksikäyttöä, jos kaikki osapuolet suostuvat niihin. Tästä syystä esimerksiksi lainsäädännössä on varattu mahdollisuus olla tuomitsematta samalla kehitystasolla olevia nuoria hyväksikäytöstä, vaikka ikärajojen perusteella tapaus olisikin rikos.
Joskus kokeilut ovat epäsovinnaisia. Tällä palstalla käyty keskustelu Cecilian tapauksesta on esimerkki tästä. Sisarusten keskinäisiin seksikokeiluihin suhtauduttiin erityisen kielteisesti. Seuraavissa kohdissa käsittelen sitä, miten suhtautua epäsovinnaisuuksiin.
7) Seksuaalimoraali näyttää olevan niin arka asia, että sen rikkomuksiin puututaan helpolla liian kovin keinoin. Mainitun Cecilian tapauksessa nimimerkki Nainen oli valmis syyllistämään koko perheen ja esittämään ankaria, perusteettomia tulkintoja koko perheen tilanteesta Cecilian ja tämän vuotta vanhemman veljen seksikokeilujen perusteella. Jos sisarusten välisiin seksikokeiluihin todellisuudessa puututtaisiin Naisen esittämien ajatusten pohjalta, voitaisiin hyvinkiin aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin itse teosta ikinä voisi koitua.
8) Seksuaalimoraalin arkuudesta johtuen näyttää olevan vaikeutta löytää riittävää avoimuutta hyväksikäytön kiihkottomaan tarkasteluun. Oikeastaan kiihkomielisten oikeassaolo on ongelma. Kukapa haluaisi tuomita hyvällä tarkoituksella toimivaa? Tälläkin palstalla ehdotetaan tämän tästä hyväksikäyttäjien kuohimista tai tappamista. On totta, että jotkut ihmiset ovat osoittaneet olevansa kykenemättömiä elämään vapaalla jalalla, ja heidät on syytä pitää asiallisessa valvonnassa - suljetussa laitoksessa. Rikollisiin kohdistuva viha ei kuitenkaan suoranaisesti auta uhreja. Uhrillakin voi olla kostonhalu, jota rangaistus voi purkaa, ja kyllähän rangaistus voi tyydyttää uhrin oikeustajua. Mutta tuoko suoranainen kaltoinkohtelu kuitenkaan mitään hyvää uhrille?
Surullista on myös se, että jotkut ovat saaneet hyväksikäytön ongelmasta keinon purkaa omaa vihaansa. Onhan hyväksyttävää olla vihainen hyväksikäyttäjälle. Jotkut julmuuksia syyllisille vaativista eivät ollenkaan kerro, mistä viha on kotoisin. En voi olla ajattelematta että samaiset ihmiset voisivat vihata myös esimerkiksi tummaihoisia, jos he sattuisivat olemaan sopivaisempi vihan kohde. Yksisilmäinen kiihkoilu ei ainakaan ole omiaan ongelman avoimelle tarkastelulle. Ja avoin tarkasteleminen olisi hyväksi, jotta uhreja opittaisiin auttamaan.
Pelkkä tuomitseminen ja oikeassa olo ei siis riitä! On hyväksyttävä, että joku sanoo hyväksikäytöstä muutakin kuin pelkkiä poikkipuolisia sanoja. Näyttää olevan kirjaimellisesti huutava pula väitteistä, jotka perustuvat asian tarkasteluun, ei moraaliseen kiihkoon.
9) Seksuaalinen hyväksikäyttö on yhteiskunnallinen ongelma. Yhteiskunta - eli me - sanelee ne arvot ja rajat, joita ei sovi rikkoa. Käytäntö on vuosituhansien aikana muovannut (seksuaali-)moraaliset sääntömme. Niihin puuttuminen edellyttää suurta harkintaa. Mikään instituutti, laboratorio tai tietokone ei pysty analysoimaan moraaliajattelusta koituvia muutoksia. On kuitenkin muistettava, että nyt vallitseva moraali ei ole ainoa toimiva järjestelmä. Oman käsityksemme lisäksi on olemassa muitakin toimivia oppeja oikeasta ja väärästä. Joitakin niistä meidän on vaikea hyväksyä, mutta on olemassa hyvinkin erilaisia yhteiskuntia, joiden jäsenet eivät osoita tuskan merkkejä. Meidän ei siis tule automaattisesti tuomita epäsovinnaisuuksia, ellei niiden haitat ole kiistattomia.
Edellä jo viittasin epäsovinnaisista kokeiluista puhuessani siihen, että yhteiskunnan puuttuminen asiaan voi tehdä kärpäsestä härkäsen. Vallitsevien rajojen perusteella siis saatamme määritellä haitalliseksi sellaisen toiminnan, joka ei sitä kyseissä yksittäisessä tapauksessa ole. Voimme siis katsoa haitalliseksi sisarusten kokeilut tai vaikka aikuisen miehen ja nuoren tytön ystävyyssuhteen, vaikka kummastakaan ei suoranaisesti koituisi mitään pahaa.
10) Epämoraalisesta tai -sovinnaisesta teosta ei siis ole aina välitöntä haittaa. Tällaiseen tekoon puututtaessa onkin mielestäni parempi käyttää lempeää ohjaamista kuin jyrkkää tuomitsemista.
11) Lopuksi: yhteiskuntamme on melkoisen kaksinaamainen. Kauniin ihmisen - miehen tai naisen - mallina käytetää nuoria. Mainoksista meitä vokottelevat teini-ikäiset tytöt ja pojat miehen tai naisen virassa. Menestyvää ammattilaista näyttelevät ironisesti sanoen kypsemmät, eli yli 25-vuotiaat mallit. Palvomme ja ihailemme nuoruutta kohtuuttomasti. Jos naisen tai miehen malliksi otetaan teini-ikäinen, mallina olevalla aktuaalisella henkilöllä ei ole valmiuksia käsitellä niitä asioita joita aikuisten ihmisten rakkaus- ja seksuaalisuhteet edellyttävät. Eikä ole kenelläkään mallin kaltaisellakaan. Väittäisinkin, että osittain pedofilia rakentuu esteettisten ihanteiden perusteella. Tähän kun lisätään eräiden ihmisten sosiaaliset vaikeudet, soppa on valmis ja ollaan siinä tilanteessa missä ollaan. Hyväksikäytöstä pidetään hirveää metakkaa (kuten minä nyt). Tilanne nähdään suhteettomana: esitetään, ettei miehiä pitäisi päästä työhön lasten kanssa tai katsotaan pitkään jos nuori tyttö ja aikuinen mies kävelevät kadulla. Kiihkoilu on lopetettava. On viimeinkin nieltävä moraalinen kiukku ja tavoiteltava avointa katsantoa - niin vaikeaa kuin se onkin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mitenkään enemmän ottamatta kantaa suhteellisen asialliseen tekstiin oma mielipiteeni on , että suojaikäraja pitäisi ehkä määritellä 14:sta vuoteen. Tämä seksintäyteinen yhteiskuntamme puolustaa tiettyä kaksinaismoralismia ja tietenkin on aina yksilöstä kiinni, kuka on valmis seksuaaliseen kanssakäymiseen. Kaikki 30-vuotiaatkaan eivät täytä kriteereitä:)) Myös se onko ihmisellä omia lapsia vaikuttaa varmasti mielipiteisiin sopivasta suojaikärajasta! Täysin selvää minulle kuitenkin on, että 11-12-vuotiaat lapset eivät todellakaan ole valmiita seksiin!!
Niin... suojaikärajan perusteista kai voisi keskustella laajastikin. Taas turvaudun hataraan muistiini ja väitän että maailmalla se vaihtelee kovastikin. Alimmillaan suojaikäraja voi poikien kohdalla olla 12 vuotta, jossain raja on vedetty 18 ikävuoteen. Paikallinen kulttuuri kuitenkin säätelee seksuaalisuuttakin, joten eri kulttuureissa eri ikärajat ovat toimivia. Meidän yksilöllistä vastuuta korostavassa elinympäristössä suojaikärajan on ihan hyvä olla suhteellisen korkea. En siis kannata ehdotustasi sen laskemisesta 14 vuoteen.
todella hyvää ajattelua!
Kirjoitat runsassanaisesti ja näennäisen loogisesti hyväksikäytön problematiikasta.
Pari "postulaattiasi" särähti aika pahasti korvissani (sikäli kun luetut sanat
voivat särähtää). Tässä kommenttini:
Erotat hyväksikäytön ja raiskauksen kahdeksi erilliseksi asiaksi.
Tosiasiassa molemmat ovat väkivallantekoja, jotka aiheuttavat todella
rankkoja seuraamuksia sekä uhrille, että uhrin läheisille. Pitää muistaa,
että näissä syntyvät traumat ovat todellisia ja hengenvaarallisia.
Kumman luulet olevan rankempi: Itse raiskausakti (joka kestää sen
hetken) vai sen henkiset seuraamukset (jota uhri kantaa elämänsä)?
Hyväksikäytön seuraamukset ovat henkiset. Toisin sanoen hyväksikäyttöä
voidaan sanoa henkiseksi raiskaukseksi.
Tottamooses lapset ovat seksuaalisia olentoja varsinkin tullessan
puberteettiin. Mutta kaikki perustelut, jolla tähdätään siihen, että
aikuinen ja lapsi koskaan voisivat, tai saisivat kohdata seksuaalisina
olentoina ovat silkkaa roskaa.
En puolusta tiukkapipoista seksuaalimoraalia, en ole vaatimassa ketään
hirteen mutta suorastaan vituttaa näennäinen teoretisointi asiassa
jossa ei ole mitään epäselvää:
Lapsiin ei kosketa/kajota seksuaalisessa mielessä. Aikuinen on vastuussa.
Kaikki vääntö, jossittelu, jaarittelu tai selittely noiden yksinkertaisten ja
selkeiden lauseiden ulkopuolella on turhaa. Sitäpaitsi, seksuaalisen
hyväksykäytön uhria ei saa syyllistää vaikka tämä NÄENNÄISESTI olisi
halunnut vaikka mitä. Kysymys on vastuusta ja sen kantokyvystä. Lapsi
saattaa "provosoida" aikuista vaikka miten, mutta jos aikuinen menee
moiseen mukaan ja provosoituu, niin on todella pipi päästään ja
loppujen lopuksi iso paskiainen.
Voisit kenties ottaa hieman vähemmän ulkokohtaisen asenteen teoriaasi
teak. Tämä kiihkottomasti ja ystävällisesti.
Kiitosta palautteestasi. Minun on näemmä syytä tarkentaa ja ehkää muuttaakin paria ajatustani.
Raiskauksen ja hyväksikäytön erottelussa minun siis pitää tarkentaa etenkin sitä, mitä tarkoitan hyväksikäytöllä: hyväksikäyttö on toimintaa, jossa rikotaan jonkun henkilön hyvää valta-asemaa käyttäen. Raiskaus on siis siinä mielessä samaa hyväksikäyttöä kuin muukin, että se edellyttää raiskaajalta fyysistä valta-asemaa, joka saavutetaan suoranaisella väkivallalla tai esimerkiksi huumaamalla uhri. Edellisessä viestissäni tarkoitin hyväksikäytöllä niitä tekoja, joita yleisesti ja osapuolia kuulematta kutsutaan hyväksykäytöksi. Muuttamastani käsityksestä huolimatta epäsovinnaiset suhteet, joihin osallistuvat eivät kertakaikkiaan tunne itseään loukatuiksi välittömästi tai myöhemmin, eivät edellenkään ole riittäviä ankaralle syitä rangaistukselle tai syyllisen etsimiselle. Kuten kuitenkin mainitsin, rajoilla on kokemukseen perustuvat syynsä, ja niistä on syytä pitää kiinni, ellei erityistä, laajaa ja yleisesti hyväksyttyä syytä niiden muuttamiselle ole.
Olen pahoillani, että kirjoitukseni perusteella taisit saada sellaisen käsityksen, että jotenkin puoltaisin aikuisen ja lapsen välisiä seksuaalikontakteja. Ehkä en sitten sanonut riittävän selvästi, että hyväksikäyttöä arvioitaessa myöhemmätkin mahdolliset seuraukset on huomioitava. Ja niitähän lapsilla ei ole valmiuksia arvioida. Näin ollen lasta tai nuorta ei voi pitää aikuisen kanssa tasavertaisena ja vastuullisena kumppanina. Enkä siis hyväksy kyseisiä suhteita. Mutta kun maailmalla on erilaisia, toimivia moraalijärjestelmiä tämänkin asian suhteen, on minun mielestäni välttämätöntä tarkastella oman moraalisääntömme ehtoja, syitä ja seurauksia. Ja kerrottakoon nyt vielä, että ei kai missään valtakulttuurissa hyväksytä lapsiin sekaantumista - pikemminkin eroissa kyse on ikärajan vetämisestä ja osin siitä, mikä on seksuaalista toimintaa ja mikä ei, ja kuinka läheiset sukulaiset ovat sallittuja kumppaneita jne. No, minuthan tuomitaan joka kerta kun koitan ehdottaa asioiden tarkastelua.
Vastaväitteestäsi huolimatta - raiskauksen ja hyväksikäytön uhreja tuntien ja heidän kanssaan keskustelleena - lähden siitä, että uhreilla on oltava oikeus kohdata myös ne syyllisyyden tunteet, jotka heissä heräävät. En tarkoita tällä sitä että heitä pitäisi syyllistää. Toivon että huomaat eron näillä asioilla.
Nuorisotyövuosinani olen tuntenut murrosikäisiä tyttöjä - 13-16 -vuotiaita, jotka tietoisesti harrastivat seksiseikkailuja aikuisten miesten kanssa. He olivat täysin tietoisia tekonsa vääryydestä. Olen kanssasi yhtä mieltä siitä, aikuisen on kannettava näissäkin tilanteissa vastuu. Mutta vertaan kuitenkin näitä nuoria tyttöjä niihin samanikäisiin poikiin, jotka varastelevat autoja. Heidänkin tekoihinsa puututaan, vaikka osa heistä on lain mukaan syyntakeettomasssa iässä, eikä muutenkaan kykeneväisiä tai kiinnostuneita huomioimaan tekojensa myöhempiä seuraamuksia. He siis joutuvat kohtaamaan väärät tekonsa. Tälle seikalle rinnasteisena näen sen, että nuori, joka seksuaalisten normien pääpiirteiden tuntemisesta huolimatta harrastaa tuokittavia seksikokeiluita, on otettava ohjaukseen. Hänen on kohdattava väärä tekonsa, että hän oppisi ja että häntä kuunneltaisiin ja voitaisiin auttaa. Ottamalla häneltä vastuu pois kokonaan hänestä tehdään pikkulapsi ja hänen provokatiivinen käytöksensä hyväksytään - tai ainakaan se ei saa ansaitsemaansa tuomiota. Ja minä olen vakaasti sitä mieltä, ettei mitään hyvää seuraa tunteesta, että pääsee väärästä teosta kuin koira veräjästä. Väärät tekomme jäävät kaivertamaan omatuntoa, kunnes ne käsitellään. Kutsu sinä vastuun ottamista syyllistämiseksi, minä kuitenkin pidän tässäkin asiassa mielipiteeni toistaiseksi.
Näen myös ongelmaksi sen, että liian vähän yleistä keskustelua käydään niistä mekanismeista, jotka seksuaalirikosten uhreissa aiheuttaa henkiset vammat. Jos henkisten ongelmien syntymekanismeja pidetään itsestäänselvinä, päädytään liian helpolla vääriin toimenpiteisiin avunannossa.
Itse näen yhtenä keskeisenä ongelmien syntysyynä nimenomaan moraalin loukkaamisen. Moraalia voidaan pitää jotenkin vähemmän pätevänä asiana kuin esimerkiksi fysikaalisia seuraamuksia, koska moraali vaihtelee eri aikoina ja eri yhteisöissä. Näen kuitenkin, että moraali on jotain mikä istuu paljon syvemmällä mielessämme, kuin vaikka historian kulkuun liittyvä tieto tai oppi fysiikasta. Käsitys oikeasta ja väärästä ohjaa osaltaan joka ainotta tekoamme. Ja kuten jo edellisessä tekstissäni sanoin, seskuaalimoraali on yksi yhteiskuntamme arimpia ja tarkimmin varjeltuja asioita. Koska yhteiskunta koostuu meistä kaikista, seksuaalimoraali on siis hyvin arka ja herkkä asia varsin monelle yhteiskunnan jäsenelle.
Törkeä moraalinen loukkaus ei siis ole vain loukkaus jotain abstraktia ajatusta vastaan. Koska moraaliset asenteemme ovat osana jokseenkin kaikkea olemisessamme, poikkeuksellisen räikeät loukkaukset myös vaikuttavat hyvin moniin elämänaloihin. Ja kun ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus, jossa psyykkistä ja fyysistä puolta ei voi erottaa radikaalisti, moraaliset loukkaukset voivat aiheuttaa fyysistäkin pahaa oloa. Väsymys ja sairaus tuskin edistävät henkistä hyvinvointia. Seurauksena on pahimmillaan kierre, joka voi johtaa äärettömän vakaviin seurauksiin.
Jokaisella meillä on kuitenkin hienokseltaan erilainen moraali. Esimerkiksi minä olisin voinut hyväksyä ex-vaimoni seksikokeilun toisen naisen kanssa, mutta pidän hyvin ymmärrettävänä sitä, että jotkut eivät sitä hyväksy. Ja kuitenkin me molemmat mahdumme elämään samassa yhteiskunnassa, ja vieläpä hyvinä ystävinä. Meidän tulee siis hyväksyä se, että kaikkien henkilökohtainen moraali ei ole täsmälleen samanlainen. Jos jokin seksuaalinen teko rikkoo yleistä moraalia, mutta sillä ei voida selvästi osoittaa olevan uhria, ei mielestäni ole aihetta lähteä rangaistuksiin ja oikaisutoimiin, joista koituu enemmän haittaa kuin itse teosta. Karkeasti sanoen: jos esimerkiksi nuorilla sisaruksilla on keskinäisiä seksikokeiluita, joista kumpikin on halukas kantamaan oman vastuunsa, ongelmaa ei saa kasvattaa puuttumalla siihen liian raskain keinoin. Nostamalla asia useiden viranomaisten riepoteltavaksi ja kenties oikeuden käsiteltäväksi aiheutetaan helpolla paljon suurempaa pahaa, kuin satunnainen saunaleikki koskaan olisi aiheuttanutkaan.
Katson saman ongelman koskevan myös aikuisen ja nuoren välisisistä suhteista koituvia seurauksia. Osa inhottavista seurauksista aiheutuu nimenomaan siitä, että asiaa tongitaan ja siitä tehdään enemmän tai vähemmän julkinen, ja osapuolilta viedään vastuu. Ajattelen niin, että vaikka tiedämme nuorten olevan kypsymättömiä ja mahdollisesti katuvan myöhemmin osallisuuttaan tekoihinsa, heidän välittömiä tuntemuksiaan on kuunneltava ja ne on myös otettava huomioon toimenpiteistä päätettäessä. Aikuisten ja viranomaisten velvollisuutena on kuitenkin pitää huoli myöhempien seurausten huomioimisesta silloinkin kun uhri ei näytä välittömästi kärsivän - painotettakoon tätä jälleen kerran. Ja lisäksi on huomioitava, että useissa ilmitulleissa hyväksikäyttötilanteissa aikuisen väärä kohtelu on ollut ilmeistä. Lasta on siis hyväksikäytetty vastoin hänen välitöntä tai lähes välitöntä omaa tahtoaan.
Eräs pahoinvoinnin aiheuttaja on salailu. Salaisuudet ovat raskaita kantaa, kun pitää varoa lipsauttamasta totuuksia suustaan tai jättämästä todisteita. Tämä salailu koskee aivan kaikkea hiukankin kyseenalaista seksuaalista toimintaa - sellaistakin jota laki ei kiellä, kuten homoseksuaalisuutta. (Homoseksuaalisuuden osoittaminenhan on sosiaalisesti sallittua vain tietyissä porukoissa ja yhteyksissä.) Lisäksi lapsikin tietää, että jotain on vialla, kun hänet ohjataan mukaan toimintaan josta ei saa kertoa muille. Hämmennyksen, pelon ja epätietoisuuden kanssa on raskasta elää. Ne kahlitsevat henkisiä voimavaroja, mikä voi esimerkiksi vähentää oppimis- ja keskittymiskykyä.
Edelleen henkisiä ongelmia aiheuttaa uhrin ristiriitaiset tuntemukset. Esimerkiksi naisten seksuaalisuutta käsittelevältä nettisivulta www.the-clitoris.com voi lukea tytöstä, joka tunsi mielihyvää hyväksikäytöstään. Kuitenkin hän tiesi olevansa osallinen väärään tekoon ja aikuisen uhri. Vastaankaltaisista tapauksista voi lukea homoseksuaalisen pahoinpitelyn uhreista, jotka kärsivät siitä, että saivat erektion moraaliaan räikeästi loukkaavassa tilanteessa. Heidän kroppansa siis osoitti tahdonvastaisia nautinnon merkkejä.
Lisäksi hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta väkivallasta seuraa sosiaalisia ongelmia, kuten kykenemättömyyttä luottamukseen ja kontakteihin. Ja ilman luottamusta ja kontakteja tässä maailmassa ei pärjää.
Edellisessä tekstissäni kyseenalaistin pallit pois -tuomioita tehottomina ja kostomentaliteettia ruokkivina. Syyllisen joutuminen vastuuseen voi olla osa sitä tukea ja apua, mitä uhri tarvitsee jaksaakseen elämässään eteenpäin. En kuitenkaan usko sen hoitavan koko asiaa. Kuten edellä koitin selvittää, henkisen pahoinvoinnin syntymekanismit ovat monitahoisia, eikä yhtä vippaskonstia niiden hoitamiseksi ole. Kosto ei siis palauta luottamusta toisiin ihmisiin, eikä se anna vastauksia mieltä vaivaaviin kysymyksiin. Samoin olen esittänyt, että pitäytyminen moralismissa uhria kuuntelematta saattaa pahimmillaan aiheutta lisää ongelmia.
Näkemykseni mukaan yhteiskuntaa tulisi muuttaa sallivammaksi. Ei niin, että rajoja poistettaisiin ja purettaisiin syyttä, vaan siten, että uhrit eivät joutuisi tuntemaan häpeää. Nykyäänhän useat uhrit tuntevat häpeää meidän hurskaasta moralisoinnistamme ja oikeassaolen tarpeestamme huolimatta. Hyssyttely ja ankaran moraalin taakse piiloutuminen eivät poista tätä häpeää. Tiukat rajat on pidettävä, mutta jos ei ole uskallusta katsoa niiden tuolle puolen, ei mitään uutta hyvää saada aikaan. Meidän on siis saatava sillä tavoin sallivampi ilmapiiri, että uhrit uskaltaisivat puhua kokemuksistaan ja hakea apua.
Niin, Jussi. Minä en pysty sanomaan kumpi on traumaattisempi kokemus, raiskaus vain sen henkiset seuraamukset. Saatan olla hiukan varomaton tulkitessani sinua niin, että esität seuraamusten olevan se rankempi kärsimys. Mene ja tiedä... Jos joku seksuaaliväkivallan uhri kommentoisi asiaa, saisimme edes yksittäisen tapauksen tarkasteltavaksemme. En kuitenkaan lähtisi siitä että näitä kahta seikkaa voi erottaa kovin radikaalisti. Ilman raiskausta ei olisi seurauksia.
Sanot että kaikki jossittelu aikuisen ja vastuuttomassa iässä olevan seksisuhteen vääryydestä on turhaa. Enkö jo sanonut, että moraalisääntö on yksinkertainen?
Ja muuten: minä kannatan melko ankaraa seksuaalimoraalia, jos se ei vielä ole tullut selväksi. Puhuessani epäsovinnaisesta teosta tarkoitan tekoa, jota ei yleisesti hyväksytä ja jota minäkään en hyväksy. Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi suhteellisen avoimin mielin miettiä, mikä on oikea ja hedelmällinen tapa puuttua näihin asioihin.
Kiihkottomasi ja ystävällisesti: et mitenkään vakuuttanut minua siitä, että oma näkemyksesi olisi sisäistyneempi kuin minun. Sen sijaan esitit jokseenkin niitä kommentteja joita odotinkin kuulevani. Samoja asioita, joita on hoettu ties kuinka kauan, ja joista ei tähän mennessä ole ollut liiemmin hyötyä aktuaaleja hyväksikäyttötilanteita kohdattaessa.
Anteeksi. Tein alkeellisen mokan, enkä lukenut vastuaksesi otsikkoa.
Tässä motiiveitani:
Viihdyn nuorten parissa, olen työskennellyt nuorisotyössä ja osallistunut harrastuksiin, joissa toimitaan nuorten kanssa. Ja olen tullut kysyneeksi, miksi.
Aika ajoin on esitetty väitteitä, että minulla olisi oma lehmä ojassa, koska esitän sovinnaisuuksia kyseenalaistavia väitteitä. Niiden lähtökohta on kuitenkin siinä, että olen huomannut juupas-eipäs-väittelyn aika tehottomaksi keinoksi vaikuttaa. Se on riitelyä, ja kuka nyt riitakumppaninsa näkemyksiä haluaa hyväksyä? On siis ollut pakko pysähtyä kuuntelemaan mitä minulle kerrotaan ja ottaa se vakavasti. Pitää kuitenkin tajuta, että kuunteleminen ja ymmärtäminen eivät ole sama kuin hyväksyminen.
Ehkä minä sitten olen jollain lailla lapsellinen. Tai sitten olen joutunut opettelemaan, että teini-ikäisetkin ovat jo monessa asiassa taitavia. Joissain yksittäisissä asioissa hämmästyttävän kypsiä. Ja ainakin minulla on ollut hauskaa nuorten kanssa.
Olen saanut toimistani kiitosta nuorten lisäksi vanhemmilta ja muilta aikuisilta. Ja kun olen omasta nuoruudestani asti ollut näissä harrastuksissa ja hommissa, niin varovasti kysyn, että olisiko nuorista tullut ystäviäni jos heidän olisi pitänyt varoa minua? Tiettävästi koulutytöt osaavat varoa varsin vähäisistä vihjeistä esimerksiksi niitä opettajia, joilla on pedofiilisiä taipumuksia.
Sovitaan, että minä ole vaikka tämän päivän UMA. Ja viime kädessä pyydän teitä muistamaan senkin, että en minä ole maailman kokenein näissä kuvioissa - en voi olla sitä edes ikäni puolesta. Mutta siitä olen varma, että ottamalla aina saman asenteen kuin kaikki muut, ei iki kuunaan saada mitään uutta hyvää.
Kiitos palautteestasi teak.
Kuten tämän viestin otsikko sanoo, asia ei ole yksioikoinen tai helppo.
Ajatukset, lauseilla kirjoitetutkaan, eivät ole täydellisiä ja iteroiden asiat
yleensä tuppaavat jalostumaan.
Sinulla on monta hyvää pointtia kiitospalautteessasi, motiivisi näyttävät
kirjoitettuna hyviltä. Selvyydeksi: Lähden omassa ajattelussani siitä, että
hyväksikäyttö, raiskaus ja kaikki väkivalta ovat kielteisiä asioita. Omakin
kommenttini kaipaa tarkennuksen: Lause, jossa sanon etten kannata tiukka-
pipoista seksuaalimoraalia, pitää korjata muotoon: En kannata tiukkapipoista
seksuaaliMORALISMIA. Enkä ole vaatimassa ketään hirteen. Vielä =)
Jos kirjoituksesi tavoite on auttaa hyväksikäytön uhreja avaamatta ovia
hyväksikäytön mahdollisuudelle, kannatan tekstiäsi lämpimästi.
Vertasit teinipoikien autonvarastelua suhteessa teinityttöjen vanhempien
miesten kanssa harrastamaan seksiin ja toit vastuukysymyksen tähän.
Molemmissa jutuissa on rikosoikeudellisia tunnusmerkkejä josta laki
määrittelee syyllisen niin, että poika ja vanhempi on syyllinen vaikka olisi
selvää, että tyttökin vaikutti asioiden kulkuun. Tyttö pääsee kuin koira
veräjästä mutta poika ei. Totta. On selvää, että tytön tulisi saada apua
ja ohjausta tilanteessaan, mutta myös kohdata oma vastuunsa.
Ylipäänsä hyväksikäyttö on traaginen ilmiö. Hyväksikäyttäjä on traaginen
hahmo ja kuten aikaisemmin sanoin, uhrin vammat ovat todellisia ja
syvästi kuormittavia. Jos keskustelu palvelee asian de-mystifiointia, niin
silloin on keskusteltava.
Kuten on todettu, hyväksikäytön uhri voi traumatisoitua monella tavalla
ja pirullista on se, että toipumistyö on tehtävä sillä samalla välineellä
jota hyväksikäyttö on vammauttanut: Omalla psyykkeellä. Kaupasta
kun ei saa vaihto-aivoja.
Toivon sydämestäni, että hyväksikäytön uhreilla olisi omaisia tai läheisiä
jotka pystyvät tukemaan uhria toipumisprosessissa ja että yhteiskunnassa
olisi ammattiapua riittävästi tarjolla.
Kiitos taas :)
Minusta tuntuu että uusien ajatusten saamiseksi kaipaisin vähän uudenlaisia kommentteja - esimerkiksi niiltä joilla on todella omakohtaista kokemusta. Näitä tekstejä ei ole ihan helppo kirjoitella, ja välillä mietityttää, miksi näen vaivaa täällä netissä. Eikö näitä kannattaisi kirjoitella jonnekin vakuuttavammalle foorumille. Jonnekin missä voisi saada kiistattomampaa näyttöä ajatustensa osuvuudesta. Sofismiahan täällä kirjoitteleminen kuitenkin on tavalla tai toisella.
Mene ja tiedä. Seurailen tässä nyt mitä tuleman pitää.
Oikein hyvä! Ei mitään jaarituksia joista menee vain pää pyörälle vaan selkeä sanomista mikä on väärin ja rikollista.
Kuten:
"Kaikki vääntö, jossittelu, jaarittelu tai selittely noiden yksinkertaisten ja
selkeiden lauseiden ulkopuolella on turhaa. Sitäpaitsi, seksuaalisen
hyväksykäytön uhria ei saa syyllistää vaikka tämä NÄENNÄISESTI olisi
halunnut vaikka mitä. Kysymys on vastuusta ja sen kantokyvystä. Lapsi
saattaa "provosoida" aikuista vaikka miten, mutta jos aikuinen menee
moiseen mukaan ja provosoituu, niin on todella pipi päästään ja
loppujen lopuksi iso paskiainen. "
Minusta alkaa tuntua että sinulla teak alkaa mennä jo puurot ja vellit sekaisin kun sepität noita pitkiä jorinoitasi: Yhtäällä olet hyväksikäytettyjen puolella toisaalta kirjoitat:
"Näkemykseni mukaan yhteiskuntaa tulisi muuttaa sallivammaksi. Ei niin, että rajoja poistettaisiin ja purettaisiin syyttä, vaan siten, että uhrit eivät joutuisi tuntemaan häpeää. Nykyäänhän useat uhrit tuntevat häpeää meidän hurskaasta moralisoinnistamme ja oikeassaolen tarpeestamme huolimatta. Hyssyttely ja ankaran moraalin taakse piiloutuminen eivät poista tätä häpeää. Tiukat rajat on pidettävä, mutta jos ei ole uskallusta katsoa niiden tuolle puolen, ei mitään uutta hyvää saada aikaan."
Mielestäni on hullua esittää jopa vaatia että joku hyväksikäytetty kertoisi tarinaansa täällä. EI PARANTUMINEN & EHEYTYMINEN tapahdu jonkin keskustelupalstan avulla!
Tarkemmat selonteot säästettäköön terapiatilanteisiin. Täällä on syytä pysyä aika yleisellä tasolla ja mielestäni nimenomaan moraalin tasolla: Sekä hyväksikäyttö että insesti ovat väärin ja rikoksia ihmistä kohtaan.
Itse tarkastelisin sitä, miksi jossain perheeessä (mahdollisesti uusperheessä) insesti alkaa kiehtoa ja kiinnostaa lasta tai nuorta? Seksuaalisen uteliaisuuden tyydyttyminen tapahtuu ihan muita teitä kuin mitä myös teak puolsi jossain kirjoituksessan: murrosikäisten sisarusten seksikokeiluna.
Hyväksikäytetyn häpeää EI PYSTY keskustelupalstoilla poistamaan syystä että hyväksikäyttäjä kykenemättömyyttään ITSE tuntemaan häpeää, siirtää sen uhriinsa! Olkoonkin että uhri olisi tuntenut h-käytön aikana mielihyvää. Se tekee asian h-käytetylle vain vielä mutkikkaammaksi parantua.
Tästä olen samaa mieltä teakin kanssa:
"Meidän on siis saatava sillä tavoin sallivampi ilmapiiri, että uhrit uskaltaisivat puhua ...ja hakea apua. "
Insesti ja hyväksikäyttö sotkee ja rikkoo (uhrin) lapsen kehityksen ja mielen.
Tästä voinemme jokainen olla täysin samaa mieltä? Kun perheessä tapahtuu
insesti, asia on niin vaikea kohdata, että kaikki osapuolet kieltävät minkään
koskaan tapahtuneen. Tämä torjunta voi ottaa monia muotoja, mutta aivan
sata-varma on se, että lapsi on kokonaisuudesta erittäin ymmällään.
Perheessä on siis yhteinen kammottava torjuttu salaisuus, jota vaalitaan
äärimmäisellä huolella - kukin perheenjäsen omalla tavallaan. Torjunnan
voimakkuus voi olla kuin värisokealla: Ei yksinkertaisesti näe sinistä väriä!
Yhtä vähän kuin värisokea voisi valita mitä värejä hän näkee, niin torjuja ei
pääse kosketuksiin torjuttuihin muistikuviinsa. Ne on siellä ja syvällä.
Kun ajatellaan lapsen kehitystä: Vanhemmilla* on erittäin suuri rooli lapsen
elämänopastajina, tukijoina ja rajojen asettajina. Mitä tapahtuu lapselle,
jonka koskemattomuutta on loukattu? Mistä ja miten tämä lapsi kykenee
rakentamaan itselleen (psyykkistä) perusturvallisuutta kun mallit ovat
kadonneet taivaan tuuliin ja itse asiassa muuttuneet jopa uhaksi lapselle?
(* tarkoittaa lapsen elämään vaikuttavia aikuisia yleensä)
Tässä voi sanoa, että jos isä on loukannut lapsen koskemattomuutta
niin lapselle tulee konkreettisesti äitiä ikävä. Mutta mitä tehdä kun äiti sanoo
"ole hiljaa, ei tuommoista ole" lapselleen tämän kertoessa kokemuksistaan?
Lapsi yrittää kertoa äidilleen jostain hyvin ristiriitaisesena kokemastaan ja
ymmärtää äidin reaktioista syyllistyneensä perisyntiin.
Näillä eväillä lähtee lapsi sitten kasvamaan ja hahmottamaan itseään ja
seksuaalisuuttaan. Tämä ihminen kantaa lapsuudestaan hartioillaan valtavaa
kuormaa joka ei rajoitu vain seksuaalisuuteen vaan kaikkeen inhimilliseen:
Luottamus, rakastaminen, aikuisuus, seksuaalisuus jne. kaikki osa-alueet
ovat kuormitettuja. Millä tavoin tämä ihminen jaksaa ja kykenee olemaan
itsensä kanssa saatikka, että joskus yrittäisi aikuista parisuhdetta
ja kenties omia lapsia? Tämän tarinan uhri maksaa aika kovan hinnan siitä,
että "isi" ajatteli munillaan eikä aivoillaan.
Arvelen, että seksuaalisen hyväksikäytön tuhoisuutta ei olla ymmärretty
suuressa yleisössä, ja toisaalta miksi olisi: Eihän kyse ole aivan jokakodissa
tapahtuvista asioista. Vai onko?
Jokatapauksessa, olen sanonut, ja sanon kerran vielä, että lapsi ei ole koskaan
syyllinen tapahtumiin. Lapsi on tässä tarinassa uhri, eikä minun mielestä ole
oikein penätä tällaisessa tapauksessa lapsen vastuun perään?! Sen sijaan
kannatan sitä, että aiheesta keskustellaan avoimesti ja rehellisesti.
Kannatan sitä, että yhteiskunta tukisi organisaatioita jossa ammattilaisapua
olisi tarjolla hyväksikäytön - insestin uhreille JA omaisille/läheisille.
Kannatan kiihkotonta keskustelua aiheesta, jotta asia ei olisi niin tabu.
Kannatan rohkeutta katsoa asioita silmiin eikä karkuun juoksemista kun
aihe on inhottava.
En kannata mitään puheita, kirjoituksia tai toimenpiteitä jotka tähtäävät
hyväksikäytön ja insestin sallimiseen.
Tässä kantani: Muut höpisköön omiaan.
Luulenpa että alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti että sellaisen teinitytön (jota kansanomaisesti "teinipilluksi" sanotaan - joka minusta on hirveä sana!) pitäisi hieman jo osata tuntea vastuuta, eikä leikitellä aikuisten miesten kanssa kokeillen kuinka pitkälle voi mennä. On teinejä jotka pitävät seksiä urheilulajina, ja yrittävät pyrkiä tekemään mahdollisimman "kovia" juttuja.
Lapset ovat sitten eri asia. Lapset jotka ovat vielä barbeilla ja pikkuautoilla leikkiväisiä, tai jotka korkeintaan ovat sillä tasolla että voisivat juuri ja juuri ajatella pussaavansa koulukaveria, josta "tykkäävät". Tämän ikäisiltä ei voi eikä SAA odottaa minkäänlaista vastuunkantoa, vaan aikuisen on vastuunsa tiedettävä.
Mutta siinähän se juuri onkin, että seksuaalisesti vinksahtanut yksilö ei vastuutaan tajua. Minua henk.koht. oksettaa kuulla sellaisista miehistä, jotka jaksavat hyvinkin sivistyneesti heittää liirumilaarumia siitä kuinka he "rakastavat" lapsia, ja että lapsen kanssa voisi muka olla tasa-arvoinen suhde jossa kumpikin "antaa" ja "saa". Tuollaiset tyypit ovat kai jotenkin itse jääneet lapsen tasolle, niin että he etsivät kumppania jonka kokevat olevansa vertaisensa. Ongelma vain on siinä että heillä lapsenomaisuudestaan huolimatta on seksuaalinen kyky ja tarve.
Tarvitaan paljon tutkimusta tästä asiasta, mutta mielestäni eniten kannattaisi tutkia hyväksikäyttäjiä, että tietäisi missä meni vikaan ja mitä voisi tehdä. Hyväksikäytettyjä tulee hoitaa, mutta kaikenlainen tutkiminen suorastaan kuulustelu-tasolla vain tekee hyväksikäytetystä taas kerran kohteen jolta ihmisarvo on riistetty. Erityisen ärsyttäväksi on muodostunut tämä ilmiö että kaikenlainen perverssi on nykyään "muodissa", ja asiaa rääpöstellään ja pyöritellään filosofisesti aivan kuin se ei todellisuudessa merkitsisikään kokijoilleen yhtään mitään. Hyväksikäytetyn kohdalla tulisi muistaa että kyseessä on oma kokonainen ihmisensä, persoona, eikä pelkästään raiskattu nro 57459.
Voi sinua, aikuinen nainen!
Luepa nyt se keskustelu, ennen kuin kommentoit sitä.
Hyvää kevättä ja rauhallista mieltä!
Minä kehuin Jussin kirjoitusta. EN kommentoinut varsinaisesti kirjoituksia.
Yritä ny kestää että ON sun kanssa eri mieltä olevia ihmisiä. Siis jotka ilmaisevat pitemmittä jaarituksitta että sekä insesti että hyväksikäyttö on väärin. Myös 15- ja 16-vuotiaiden sisarusten kesken!
Sinulla ovat asiat sekaisin, Aikuinen nainen. Insesti EI ole mikään rikos; se vain ei ole yleisesti hyväksyttyä. Insesti ei sisällä hyväksikäyttöä, vaikka siihen tietenkin voi sitäkin liittyä, ja vasta silloin teko on rikollinen.
Kun insesti ei ole rikollista, siitä ei myöskään pitäisi tehdä suurempaa moraalista ongelmaa kuin mitä se on. Lasten lääkärileikit ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus, ja usein niitä harjoitellaan saman perheen lasten kesken. Ne kuuluvat luonnollisena osana lasten sukupuoliseen kasvuun. Vanhempien moralisoiva puuttuminen asiaan vasta voi synnyttää psyykkisiä ongelmia. Oman moralisminsa pohjalta vanhemmat puuttuvat ankarasti tekoon, joka vaatisi korkeintaan lempeää ohjausta ja asioiden selvittämistä.
Muutama asia tuli mieleen: Minkä maan lainsäädännöstä puhut kun sanot,
että insesti ei ole rikos sinällään? Insesti on hyväksykäyttöä pahimmillaan
ja on yksinkertaisesti väkivaltaa, jota ei saa/voi hyväksyä.
Lasten lääkärileikit ovat aivan eri kategoriassa kuin insesti ja seksuaalinen
hyväksikäyttö - luulen, että olemme keskustelleet seksuaalisen väkivallan
ilmiöstä emmekä normaaleista lasten kehitysvaiheisiin liittyvistä asioista.
On aivan oikein, kuten kirjoitat, että lempeä ohjaaminen on paikallaan kun
lapsi ryhtyy "lääkärileikkeihin" - ymmärtävä, lempeä ja määrätietoinen lapsen
ohjaminen on tällöin oikein ja tarpeen ja sen tekee aikuinen. Tosin, lapsen
yli-innokas seksuaalinen leikkiminen kertoo myös omaa tarinaansa lapsen
viiteympäristöstä. Mutta. Lääkärileikit tms jutut eivät ole insestiä vaan
jotain muuta.
Insesti, siis se tapahtuma kun vanhempi kajoaa lapseen seksuaalisesti, on
TODELLINEN väkivallanteko jota ei voi puolustaa millään. Hyväksikäyttö,
siis se tapahtuma kun aikuinen kajoaa lapseen seksuaalisesti, on täysin
analoginen edelliseen - on turhaa jaotella näitä ilmiöitä erilaisiin "laatikoihin"
siltä kannalta että yrittää löytää oikeutuksen tai "lieventäviä asianhaaroja"
jommalle kummalle asialle. Väkivalta on väkivaltaa vaikka voissa paistaisi.
En ole mikään alan asiantuntija, mutta pystyn silti ymmärtämään, että
hyväksikäyttö ja insesti sotkevat lapsen kehitystä rankalla tavalla ja
tästä seuraa PALJON ongelmia tulevaisuudessa. Tosin, tottakai voi olla
yksilöitä jotka pystyvät käsittelemään kohtaamansa väkivallan ilman
suurempia näkyviä vaivoja mutta ei tämä millään tavalla avaa ovea sille,
että hyväksikäyttö tai insesti voisi olla hyväksyttävää.
Insesti ja hyväksikäyttö ovat siis väkivaltaa, eikä tähän liity sen kummempaa
moraalista ongelmaa. On aivan eri asia, että kun tällaista tapahtumaa lähdetään
"perkaamaan" niin, ketään ei hyödytä kiihkoihlu - kaikesta vähiten uhria.
Sana insesti tarkoittaa suomeksi sukurutsaa. Suomen laki ei tietääkseni puutu sukurutsaan millään lailla. Insestillä ei siis välttämättä ole mitään tekemistä hyväksikäytön kanssa, saati lasten hyväksikäytön kanssa.
Jussi puhuu just niin kuin asia on!
"Insesti, siis se tapahtuma kun vanhempi kajoaa lapseen seksuaalisesti, on
TODELLINEN väkivallanteko jota ei voi puolustaa millään. Hyväksikäyttö,
siis se tapahtuma kun aikuinen kajoaa lapseen seksuaalisesti, on täysin
analoginen edelliseen - on turhaa jaotella näitä ilmiöitä erilaisiin "laatikoihin"
siltä kannalta että yrittää löytää oikeutuksen tai "lieventäviä asianhaaroja"
jommalle kummalle asialle. Väkivalta on väkivaltaa vaikka voissa paistaisi."
Tiedän uhrinkokemuksesta.
Parahin Sivustakatsoja,
Olen pahoillani, että asiasi ovat sekaisin.
Alla oleva sitaatti löytyy Taksvärkki Ry:n sivuilta käyttämällä esimerkiksi
Suomi24-palvelun loistavaa hakurobottia avainsanoilla: insesti sukurutsa
suomen laki. Tietenkään ei pidä uskoa yhtä weppisivua minään ainoana
totuutena, mutta tuo on kansainomaisesti ja selkeästi ilmaistu. Aikaa minulta
meni noin 15 sekuntia tuon löytämiseen, joten se ei ole kansantaloudellinen
tappio. Tarjoan tämän mielelläni Sinulle.
"Suomen rikoslaissa puhutaan lapseen kohdistuvasta haureudesta.
Lakitekstissä ei puhuta insestistä, joka on pikemminkin terveydenhuollollinen
termi. Mikäli lapsen hyväksikäyttö on edennyt sukupuoliyhdyntään,
käytetään rikoksesta termiä "sukurutsa". Sillä tarkoitetaan rikoslain
20. luvussa sukupuoliyhteyttä oman lapsen tai tämän jälkeläisen kanssa
ikärajoista riippumatta. "Omalla lapsella" tarkoitetaan puolestaan pelkästään
biologista suhdetta. Suomalaista lainsäädäntöä ollaan parasta aikaa
uusimassa, koska sitä pidetään monilta osin vanhentuneena."
Toivottavasti tämä selkeytti tilannettasi, jotta voimme jatkaa antoisaa
keskustelua.
Jussi
Suomen yleiskieli poikkeaa ilmeisesti lakitekstistä. Virhe on tietysti lakitekstin eikä yleiskielen.
Suomen yleiskielen sana sukurutsa tarkoittaa muutakin kuin sukupuoliyhteyttä oman jälkeläisensä kanssa, nimittäin esin sisarustenkeskeistä seksiä. Valitettavasti minulla ei ole Nykysuomen sanakirjaa, josta voisin asian tarkistaa. Jos sinulla sattuu olemaan, tarkista, ja jos siellä on sama määritelmä kuin lakitekstissä, myönnän erehtyneeni. Lakikirja ei sen sijaan kieliasioissa ole mikään auktoriteetti.
Huomautan ystävällisesti, että palsta jossa keskustelemme on otsikoitu
"Seksuaalinen väkivalta" eikä "Suomenkielen semantiikka".
Lakiteksti on sen verran vaikeatajuista ja yleiskielestä poikkeavaa, että järkevintä täällä on kirjoittaa kirjakielistä suomea. Ei tule väärinkäsityksiä.
Mielestäni Teak puhuu asiaa. Hyväksikäyttö ja raiskaus ovat kielteinen asia, mikä on meille kaikille tällä palstalla selvää. Teak kuitenkin jakaa asian osiin jotta voimme tarkastella sitä yksityiskohtaisemmin -ja monipuolisemmin. Näin tulisi jokaisessa hyväksikäyttö,-ja raiskausasiassa tehdäkin. Jokainen tapaus on yksilöllinen ja siksi tällainen tarkastelu monesta eri vinkkelistä on paikallaan saadaksemme oikean kuvan tapahtuneesta.
On helppo laittaa laput silmille ja kieltäytyä katsomasta koko kuvaa, mutta ellei pystytä hahmottamaan syitä, seuraamuksia, tekijän vaikuttimia ym, ei näinollen ole mahdollista hahmottaa koko kuvaa ja tapausta seuraavat toimenpiteet voivat olla sekä uhrin että tekijän kannalta entistä tuhoisammat.
Asian tarkastelu on myös tärkeää siksi, että voidaan kenties saada selville tärkeitä syitä tapahtuneelle ja näinollen vastaisuudessa kyetä ehkäisemään hyväksikäyttö ja raiskaukset entistä tehokkaammin.