Olen seurannut käytyjä keskusteluja ihmeissäni parin viikon ajan. Keskustelun aiheet käsittelevät useimmiten sitä kuinka paljon ja miten kenenkin pitäisi laihtua saadakseen hyväksynnän yhteiskunnassa, jätän tarkoituksella huomioimatta tässä yhteydessä erittäin epäasialliset "rietastelukeskustelut".
Itse olen noin 100-kiloinen, 5o-vuotias nainen. Olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen olooni sekä elooni. Syön hyvin, välillä terveellisesti ja välillä erittäin epäterveellisesti, sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Liikun säännöllisesti ja nautin luonnosta. Minua ei kiinnosta pätkääkään kyttääkö joku minun kauppakärryni sisältöä eikä myöskään se kyttääkö joku ravintolassa minun syömistäni tai juomistani. Juon alkoholittomia tai alkoholijuomia ihan niin kuin hyvältä tuntuu.
Toivoisinkin, että muutkin itseensä ja eloonsa tyytyväiset lihavat alkaisivat myöntää olevansa iloisia ja onnellisia, vaikkakin tämän ajan trendi tuntuu olevan, että ainoa yhteiskunnallisesti hyväksytty lihava on sellainen, joka tiedostaa "ongelmansa" ja ainakin yrittää laihduttaa. Pois se meistä ja elämää tilalle!
Itse olen noin 100-kiloinen, 5o-vuotias nainen. Olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen olooni sekä elooni. Syön hyvin, välillä terveellisesti ja välillä erittäin epäterveellisesti, sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Liikun säännöllisesti ja nautin luonnosta. Minua ei kiinnosta pätkääkään kyttääkö joku minun kauppakärryni sisältöä eikä myöskään se kyttääkö joku ravintolassa minun syömistäni tai juomistani. Juon alkoholittomia tai alkoholijuomia ihan niin kuin hyvältä tuntuu.
Toivoisinkin, että muutkin itseensä ja eloonsa tyytyväiset lihavat alkaisivat myöntää olevansa iloisia ja onnellisia, vaikkakin tämän ajan trendi tuntuu olevan, että ainoa yhteiskunnallisesti hyväksytty lihava on sellainen, joka tiedostaa "ongelmansa" ja ainakin yrittää laihduttaa. Pois se meistä ja elämää tilalle!
Vastaukset 17
Vanhimmat
..kertomaan, että on iloinen. :D
No joo, oikeastaan tähän hirvittävään iloisuuteen on tällä hetkellä vain yksi syy, mutta kyllä sekin riittää
eli en voi "myöntää" olevani onnellinen, koska se ei ole totta.
Olen LIHAVA ja se pilaa elämäni!
Voin sanoa näin, koska olen vasta kaksi vuotta ollut lihava (ikä 44v.) ja sitä ennen aina hoikka. Synnytystenkin jälkeen olin parissa kuukaudessa alkuperäisissä mitoissa.
En ole ennen tajunnutkaan, miten paljon lihavan elämä poikkeaa hoikan elämästä. Muutenhan olen aivan sama ihminen. Kaupassakaan ei saa enää yhtä hyvää palvelua.
Eniten surettaa seksuaalisuuden menetys. En ole miesten silmissä enää muuta kuin puhuva lihakasa. Kesällä olisi kiva pukeutua kevyesti, mutta olen lähinnä harkinnut kääntymistä muslimiksi ja pukeutumista fundamentalistien tavoin burkhaan..
Raskas olo, aina hiki, kaikki vaatteet liian pieniä, lapset haukkuu läskiksi ja häpeävät, peiliin ei voi katsoa masentumatta, kymmeniä tuhoon tuomittuja laihdutusyrityksiä, entisten tuttavien välttelyä... jne.
Tässä sitten vielä pitäisi "myöntää" olevansa onnellinen.. jaahas?
Mutta ihan kiva niille, jotka siihen itsepetokseen pystyvät.
Olipa huono yritys. Eihän sinua usko kukaan. Lopeta jo tuo säälittävä jauhamisesi.
Tämä vastaus on tyypillinen tämän palstan keskustelun tasolle. Otin jo ensimmäisessä viestissäni kantaa asiaan ettei lihava voi olla onnellinen, hänen on vähintään yritettävä laihduttaa, kaikki muu on säälittävää teeskentelyä. Yhteisön paine on asiassa aikas kova.
Minä olen elossa ja onnellinen, rakastava ja rakastettu, olemukseeni tyytyväinen ihminen. Minulla on hyvä perhe ja loistava työpaikka, josta saan palkkaa enemmän kuin moni miespuolinen työtoverini (tämä viittauksena siihen, että ylipainoiset naiset tienaavat vähemmän kuin muut). Minulle ei ole koskaan tullut edes mieleeni, että olisin jollakin lailla huonompi kuin joku hoikempi yhteiskunnan jäsen, liekö tässä sitten syy siihen, ettei minua myöskään kohdella huonompana.
Minun käy sinua sääliksi ja
toivon, että joskus löydät itsestäsi ja myös muista ihmisistä jotain muutakin kuin ulkoisen olemuksen, sen jälkeen sinäkin ehkä elät täyttä, onnellista elämää.
"Mutta ihan kiva niille, jotka siihen itsepetokseen pystyvät."
Itsepetos, höhöhöh :D Onneksi en ole sinä, olisi kurjaa omistaa noin helvetin nurja suhtautuminen elämään.
elämään, vaan lihavuuteen. Mutta ehkä ne, jotka ovat aina olleet lihavia, eivät minua ymmärrä.
Tämä ei ole minulle pelkkä ulkonäkökysymys, vaan minulla on kerta kaikkiaan huono olo, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Minun on täysin mahdotonta uskoa, että joku voisi nauttia elämästä lihavana.
...ehkä jostain kumman syystä erehdyin ;>
No siis, jos kerta noin paljon ottaa päähän, eikö sille asialle voisi kenties tehdä jotain? Varmaan joku turhanpäiväinen natina ja kitinä auttaa, luulisi noin vanhan naisen sen jo tietävän. Puhuit tosin kyllä muistaakseni ensimmäisessä viestissä epäonnistuneista laihdutusyrityksistä, mutta silti.
Ja joo, en minäkään aina nauti elämästäni, välillä sitä on kyllä käyty aivan pohjalla. Mutta aina siihen on ollut ihan oikeat syyt, en ole jaksanut paiseilla siitä, että noita kiloja on liikaa.
Ja tuolta ensimmäisestä viestistäsi pakko ihmetellä pari kohtaa:
Miten kaupassa saa muka huonoa palvelua? Itse ainakin saan aivan ne samat moit, heit, kiitokset ja hymyt kuin muutkin.
Ja tuo seksuaalisuuden menetys, miehet eivät pidä kuin puhuvana lihakasana? Ainakin tuntuu tuo liioittelun taito olevan hallussa ;) No siis tottakai se nyt on luonnollista, että kaikki miehet eivät pidä sinusta, tai vaikka minusta, mutta eivätpä kaikki miehet minuakaan miellytä ja se siitä. Mutta ainakin tällä hetkellä olen suurinpiirtein korviani myöten ihastunut - ja kyllä, ei ole yksipuolista :) Sitähän ei sitten koskaa tiedä tuleeko koskaan mitään, mutta se ei silti estä nauttimasta nyt siitä tunteesta, kun koko ajan hymyilyttää ja on kivaa :D
Mutta mutta, niinkuin monesti on jo todettu, meitä on moneen junaan...
Voiko joku vielä olla, joka ei tiedä, että lihavuus aiheuttaa mittaamattomia menetyksiä
omalle terveydelle, yhteiskunnalle ja läheisillesi sinun kuolemasi johdosta.
Olen tähän asti ollut siinä uskossa, että myös laihat, hoikat ja normaalipainoiset ovat kuolevaisia.
tällä palstalla.
Jos olet, niin tiedät varmaan että miltei kaikkeen pahaan maan päällä on syynä lihavien ihmisten itsehillinnän puute.
Olen myös saanut sellaisen kuvan että Juicen laulu "Ei elämästä selviä hengissä" koskee vain lihavia.
Laihat eivät lisäksi sairastele, ovat paremman näköisiä, saavat tarpeeksi seksiä...
Mutta olisiko se todella kauhean suuri uhraus, että söisi terveellisesti ja liikkuisi kohtalaisesti. Jos silloinkin tulee hieman ylipainoa, niin olkoon, mutta mielestäni pieniä uhrauksia kannattaa tehdä jotta painon saa kohtalaisiin lukemiin. Siihen kun ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä paljoa, ainakaan jos aloittaa ajoissa. Se on täysin varmaa, että hoikasta ulkomuodosta ei ole ainakaan haittaa.
jotka eivät hyväksy omaa ulkonäköään,ei se aina ole painosta kiinni.
olen samaa mieltä :) onnellinen asenne ja ote elämässä ratkaisee...
itse ihno ei ole koskaan hyvä asia ja itsearvostus ei saa olla pelkästään riippuvainen ulkonäöstä. itseä pitäisi arvostaa ihmisenä riippumatta siitä miltä näyttää!! ...kun ottaa positiivisemmän- itseäarvostavan asenteen elämään niin huomaa eron myös siinä miten ihmiset kohtelevat ja katsovat sinua koosta huolimatta.
pidän kumminkin laihdutusta ihan hyvänäkin asiana mutta siihen pitää lähteä mukaan ihan terveys-syistä!
Olen samoilla linjoilla (ja mitoillakin) aloittajan kanssa. Myös minulla on onnellinen perhe-elämä ja rakastava mies. Vaikka olen paksu, pukeudun tyylikkäästi, mikä kyllä vaatii paljon aikaa ja rahaakin. Ylipainoisen kannattaa satsata laadukkaisiin vaatteisiin, ostaa sitten vaikka harvemmin. Työssäni olen arvostettu enkä usko kenenkään ensimmäiseksi miettivän miltä näytän; onneksi työympäristössäni arvostetaan enemmän sitä mitä sanottavaa kullakin on. Minulle on jopa usein sanottu, että olen upean näköinen, kannan kiloni arvokkaasti. Usein olen myös seuruuen huomion keskipisteenä, iloinen ja sanavalmis! Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen pärjää paksuna tai laiheliinina. Itse taannoin vakavan sairaskohtauksen saaneena arvostan eniten terveyttä - ja summa summarum... ylipainon tuomien terveyshaittojen vuoksi olen liittymässä Painonvartijoihin - en ulkonäköseikkojen!
Elämäsi tärkein asia on terveys.
Lihava ei voi olla terve.
Tiedät sitten hoikkana kyllä mitä tarkoitin.
Normaalipainoinen ei voi olla sairas ;) Taas yksi turha yleistys.
Elämäni tärkein asia on perheeni. Tuohon lihava ei voi olla terve, minun on ikäväksesi kerrottava, että olen loistavassa kunnossa. Kolesterolini on alle 5, hyvän kolesterolin osuus 2, rasva-, maksa- ja sokeriarvot ihannelukemisssa. Kävin työnantajan järjestemässä kuntotestissä ja kuntoni on keskimääräistä parempi. Epäilenkin, että monella hoikalla tai normaalipainoisella ihmisellä on asiat paljon huonommin. Kommenttina tuohon, tiedät kyllä sitten hoikkana mitä tarkoitan, vastaan, etten todellakaan aio laihduttaa, minun painoni saa olla mikä se on tällä elämäntavalla, johon olen enemmän kuin tyytyväinen.