Koira on vuoden vanha sekarotuinen, rottweilia ja ehkä jotain muuta. Nyt meillä on mennyt sukset ristiin. Niin pahasti, että useimmiten en enää tykkää koirastamme. Mikä pelastaisi suhteen?
Asia 1: ennen lenkillä niin nätisti käyttäytynyt koira ei enää ohita nätisti toisia, vaan vetää remmin tiukalle, hyppii paikallaan ja yrittää hyökkiä vastaantulevalle koiralle haukkuen ja muristen. Minua vituttaa. Koiraan ei saa mitään kontaktia tämän aikana, ei nakinpalalla seuraamiseen houkutellen eikä sivulle-käskyllä (jonka osaa toki, ruoka-aikana hyppää sivulle kuin ammuttu ohjus,kun tietää että ruokakupin saaminen edellyttää sitä)
Asia 2: koira ei suostu tekemään tarpeitaan lenkillä. Ei tee niitä sitten kyllä sisällekään. Esim. tulin juuri 45 minuutin lenkiltä, teki kyllä kakat, mutta on viimeksi pissinyt eilen illalla klo 16! Ei sen jälkeen iltalenkillä mitään eikä nyt aamupäivällä. Ei esitä myöskään ovella pissihätäänsä. Kun koira saa juosta vapaana metsässä (n. kerran viikossa), saattaa tehdä 7 pissit tunnissa. Ja juo normaalisti ja on terve.
Asia 3: hyppii vieraita vasten niin, että näiden kasvot ja ylävartalo on verinaarmuilla. Ei usko vaikka kuinka huutaisin eitä. Ja kun koira on 30 kiloa, niin ymmärrettävistä syistä meillä ei ole enää vuoteen käynyt lapsivieraita...
Johtajuus ja johtajuus ja johtajuus... Mutta miten! Puoli vuotta käytimme eri huoneeseen eristämistä, kun ei käsky tehonnut puremisen ja riehumisen lopettamiseen. Puoli vuotta! Eikä tehonnut, joten se on siis meidän koiralle ihan turhaa. Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla, olen huomioimaton. Huomioimattomuus yksinkertaisesti tulee nyt väkisin, sillä minä tunnen nyt suunnatonta vastenmielisyyttä tuota koiraa kohtaan. En todellakaan halua edes tervehtiä sitä tullessani kotiin tai herätessäni aamulla. Meiltä on välit poikki.
Yhden hyvän asian voin löytää: koira ei tuhoa paikkoja pahemmin meidän poissaollessamme, aivan silloin tällöin joku kuulakärkikynä tai desilitramitta on paloiteltu. Mutta. En kyllä enää jaksa.
Asia 1: ennen lenkillä niin nätisti käyttäytynyt koira ei enää ohita nätisti toisia, vaan vetää remmin tiukalle, hyppii paikallaan ja yrittää hyökkiä vastaantulevalle koiralle haukkuen ja muristen. Minua vituttaa. Koiraan ei saa mitään kontaktia tämän aikana, ei nakinpalalla seuraamiseen houkutellen eikä sivulle-käskyllä (jonka osaa toki, ruoka-aikana hyppää sivulle kuin ammuttu ohjus,kun tietää että ruokakupin saaminen edellyttää sitä)
Asia 2: koira ei suostu tekemään tarpeitaan lenkillä. Ei tee niitä sitten kyllä sisällekään. Esim. tulin juuri 45 minuutin lenkiltä, teki kyllä kakat, mutta on viimeksi pissinyt eilen illalla klo 16! Ei sen jälkeen iltalenkillä mitään eikä nyt aamupäivällä. Ei esitä myöskään ovella pissihätäänsä. Kun koira saa juosta vapaana metsässä (n. kerran viikossa), saattaa tehdä 7 pissit tunnissa. Ja juo normaalisti ja on terve.
Asia 3: hyppii vieraita vasten niin, että näiden kasvot ja ylävartalo on verinaarmuilla. Ei usko vaikka kuinka huutaisin eitä. Ja kun koira on 30 kiloa, niin ymmärrettävistä syistä meillä ei ole enää vuoteen käynyt lapsivieraita...
Johtajuus ja johtajuus ja johtajuus... Mutta miten! Puoli vuotta käytimme eri huoneeseen eristämistä, kun ei käsky tehonnut puremisen ja riehumisen lopettamiseen. Puoli vuotta! Eikä tehonnut, joten se on siis meidän koiralle ihan turhaa. Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla, olen huomioimaton. Huomioimattomuus yksinkertaisesti tulee nyt väkisin, sillä minä tunnen nyt suunnatonta vastenmielisyyttä tuota koiraa kohtaan. En todellakaan halua edes tervehtiä sitä tullessani kotiin tai herätessäni aamulla. Meiltä on välit poikki.
Yhden hyvän asian voin löytää: koira ei tuhoa paikkoja pahemmin meidän poissaollessamme, aivan silloin tällöin joku kuulakärkikynä tai desilitramitta on paloiteltu. Mutta. En kyllä enää jaksa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
rotu on vähä eri, mut tuntuu että koiruuksilla on uhmaikä.
Minulla kans on niin ettei ole ilo viedä koiraa ulos ja myös olen aatellut kuin helvetissä mä ton olen itelleni valinnut.
Mut lohduttaudutaan sillä ettei se tuhmaikä kauvaa kestä. Se on kuulemma koirallekkin aikas myllerrys aikaa. Täytyy pitää hermot kurissa ja keksiä jokin muu kuin nakinpala houkuttimeksi. Nyt vaan täytyisi kovasti touhuta koiran kanssa kaikkee, siis täytyy keksiä kaikkee kivaa tekemistä, esim: namejen piiloittaminen ym.
Siis oikeesti, kyllä se siitä vielä ohi menee joten ota ennenkaikkea rennosti sen koiran kaa, ettei sen kunnioitus sinua kohtaa tyssää tuohon ikään. Jaksamista teille.
Täytyy varmaan kokeilla tuota namien piilottamista. Onhan se ainakin aivotyötä. Verijälkeä olen vetänyt maastoon muutamia kertoja, nyt kevään tullen sekin taas onnistuu helpommin. Koira nauttii siitä tietysti, mutta liian usein ei voi.
Ja kuinkakohan kauan se uhmaikä kestää, huoh...
3-4kk, luulisin. Mutta varmaa on se että oikeilla menetelmillä (siis ei huutoa ja liian kovia otteita) niin koiruus palautuu vielä siksi koiraksi mikä on ollutkin.
Kokeiles niissä ohituksissa jotain lihapullaa tai muuta sellaista mitä koira ei liiemmin ole saanut, mut jotka tiedät että se on hulluna niihin, tai vinkulelua.
Menit sitten ottaan koiran. Ja enää ei sitten ookkaan kivaa.(vitun järkevää, ensimmäiseksi koiraksi otetaan paksukalloinen rotu)
onko koirasi arka ? joillakin roduilla pentu voihe voi kestää pitkään jopa 3 vuotta, jonka jälkeen rauhoittuu. Kaikki riehumis leikit kannattaa lopettaa koita etsimis/äly leikkejä.
No koitetaan mulla on samankaltainen ongelma, koira hyökkii ja rähisee remmissä, ja haukkuu sisään tulijoita. Vetohihna auttoi jonkun verran. Tosin vieraat koirat kierretään välimatkan päästä, missä koiralla on mukava/turvallinen olo katso tekeekö koirasi rauhoittelu singaaleja.
Huutaminen ei auta koira voi yhdistää sen avuksitulemiseksi ja luulee että pyritte yhdessä ajamaan tunkeilijan pois.
Tuohon hyppimiseen niin sanokaa tulijoille että kääntävät selän aina kun koira alkaa hyppimään niin pitkään kun se hyppii, vasta kun koira on rauhoittunut voidaan antaa palkinto, rapsuttelukin käy palkkiosta.
Pahalla ei pitäisi kouluttaa(pitäisi itsekin muistaa) saat vain arvaamattoman koiran. kun se ei tiedä miten käyttäytyä toruminen/kuritus voi yhdistyä vieraaseen koiraan vrt. aina kun näen koiran saan potkun koira-> ikävä asia. jolloin minäpä rähisen että se pysyy kaukana minusta.
jos on paljon koiria ympäristössä niin tarkkailkaa niitä kauempaa siten että hurttasi on rauhallinen ja namit kelpaa. sitten pikku hiljaa lyhentäkää välimatkaa, ehkä josku suvuutatte hienosti.
Ala-arvoinen kielenkäyttösi ei kyllä edellytä minkäänlaiseen vastaukseen, vaan oikea tapa toimia olisi nyt olla huomioimatta sitä, kehotan sitä aina muillekin vastaavassa tilanteessa. Mutta, katson olevani velvollinen korjaamaan muutamaa seikkaa siksi, että olisin ehkä voinut ilmaista asian jo ensimmäisessä viestissä itse paremmin.
Koira ei ensinnäkään ole meidän ensimmäinen koiramme, vaan meillä on ollut aina koiria, jo silloin kun olin lapsi ja nyt kun minulla on oma perhe. Kokemusta useista eri roduista; collie, cockerspanieli, rottweiler, ajokoira-karhukoira-mix ja sakemanni-mix.
Nyt oikeastaan kaikkein parasta olisi jos saisit ongelmakoirakouluttajan kotiisi katsomaan tuota menoa ja sitten häneltä vinkkejä. Tällä palstallahan vähän aikaan sitten mainosti joku mies joka on erikoistunut ns pehmeisiin menetelmiin. Kuullosti oikein hyvältä.
Tuossa on niin monta asiaa varmaan teillä pielessä että koiraa ja sinua tuntematta on todella paha lähteä neuvomaan.
Ainoastaan nyt kehoittaisin sinua miettimään asiaa niin että olet turhaan sille koiralle vihainen kun olet itse aiheuttanut tämän. Se on vielä nuorikin joten sekin pitää ottaa huomioon. En tarkoita sitä että nuori koira saisi käyttäytyä noin mutta tiettyä uhmaa tuossa varmasti nyt on mukana.
99% ongelmista johtuu aina hihnan päästä. Koira vain ottaa ne vapaudet jotka sille sallitaan ja käyttäytyy kuten se parhaaksi näkee. Harmi että ne näkemykset eivät teidän kohdalla käy yksi yhteen.
Tässä nyt lyhyesti jotain noihin sinun ongelmakohtiin.
1. Harjoittelethan kontaktia koirasi kanssa muutenkin, ei se sitä ota tuollaisessa tilanteessa jos sen kanssa ei sitä ole harjoiteltu ensin rauhallisessa tilanteessa. En tarkoita nyt vain ruokakupilla. Se vaatii töitä ja rutkasti. Mikä estää sinua antamasta ruokaa ulkona tuollaisessa tilanteessa. Kun se on nälkäinen se tottelee ehkä paremmin, vaikka sitten sinun pitäisi pitää se ruokakuppi siellä lenkillä mukana.
2. Jos ei tee tarpeitaan ulkona, eikä sisällä niin anna olla. Jos tuntuu että koira kärsii niin sillähän voi olla tulehdus tms jonka takia se ei pysty. Ei se aina oireile jos koiralla on korkea kipukynnys.
3. Vieraiden pitäisi samantien mennä esim ovesta ulos kun koira toimii näin, tai perääntyä niin että hihna ei anna enään periksi. Pääasia että koira huomaa että hitsit, nehän häipyy kun teen noin. Vain istumalla saa rapsutuksia. Sinun EI huutamiset eivät auta ollenkaan vaan pahimmassa tapauksessa riehuttavat koiraa vielä enemmän. Ja onko koiralle opetettu mitä EI tarkoittaa?
Ja tuo johtajuus, johtajuus, johtajuus... no siten että koira jätetään ihan täysin vailla huomiota aluksi. Viedään kyllä lenkille ja annetaan ruokaa mutta muuten sillä on oltava niin maan tylsää. Ei rapsuteta, ei katsota silmiin. Jos tulee itse kerjäämään huomiota käännetään vain selkä. Vaikka tulee lempikenkä suussa eteisestä niin käännetään selkä (ja pistetään kengät sen jälkeen sinne mistä koira ei saa) Näin sille osoitetaan hellästi että sillä ei ole oikeutta hakea johtajansa huomiota. Tästä sitten vähitellen lähdetään rakentamaan sitä uutta suhdetta. Ensin opetetaan koiralle EI sana. Netistä löytyy vinkkejä ja sen jälkeen sitten juuri jotain verijäljestystä tms jossa koira saa käyttää aivojaa. Jos on perheessä lapsia niin se koirahan voi jäljestää ne lapset hihnan päässä sieltä metsässä. Meillä aivan mahtava leikki ja koira nuuskii kevyesti jopa puolen kilometrin jäljen. Vie paljon energiaa.
No siinä nyt jotain. Kaikkein paras olisi kuitenkin edelleen että joku tulisi teitä auttamaan ihan kädestä pitäen
huomioon olen sata varma että kyse on vain uhmaiästä josta selviää itsekkin.
Kannattaa lukea kirja nimeltään:
Pennun kasvatus kirj,Tuire Kaimio, on meinaan todella selkeä ja hyvä kirja.
Kontaktinottoa täytyy varmaan lisätä paljon. Minun täytyy vaan jotenkin nyt viheltää peli poikki, että pystyn siihen. Tämä suhde on mennyt niin huonoon suuntaan, että en oikein _halua_ kouluttaa tässä mielentilassa koiraa. Jos olen pahalla päällä, niin hermostun, ja se on vain pahaksi. Muu perhe meillä kyllä lenkittää koiraa ja teuhaa sen kanssa, mutta minä olen sellainen perheen pää, että olen hoitanut kouluttamiset ja ruokailut ja ollaan käyty muuten koirakoulussakin.
Ei -sanan tietää kyllä kun heittää namin lattialle ja sanoo ei. Ottaa vasta luvan saatuaan. Joten en tiedä, tietääko koira _tarpeeksi_ mikä on ei. Siis että Ei koskee myös muuta kuin ruuan ottamista.
Vieraita on käsketty kääntämään selkä aina kun koira hyppää. Se tehoaa sekunnin murto-osaksi. Koira istahtaa, koska tietää vallan hyvin, että rapsutusta ei tule kuin istuvalle. Mutta kiihko on niin kova, että saman tien ponkaisee takaisin. Minua ei enää tervehditä hyppien, koska olen ehtinyt vuoden ajan olla tervehtimättä hyppivää koiraa. Vieraita käy huomattavasti harvemmin =).
Ongelmakoirakouluttajathan ovat aivan ihania asioita maan päällä, mutta harvoilla on mahdollista turvautua sellaisiin. Mekin asumme kaukana "mistään" ja onhan ne kalliitakin...
Kävimme koirakoulua ja kouluttaja neuvoi ja sanoi, että koiralle on ihan oikeasti oltava kova, kun se kukkoilee ja haastaa. Vaikka heittää seinälle, jos ei muu tehoa. No, ei hän tietenkään tarkoita sananmukaisesti. Mutta kuinka kova uskaltaa olla, milloin tietää, että on liian kova?
Koirakoulut on hyviä, mutta ne on lähinnä sitä tokoa, ei mitään käyttäytymiskoulua eikä sellaiseen ehdittäisikään siellä.
Kuulostaa ihanan lohdulliselta ajatukselta, että tämä voisi mennä ohi! Toivottavasti en ole siihen mennessä kokonaan pilannut koiran ja minun välejäni olemalla näin "kylmäkiskoinen" emäntä sille.
Jos sinulla hermo palaa niin kaikkein paras tapa on yksinkertaisesti kääntää se selkä ja antaa olla. Räyhäämisellä ja käyttäytymällä väärin koiraa kohtaan vain pilaat sitä suhdetta enemmän ja enemmän. Jos kyse onkin uhmasta ei se tarkoita sitä että koiran pitää antaa kukkoilla. Tiedän ihan kokemuksesta.
On se rankkaa joo, mutta loppujen lopuksi kyseessä on koira joka ei osaa sanoa mikä sillä on ja joka ei ole ansainnut sinulta missään muotoa väärin kohtelua.
Olen itse kouluttanut koirani erittäin kuuliaisiksi edes KOSKEMATTA niihin. Eli en allekirjoita yhtään tuollaista että heitä se seinälle, tiedän että tarkoitit kuvainnollisesti.
On vain opiskeltava hieman sitä koiran sielunelämään ja laumanjärjestystä niin että hiffaa itse mistä on kyse.
Eli toisinsanoen monesti koirien kanssa selän kääntämisellä on paljon voimakkaampi vaikutus siihen koiraan kuin sillä että lähtee haastamaan sen koiran. Jos se koira johtajan pallilla niin se voittaa kuitenkin vaikka kuinka sitä viskoisi selälleen. Kunniakkaasti selkää kääntämällä viestii sille koiralle että minä en alistu noihin sinun yrityksiin.
Ja sitten toki tuo tärkein eli koiralla ja sinulla on oltava hauskaa yhdessä. Nythän se varmasti on hyvin pitkälle EI-sanaa ja hihnasta nykimistä yms. Kun koira huomaa että sinulta saakin palkkaa kun tekee oikein, vaikka sitten ihan yksinkertaisia juttua, odottaa kun ovi avataan, istuu eteen nätisti, niin se alkaa tottelemaan mielellään. Koska se kannattaa.
Ongelmakoirakouluttajista kirjoitit että harvalla on mahdollisuus turvautua sellaiseen. Se on kumma että ihmiset pistävät rahaa mitä kummallisimpiin asioihin mutta sitten 100e siihen että joku tulee kotiin kertomaan miten jokapäiväisen elämän saa kuntoon on liikaa.
koska tilanne meillä on sama. Itse olen lukenut ja kysellyt uhmaikäsistä koirista paljon nyt viimeaikoina ja kokeillut eri menetelmiä koiruuteen. Uskon vakaasti että se oikea menetelmä vielä löytyy, ainakin herkkupaloista lihapulla on nyt in, siis ohituksissa. Siirrän koiran mielenkiinnon jo ajoissa siihen herkkuun ja ohitukset menee aikas hyvin.
tuohon hyppimiseen sovellan samaa herkkua, lihapullia. Aina kun vieraita tulee laitan koiran istumaan ja pidän siinä rauhoittumassa ja oottamassa herkkuaan. Tuo on vähän kinkkisempi kun koira niin innoissaan kumminkin menis heti tervehtiin. Vieraille olen sanonut että älkää huomioiko ko otusta ja hyppiessä olen pyytänyt kääntään selän koiralle. Tämä kaikki tietty vaatii aikaa ja halua tehdä aina nämä asiat. Voithan harjoitella jonkun tutun kanssa tuota sisään tuloa.
yritti haastaa, niin laitoin sen sivule ja käskin istumaan,rauhoitin tilanteen, sit annoin palkan. Jos se taas kohta alkoi haastaan ja riehuun niin sama toistui niin usein että lopetti. Vieläkin josku yrittää mut teen aina saman että tietää kuka mä olen tässä laumassa.
Niin ja palkitsemisen jälkeen kevyesti kehuin ettei ala innostuun uudestaan, tuo kun on vähän sellainen liian innokas välillä.
Saitko hankittua itsellesi Jann Fennelin kirjoja?
esim. kuuntelen koiraani
tai "koiran korjaus oppaan", ilmestyi nyt keväällä.
Molempia on ollut myynnissä Suomalaisessa kirjakaupassa.
Täytyy kyllä tunnustaa, että aika kultaa muistot! Muutama vuosi sitten oma koira oli jonkinmoisessa uhmaiässä (olikohan niitä vaiheita useammankin kerran?). Ikinä en kyllä voinut silti sanoa, että olisin ollut koiraani kyllästynyt... No okei, siis ehkä sen muutaman minuutin ajan, kun juuri oli ollut erimielisyyksiä koiran kanssa, mutta en tosissani. Uskoisin, että osittain voisi olla kyse juuri tuosta iästäkin, jos ongelmia koiran kanssa on. Se vaarahan tietysti on, että tavat tulevatkin jäädäkseen... Yritä jaksaa, koirasi on kuitenkin (ainakin henkisesti) pentu vielä!
käyhän tuolta linkistä lukaseen
http://forum.prettybit.fi/viewtopic.php?p=39336&sid=bacbb955dcb4028e8aded80bdebd8de9
Pidä koira hihnassa, hihna jalkasi alle niin, ettei koiralla ole tilaa hyppiä ja pysykää paikoillanne niin kauan kuin koira rauhoittuu. Ja sinun tietty pitäisi olla rauhallinen koko ajan;) Tsemppiä.
Suosittelen uhraamaan muutaman kympin ja mene koira-asiantuntijan pakeille koirasi kanssa. Matkaa tietty tulee, kun kerroit asuvasi kaukana, mutta luulenpa, että se auttaisi sinua itseäsi mielenrauhan saavuttamisessa, kun saisit tukea ulkopuolelta.
Minulla on ollut erilaisia, eriluonteisia koiria ja niiden erilaiset uhmaiätkin ovat hyvässä muistissa.
Niin, koira ja vieraat.
Koska olen sitä mieltä, että kaikki vieraani ovat minun ja perheeni vieraita, ajattelen sen mukaan, eli koira ei saa tulla väliin hyppimään ja tervehtimään tavalla, joka häiritsee vieraita.
Minä sopisin vieraiden kanssa yhdessä käyttäytymisen säännöt. Sitoisin koiran ennen vieraiden tuloa niin sivuun huoneessa, ettei se pääse vieraiden lähelle.
Kun vieraat tulevat, heidän ei tule kiinnittää mitään huomiota koiraan. Sinäkin keskityt vieraisiin.
Vasta kun olette seurustelleet, istuskelleet, juoneet kahvia jne, voit kysyä vierailtasi, saako koira tulla tervehtimään.
Jos vieraasi sanovat etteivät halua, tyydy siihen.
Jos vieraasi myöntyvät, kerro, etteivät kiinnitä mitään huomiota koiraan, vaan antavat koiran vapaasti nuuskia ja rentoutua vieraan läsnäollessa ilman erityistä huomiota. Ei edes silmäkontaktia koiran kanssa.
Kun tilanne on rauhoittunut ja koira käyttäytyy rauhallisesti ja mukavasti , saattaa vieraasikin antaa sille pienen makupalan, jotta koirasi oppii "pitämään" vieraista.
Koira ei saa sanella Sinun ja vieraittesi seurustelua.
Kyllä ne lapsivieraatkin tulevat kun tietävät ettei koira määrää seurustelun tahtia.