Mikä on kaikkein tuskallisin kokemus nyt eronneelle etävanhemmalle eron jälkeen? Toipuminen on alkanut ja persoonallisuus on eheytymässä, vaikkakin tuskallisen hitaasti. Mikä on isän ja äidin suurin onni ja lohtu tässä elämässä? Itsestään selvästi lapset. Lapset antavat elämälle tarkoituksen, päämäärän. Mitä ei itse kukin tekisi lastensa hyväksi?
Mitä tapahtuu useiden etävanhempien elämässä juuri tässä vaiheessa? Manipuloiva lähivanhempi on murheen murtama kun ”palvelija” on poistunut ja etsii lohtua elämäänsä. Nyt istutetaan poikaa/ tyttöä polvella ja kerrotaan tälle iltasatuja kauheasta puolisosta, joka kavaluudella pakeni ja jätti näin ihanan isän tai äidin itkemään yksinäisyyttään. Onneksi sentään on nyt tämä perillinen, jonka onni on kaikki kaikessa kärsivälle hallitsijalle, jonka nyt on löydettävä uusi palvelija täyttämään pienimmätkin toivomukset.
Kukaan järkevä ihminen ei jättäisi tällaista ihanaa perhettä ja ”paratiisia”, joten lapsi kulta, sinulle on nyt kerrottava jotakin aivan käsittämätöntä ja kauhistuttavaa, vaikka se niin satuttaakin sielua! Ja sitten lapsi kuuntelee, mahdollisesti päivästä toiseen niin välttämättömiä totuuksia, vaikkakin lapsen korville sopimattomia. Nämä manipuloijat eivät ole tähän elämänsä hetkeen mennessä todellisuudessa ajatelleet lastensa parasta, eivätkä pysty siihen nytkään. Onhan aivan pakko todistaa äidin tai isän hylkäämälle lapselle se kauhistuttava tosiasia, ettei kukaan terve ihminen tee sellaista, mitä pois lähtenyt on tehnyt
Miten paljon lapsiamme vahingoittaa kaikki se negatiivisuus ja väärä tieto, mitä eronneet puolisot syöttävät toisesta vanhemmasta lapsilleen,.Toipumisvaiheessa lapsi tarvitsisi todella vakaata henkistä tukea, koska etenkin entisen puolison luokse jääneet lapset usein ovat juuri tässä vaiheessa entistäkin voimallisemman aivopesun ja vaikuttamisen piirissä.. Usein manipuloiva vanhempi kaivaa omaa hautaansa moittiessaan entistä puolisoaan lapsilleen, tai oikeammin hän aina kaivaa omaa hautaansa, johon kamalaa kyllä lapsikin saattaa pudota.
Ei ole mikään ihme että lapset ovat omaksuneet hyvin negatiivisen elämänasenteen elämään yleensä, sekä usein siihen vanhempaan, johon manipuloijan syytökset vuosikausien ajan ovat kohdistuneet. Kehittyvä lapsi tietyssä määrin kykenee näkemään elämän tosiasiat, mutta ainakin pinnallinen osa persoonallisuutta omaksuu tahtomattaankin sen mallin, minkä aikuinen aivopesun tavoin iskostaa häneen.
Lapset käyvät ankaraa sisäistä kamppailua, johon heillä ei itse asiassa ole eväitä lainkaan. Isä tai äiti jatkaa kampanjaansa pois lähtenyttä kohtaan, ihmiset puhuvat sitä ja tätä riippuen vanhempien avioliiton näkyvyydestä. Ja jos lapsi alitajuisesti mieltää tämän manipuloivan vanhempansa sairauden, niin mitä hänelle merkitsee sitten se, jos sairas vanhempi leimaa terveenkin sairaaksi? Lapsella on siis kaksi sairasta vanhempaa, kauhistus, miten on sitten hänen itsensä suhteen, jos molemmat vanhemmat ovat mieleltään sairaita! Yleinen totuus on, että lapsi hylkää mieluummin itsensä kuin isänsä ja äitinsä.
Lapsia käytetään tässä vaiheessa mahdollisesti entistäkin enemmän etävanhemman nujertamiseksi. Etävanhempi on jo tietyllä tavalla kadottanut jälkeläistensä lapsuuden ja nuoruuden ahdistajan tuottamien kärsimysten vallatessa mielen. Ja nyt kun olisi aikaa ja voimiakin lapsille, kiusaaja tekee kaikkensa estääkseen uudistetun suhteen syntymisen pois lähteneen ja lasten välillä. Ja mikä tuskallisinta, lapsenlapsiakin näytetään "suojeltavan" uhrin vaikutukselta ja "sairaudelta.
Lähde:
http://www.ihminentavattavissa.net
Mitä tapahtuu useiden etävanhempien elämässä juuri tässä vaiheessa? Manipuloiva lähivanhempi on murheen murtama kun ”palvelija” on poistunut ja etsii lohtua elämäänsä. Nyt istutetaan poikaa/ tyttöä polvella ja kerrotaan tälle iltasatuja kauheasta puolisosta, joka kavaluudella pakeni ja jätti näin ihanan isän tai äidin itkemään yksinäisyyttään. Onneksi sentään on nyt tämä perillinen, jonka onni on kaikki kaikessa kärsivälle hallitsijalle, jonka nyt on löydettävä uusi palvelija täyttämään pienimmätkin toivomukset.
Kukaan järkevä ihminen ei jättäisi tällaista ihanaa perhettä ja ”paratiisia”, joten lapsi kulta, sinulle on nyt kerrottava jotakin aivan käsittämätöntä ja kauhistuttavaa, vaikka se niin satuttaakin sielua! Ja sitten lapsi kuuntelee, mahdollisesti päivästä toiseen niin välttämättömiä totuuksia, vaikkakin lapsen korville sopimattomia. Nämä manipuloijat eivät ole tähän elämänsä hetkeen mennessä todellisuudessa ajatelleet lastensa parasta, eivätkä pysty siihen nytkään. Onhan aivan pakko todistaa äidin tai isän hylkäämälle lapselle se kauhistuttava tosiasia, ettei kukaan terve ihminen tee sellaista, mitä pois lähtenyt on tehnyt
Miten paljon lapsiamme vahingoittaa kaikki se negatiivisuus ja väärä tieto, mitä eronneet puolisot syöttävät toisesta vanhemmasta lapsilleen,.Toipumisvaiheessa lapsi tarvitsisi todella vakaata henkistä tukea, koska etenkin entisen puolison luokse jääneet lapset usein ovat juuri tässä vaiheessa entistäkin voimallisemman aivopesun ja vaikuttamisen piirissä.. Usein manipuloiva vanhempi kaivaa omaa hautaansa moittiessaan entistä puolisoaan lapsilleen, tai oikeammin hän aina kaivaa omaa hautaansa, johon kamalaa kyllä lapsikin saattaa pudota.
Ei ole mikään ihme että lapset ovat omaksuneet hyvin negatiivisen elämänasenteen elämään yleensä, sekä usein siihen vanhempaan, johon manipuloijan syytökset vuosikausien ajan ovat kohdistuneet. Kehittyvä lapsi tietyssä määrin kykenee näkemään elämän tosiasiat, mutta ainakin pinnallinen osa persoonallisuutta omaksuu tahtomattaankin sen mallin, minkä aikuinen aivopesun tavoin iskostaa häneen.
Lapset käyvät ankaraa sisäistä kamppailua, johon heillä ei itse asiassa ole eväitä lainkaan. Isä tai äiti jatkaa kampanjaansa pois lähtenyttä kohtaan, ihmiset puhuvat sitä ja tätä riippuen vanhempien avioliiton näkyvyydestä. Ja jos lapsi alitajuisesti mieltää tämän manipuloivan vanhempansa sairauden, niin mitä hänelle merkitsee sitten se, jos sairas vanhempi leimaa terveenkin sairaaksi? Lapsella on siis kaksi sairasta vanhempaa, kauhistus, miten on sitten hänen itsensä suhteen, jos molemmat vanhemmat ovat mieleltään sairaita! Yleinen totuus on, että lapsi hylkää mieluummin itsensä kuin isänsä ja äitinsä.
Lapsia käytetään tässä vaiheessa mahdollisesti entistäkin enemmän etävanhemman nujertamiseksi. Etävanhempi on jo tietyllä tavalla kadottanut jälkeläistensä lapsuuden ja nuoruuden ahdistajan tuottamien kärsimysten vallatessa mielen. Ja nyt kun olisi aikaa ja voimiakin lapsille, kiusaaja tekee kaikkensa estääkseen uudistetun suhteen syntymisen pois lähteneen ja lasten välillä. Ja mikä tuskallisinta, lapsenlapsiakin näytetään "suojeltavan" uhrin vaikutukselta ja "sairaudelta.
Lähde:
http://www.ihminentavattavissa.net
Vastaukset 9
Vanhimmat
toisistaan, eivät lapsistaan. Liian usein se vain kerrotaan lapselle niin, että "isä/äiti jätti meidät". Vanhempi siirtää omat tunteensa lapsen kannettaviksi ja lapsihan kantaa, kun ei muutakaan voi.
Elin itse vuosia vanhempieni taakkojen alla, kunnes sain sen verran voimia, että kieltäydyin enää kuuntelemasta niitä lapsellisuuksia. En ollut tekemisissä kummankaan kanssa niin kauaa, kunnes tajusivat hoitaa itse asiansa ja jättää lapsensa rauhaan. Kaikki lapse eivät jaksa irtautua riippuvaisesta äidistään/isästään ja heidän elämänsä kuluu äitiä/isää tukien, oman elämänsä unohtaen. Seuraukset ovat surulliset - katkeruus usein väistämätöntä.
Jos haluat kirjoittaa narsismista, tee niin. Jos haluat kirjoittaa vanhemman tavasta kohdella lasta väärin eron hetkellä, tee niin. Mutta älä sekoita kahta eri asiaa toisiinsa.
Mitä oikein ajattelit? Vai ajattelitko lainkaan?
Kumpainenkin mainitsemasi asia/piirre käy käsikädessä, vai "liippaako" liian läheltä, sano.
Juu juu, jokaisessa erossa narsisti-lähivahempi manipuloi lasta. Kyllä sinä nämä hommat tiedät, en minä uskalla muuta mieltä ollakaan. Muuten on "samanhenkiset" äkkiä kimpussa arvostelemassa ymmärrystä.
Ikävää että "kaikenlaiset jossut" täällä pääsevät ajattelematta taikka enemmänkin ymmärtämättä asiaa kommentoimaan asiattomasti. Ehkä vanha sanonta jälleen "se älähtää johon kolahtaa"...
Ap:n ajatusta asiasta voi vain peesata!
Miten usein meidät sellaiset yksinhuoltajat, joille lasten etu on tärkeintä ja lasten tärkein etu on molempien vanhempien tasapainoinen elämä sekä molempien läsnäolo eronkin jälkeen. Siis todella erotaan vain aikuisina, eroa ei voi ottaa lapsestaan. Lapsia manipuloidaan etää vastaan nimenomaan "hän lähti, hän halusi erota", vaikka syitä varmasti on aina molemmissa. Ei ole olemassa tilannetta "toinen vei minulta puolison, lapsiltani vanhemman"...kaavalla on AINA kaksi puolta ja peilistä löytyy se toinen.
Se toinen kuvakulma onkin, kun lapset kasvavat. Jokaisesta pikkupiltistä kun kasvaa omillaan ajatteleva aikuinen. Kyllä jokainen lapsi omassa elämässään jossain vaiheessa tajuaa todellisuutta: ja silloin kun se on ollut lähihuoltajan "värittämää" niin eipä olisi mukavaa olla sen yh:n housuissa!
Oma katkeruus vaan on nieltävä, sillä ihmissuhde sisältää AINA riskin. Jos et itse ole toisen "arvoinen"/jollei sinua toisen elämään haluta - et voi ketään pitää väkisinkään!
Jokaisen sateen jälkeen tulee aina poutaa
niin mistä vitusta olette saaneet päähänne että aina sitä etähuoltajaa haukutaan? Kyllä helvetissä minäkin haukun mutten todellakaan lapselle. Älkää hyvät ihmiset pitäkö lapsia tyhminä, pelkkinä manipuloinnin kohteena. Lapset ymmärtävät yllättävän paljon jo pienestä pitäen. Turha on jlkikäteen märistä että voi voi kun äitisi ei antanut tavata. No ehkäpä äiti leukaluun parannuttua haki lähestymiskieltoa iskukille. Minun on henk.koht vaikea uskoa että kaikki täällä ruikuttavat miehet ovat edes kykeneviä isäksi.
aika mielenkiintoista nähdä kuinka helvetin paljjon voi filosofoida etävanhemman vaikeuksista, kun "jää" yksin....
meillä etävanhemman vaikeudet ratkesivat kun häipyi...vähän hankalaa on pitää tapaamisista kiinni tai ilmoittaa peruuntumisesta, kun makaa läävässä krapulassa, kieltämättä ymmärrän että se on raskasta. tai keksiä valheita, miksei nytkään ole rahaa maksaa elatusmaksua...onhan se raskasta...
Ennen kuin alat arvioimaan kenenkään kykyä ajatella asioita tai ymmärtää niitä, lukaisisit pikkuisen narsismista ja sen jälkeen tulisit kirjoittamaan painavia sanojasi tänne.
"Miten usein meidät sellaiset yksinhuoltajat, joille lasten etu on tärkeintä ja lasten tärkein etu on molempien vanhempien tasapainoinen elämä sekä molempien läsnäolo eronkin jälkeen."
Mitä teidät usein? Onko minulla ymmärtämisen vaikeutta, koska en tajua?
Hupaisa lause muutenkin - suorastaan naurettava :D
Niin totta ja kammottavaa tuo:
"jos lapsi alitajuisesti mieltää tämän manipuloivan vanhempansa sairauden, niin mitä hänelle merkitsee sitten se, jos sairas vanhempi leimaa terveenkin sairaaksi? Lapsella on siis kaksi sairasta vanhempaa, kauhistus, miten on sitten hänen itsensä suhteen, jos molemmat vanhemmat ovat mieleltään sairaita! Yleinen totuus on, että lapsi hylkää mieluummin itsensä kuin isänsä ja äitinsä."
Kuinka paljon lasten ja nuorten psyyken ongelmista nykyisinä eron ja eroriitojen aikana on suoraa seurausta tuosta ristiriidasta, jossa lapsi kokee menettäneensä molemmat vanhempansa. Mitä lapsi tekee sitten kun hänellä ei ole luotettavaa vanhempaa lainkaan?