RAKASTAN SINUA! Jos tahdot, pidän sen kaiken sisälläni ja unohdan, jatkan niinkuin ennenkin sinut tavatessamme (joka väistämättä ehkä edessä), mutta jos tunnet samoin niin älä mieti vaan ota yhteyksiä!
Haluaisin vain tietää mitä olet mieltä musta? Meistä? Vaikea tehdä johtopäätöksiä kun et ole rautalangasta vääntämässä.
Ehkä tämä on viimeisin epätoivoinen huutoni! Mutta kaikki jäi vain niin auki ja kesken. En ehkä osannut tulkita sinua oikein. Jotain lämmintä luin sinusta, mutta kun en tiedä oliko se ystävyyttä vai kenties enemmän? Minä ihastuin, rakastuin, pelästyin.
Anna anteeksi jos loukkasin. En missään nimessä halunnut loukata...toimin vaan niin väärällä tavalla näissä tunneasioissa ja minut yleensä tulkitaan sen vuoksi väärin. Annan siis täysin päinvastaisia signaaleja mitä haluaisin.
Elämä on vain niin tyhjää kun et ole läsnä enään =(
Tuntuu kuin kaikki se pieni, hyvä ja lämmin mitä minussa herätit ja mitä oli kiteytyneenä pieneen palaseen sydämessäni kun olit siinä, ois nyt pois=(
Vain suru, epätoivo ja loppumaton ikävä jäljellä.
Muutin sinua askeleen lähemmäs, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että sinua ei vain näy. Ehkä et haluakkaan tulla nähdyksi(?) mene ja tiedä. Olen täällä metsän keskellä nyt minäkin ja haikailen sinun perääsi.
Marskin naapurissa mukavaa ja rauhallista. Se vaan että luonnonläheisyys ja hiljaisuus antavat paljon enemmän myös aikaa sinun ikävöimiseen.
~äMMä~
(...Toisaalta kaipaus on ihan kaunis asia jos se ei ole yksipuolista...)
Haluaisin vain tietää mitä olet mieltä musta? Meistä? Vaikea tehdä johtopäätöksiä kun et ole rautalangasta vääntämässä.
Ehkä tämä on viimeisin epätoivoinen huutoni! Mutta kaikki jäi vain niin auki ja kesken. En ehkä osannut tulkita sinua oikein. Jotain lämmintä luin sinusta, mutta kun en tiedä oliko se ystävyyttä vai kenties enemmän? Minä ihastuin, rakastuin, pelästyin.
Anna anteeksi jos loukkasin. En missään nimessä halunnut loukata...toimin vaan niin väärällä tavalla näissä tunneasioissa ja minut yleensä tulkitaan sen vuoksi väärin. Annan siis täysin päinvastaisia signaaleja mitä haluaisin.
Elämä on vain niin tyhjää kun et ole läsnä enään =(
Tuntuu kuin kaikki se pieni, hyvä ja lämmin mitä minussa herätit ja mitä oli kiteytyneenä pieneen palaseen sydämessäni kun olit siinä, ois nyt pois=(
Vain suru, epätoivo ja loppumaton ikävä jäljellä.
Muutin sinua askeleen lähemmäs, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että sinua ei vain näy. Ehkä et haluakkaan tulla nähdyksi(?) mene ja tiedä. Olen täällä metsän keskellä nyt minäkin ja haikailen sinun perääsi.
Marskin naapurissa mukavaa ja rauhallista. Se vaan että luonnonläheisyys ja hiljaisuus antavat paljon enemmän myös aikaa sinun ikävöimiseen.
~äMMä~
(...Toisaalta kaipaus on ihan kaunis asia jos se ei ole yksipuolista...)
Vastaukset 35
Vanhimmat
Muuttanut pois sieltä. Sen takia ei varmaankaan näy...
asut tätä nykyä? Et vastannut...Haluisin vaan tietää...
vähän etelämmäksi...
liian kauas? =( Se särkisi mun sydämeni =(
Loppuu se ikävä, kun pistetään loppumaan, eikö niin? Mä oon mä ja sä oot sä ja me ollaan me. Rautalankaa ei tarvita. Sitä mieltä olen. Ei siitä tarvita johtopäätellä sen enempää. Kaikki on auki ja kesken, kunnes ei enää ole. Lämpimät asiat ovat ainakin ystävyyttä ja kenties enemmänkin, ihastusta ainakin, vaikea sitä on tästä yhtsillään sanoa. Sen näkee sitten, ei sitä tarvi pitää sisällään.
Ehkä mä vähän loukkaannuin, mutta ei niihin ajatuksiin tarvi takertua ja antaa tehdä pesää pään päälle. Pitäis osata puhua asioista.
En mä sun elämääs tietysti täyttäisi oikeestaan, mutta voisin vähän tietysti potkia sua liikkeelle ja aukaista sun silmiäsi huomaamaan hyviä asioita, eikö niin?
Kaipaus on kaunista, mutta liika ikävöinti turhaan silloin kun ei tarvis, on hölmöä ja dundeellista haikailua. Eikä asioita sillä tavalla kuitenkaan unohda, eikä tarviskaan. Ja mitä siitä nyt on hyötyä säilyttää vaan kaikkia asioita päässään, kun voi ne ilman muuta sanoakkin joskus sopivana hetkenä. Epätoivoilu on epätoivoista, silloin kun ei ole oikeasti tarvetta tai todellista syytä siihen. Välillä pitää vaan ottaa aikaa asioiden kypsyttelylle. Ja mäkin muutin uuteen paikkaan, en kovin kauas.
Totta turiset, liiallisesta epätoivoilusta ei ole mitään iloa saatika sitten hyötyä yhtään kenellekään.
sinun unohtavan. Elämä on niin tyhjää ilman sinua. Kaikki jäi tosiaan kesken. Liekkö kaikki väärintulkintaa vai mitä? Ikävä vaan voimistuu päivä päivältä ja kädet ristissä rukoilen että joku päivä kuulisin sinusta.
SE mitä tunnen sua kohtaan... *huokaus*... On jotain suurta, tunnuit niin oikealta silloin. Saatoit luulla että ystävinä tapailtiin, mutta mulla oli pelissä aina toivo jostain enemmästä. Minäkin rakastuin ja lopulta pelästyin =(
Ei ole aina mullekaan helppoa tunteita näyttää. Tai itse asiassa se on välillä tosi vaikeaa. Varsinkin kun kyseessä on sellainen jonka pelkään menettäväni kokonaan, sinut =(
...Sano että se olet sinä...
Nyt sanon sen että minäkin toivoisin paljon paljon enemmän kuin ystävyyttä vaikka sekin on ihanaa...Olen jopa haaveillut kaikesta mielessäni...kerron ne heti jos ja kun pääsen lähellesi...
=)
Et menetä mua koskaan...päinvastoin, olet saanut enemmän kiintymään...
on vaikea sanoa mitään, mutta jos antaisit pienen vihjeen niin meillä voisi olla paremmat mahdollisuudet :)
mitähän sanoisin...Työympäristössä nähty, työajan ulkopuolella vain yhden kerran erään liikkeen pihalla vuosi ja 4 kk:tta sitten, olit lähdössä reissuun sinne kauas lämpimään muutaman päivän sisällä, yksi pieni ujo ja arka mutta hellä ja mieleenpainuva suukko/-delma, ilotulitukset taivaalla...laavut, nuotiot, hiihtoretket...niistä juteltiin kun ei ihastukseltaan osannut mitään muuta. Olisin halunnut sanoa silloin kuinka tärkeä ja ihana ihminen olet, mutta en ehtinyt...
ihan samoin.. M ja nainen minäkin ja T:tä kaipaan myös. En tosin asu metsässä. Taas niin iso ikävä et pahalta jo tuntuu.. :( Minulla se on kuitenkin vielä enemmän ihastusta. Rakastaa voi kai vasta sit kun tuntee toisen paremmin. Huomasin et eräässä paikassa ne tunteet vaan voimistuu. Mut pakkohan sinne on mennä..
tapasitte viimeeksi?
JUTELTU yli vuosi sitten Joulun alla *huoh* sen jälk. yritimme jutella puh, mut siitä ei tullut mitään eräästä ikävästä syystä johtuen. Sittemmin on ohiajaen nähty...
IKÄVÄ ON SILTIKIN!
mies on???
että semmosta...
on alle 30!
niin tämän kuun puolen välin JÄLK. 30!
Aito ja ihana mies... ("ei mikään aprillipila")...muistatkos? =)
Ja nimenomaan "T" vaan ei T.
vm. -61
vm. -61, totta tosiaan!!! ;D
jotain tuntomerkkejä itsestäsi...???
Pitkä ja hoikka.
Polttaa, polttaa ;)
suht. tumma.
"Minun" T:ni ei ole kovin tumma, eikä kyllä vaaleakaan... Siis ristiverinen :)
Minä kaipaan "T"-miestä, en suinkaan T:tä huomatkaa noi lainausmerkit ja toisekseen sanoin jo että täyttää tän kuun puolen välin jälk. 30. Asutaan 02-alueella. Muut voi olla vaiti! Kiitos!
Seuraavan kerran voitkin laittaa tuon sitten heti. Luulempa kuitenkin, että puolet ilostasi tulee siitä, että ensin saa herätellä toiveita, ja vasta sen jälkeen kun kymmenet on kommentoinu, vaivaudut ilmoittamaan, että olkaa vaiti kuitenkin, eihän tämä siis teitä koske, enhän minä mitään tarkoittanut, mitä ymmärsitte väärin..
Joillakin on tää tapa vähän joka asiassa.
En koskaan jaksa ymmärtää, mitä iloa nää ilonpilaamiset tuo joillekkin..
Sunlaisiin saa pettyä.
sitä kun pakahduksissaan kirjoittelee niin ei aina huomaa sitä järkevästi ja ymmärrettävästi tehdä, joten antakkee anteeksi, en minä pahalla enkä tahallaan=(
oli kuin minun kirjoittamani.Tunnen TÄSMÄLLEEN samoin,omaa "Teetäni" kohtaan.
Meillä oli hetken aikaa jotain NIIN ihanaa, rakastuin häneen niin palavasti, että itseänikin ihan jopa pelotti..enkä uskaltanut sitä hänelle sanoa. Sitten kaikki loppui yhtäkkiä,kuin seinään.Ja se oli minun syytäni :( Tiedän että häntä loukkasin, en ole saanut tilaisuutta kertoa syytä,miksi tein niinkuin tein!
Olen katunut joka ikinen päivä tyhmyyttäni, ja sitä etten hänelle koskaan kerennyt paljastaa OIKEITA tunteitani!
On niin tyhjää ilman sua,T
Kaipaan sua!
oo tollast "teetä". Mul on vaa sellane "x". Ja ku toiki lausutaa joskus et "exä" ni arvatkaas ku ottaa pattii joskus. voi viude!!!!!
lausutaan varmaan exä.
pakko olla Teetä? Mä ottasin mieluummin kahvia ja pullaa, ainakin puoliajalla. Jos jotain tarvii laittaa lainausmerkkeihin, niin mä laitan ton pilkun "," tai kysymysmerkin "?".
Kerran kun olin aika pieni vielä, siis nuori, niin mä rakastusin yhteen tyttöön. Se oli vähän niin kuin sellanen ensirakkaus. Se oli toi "C", vaik ei se oikeesti mikään C ole. Sen nimi alkaa ihan eri kirjaimella. Laitoin vaan ton "C":n, ettei kukaan älläis et millä kirjaimella sen nimi oikein alkaa. Mun nimi alkaa muka "D":llä, vaikkei mun nimi oikeesti sillä ala, mut laitoin sen siks, ettei kukaan keksi millä se oikeesti alkaa. Oishan se aika kauheeta, jos joku vois lukee täältä, et mun eka kirjain on rakastunu pienenä sen tytön eka-kirjaimen mukaisen nimen mukaiseen tyttöön. Voi hitsi, mä en kyllä millään kestäis sitä. Mä oisin varmaan ihan sekasin. Eli se on parempi, et kaikki lukee nyt täällä vaan, et mä "D" olin rakastunut pienenä mun ekarakkauteen, tyttö "C":hen. Kyllä näissä on hyvä noudattaa varovaisuutta vissiin? Eiks vaan? Mut joo, sekin ikäväx kyllä lausuttais jo nykyisillään exänä. Siis siks ku mä en siis enää ole sen kanssa. Meille tuli sillon kans viel aika pieninä, eli nuorina, bänät. Meillä meni niinku Bänks. Sitte se kyllä kerran vai oliko se oikeestaan kakski kertaa koitti, et voitaisko me vielä niinku jatkaa. Se oli vähän myöhemmin. Mut ei me voitu ku mulla oli jo sitte toinen ja mä en sitte halunnu sen kanssa tehä bänejä ku se oli mun mielestä sillon niin hyvä gimmakaveri. Ja sit mä vaan olin sen mun gimmakaverin kanssa ja annoinki mun ekarakkauteni sitte olla ja mennä. Sekin sit alko styylaan yhen toisen kanssa, jonka mä tunsinkin, tai en mä sitä silleen tuntenu, mut tiesin entuudestaan. Se taitaa olla sen kaa vielki. Vaik nytte mun mielestä olis ollu ehkä nastempaa olla sen mun ekarakkauden kaa, mut sit taas, ei se oikeen kävis, ku se jo on sen yhen kaa. Niinku naimisis. Ollu vissiin jo aika pitkään, tai kylhän mä tiedän noin suurinpiirtein et kuin pitkään, mut en voi kertoo. Mut joka tapauksessa, kyl se mullakin on ton "C":nkin kanssa just silleen, et sen vois kans lausua et "exä". Siis ainakin varmaan vissiin, vai?
toi mun ensirakkaus oli sit muuten mun sellane ihan oikeen oikee sielunkumppani. Niin tai siis oli siihen asti tietenki kunnes meil tuli ne bänet. Kyl mun mielest oli hyväks ku sellasen tapas jo ihan alussa ni sit on jotenki aina niinkun helpompaa muiden kaa ku ei tartte aina kelaa, et oisko toi nyt se vai eiks ollu.
on muuta lisäämistä kuin *voihan vee*.
Mene töihin niin ei käy aika pitkäksi.
Etsin "Toivoa" en Toivoa. Lähinnä hänen "lempinimensä". Ei oo x, kun ei oo koskaan yhdessä oltu. Ihastuin vain palavasti...
...Jatka samaan tahtiin!
Hohhoijjaa!!!