Jokijärven Avviisi. Kevät 2007
LESTADIOLAISUUDEN VAIHEITA
JOKIJÄRVEN-TYRÄJÄRVEN SUUNNALLA
HISTORIA
Kun lähes 150 vuotta sitten Huttuun tuli kaksi miestä ja tiedustelivat talon väeltä saisivatko he pitää talossa seurat, ihmetteli isäntäväki, että mitkä ne "seurat" ovat.
Miehet olivat selittäneet asian ja he olivat saaneet luvan järjestää sellaiset.
Kysymyksessä olivat Tyräjärven seudun ensimmäiset seurat ja niissä Hutussa asunut ruotimummu, "Saari-Kaija", sai parannuksen armon. Myöhemmin myöskin talon väki sai näin tehdä.
Seuroja järjestettiin sittemmin ja parannuksentekijät lisääntyivät.
Seuratoimintaa ei organisoitu alkuaikoina. Seuroja järjestettiin uskovaisten taloissa.
Seurakutsu kulki suullisena talosta taloon.
Lestadiolaisuudelle kehittyi vankka jalansija seudullemme jo 1860-luvun puoliväliin mennessä.
Seudumme alkuherätyksen aikaan Taivalkosken kuntaa ja seurakuntaa ei ollut vaan Jokijärvellä oli Pudasjärven seurakuntaan kuulunut Jokijärven kappeliseurakunta.
Jokijärvellä oli kirkko, joka toimi jumalanpalvelusten pitopaikkana, Jokijärven, Polojärven, Tyräjärven, Tyrämäen, Metsämannisen eli Metsäkylän, Korpisen, Jurmun, Taivalkosken, Koitijärven, Kostonniemen, Loukusan ja Kynsiperän kylistä muodostetulla alueella.
Kirkon siirtäminen Jokijärveltä nykyiselle paikalleen tapahtui vuosien 1887-78 aikana.
Hutussa pidettyjen ensimmäisten seurojen puhujat ovat jääneet tuntemattomiksi. Heistä tiedetään vain, että he saapuivat "pohjoisesta".
Pudasjärveläisen Risto veteläisen kerrotaan kuitenkin olleen varsinaisesti Lestadiolaisen herätyksen alkuunpanija Taivalkosken alueella.
Taivalkosken ensimmäinen kirkkoherra, Juho Barkman, on kertonut,että alkuherätys olisi tapahtunut mainitun Veteläisen toimesta 1867.
Oulun Wiikko-sanomien vuodelta 1864 olevan uutisen mukaan Jokijärvellä olisi jo silloin ollut lestadiolaista herätystä ja se olisi ulottunut mm. Suomussalmen puolelle.
Piispajärven kesäkinkereille on osallistunut tuolloin Jokijärveläisiä uskovaisia.
Alkuaikoina puhujat olivat pääasiassa Pudasjärveltä. 1870-luvulla aloittivat Taivalkoskelaisista Jokijärveläinen talollinen Juuso Soronen (1834-1900), talollinen Antti Päätalo (1842-1926) ja talollinen Heikki Huttu (1838-1916). Tunnetuimpia 1800-luvun myöhempiä ulkopaikkakuntalaisia saarnaajia Taivalkoskella olivat Paavali Ervasti, Iisak Rova, "Hauta Junnu", Kalle Heliste, Matti Tauriainen, Risto Lohi ja 1912 Titanicin haaksirikossa hukkunut Lahtinen.
Myöskin Juhani Raattamaa vieraili Taivalkoskella.
Jokijärven kappeliseurakunta joutui olemaan ilman pappia vuosina 1862-1875. Tällöin mm. Annti Päätalo piti jumalanpalveluksia Jokijärvellä. Heikki Huttu oli isäntänä Hutussa, kun alussa mainitut ensimmäiset seurat siellä järjestettiin.
Taivalkoskelaisia saarnaajia viime vuosisadan loppupuolella ja tämän vuosisadan alussa em. lisäksi olivat Jaakko Soronen, Juho Kellinsalmi, Jaakko Lohilahti, Paavo Hulkkonen ja Olli Seppänen.
LESTADIOLAISEN KRISTILLISYYDEN TYÖN
KEHITTÄMINEN
Vuosikymmeniä seuroja järjestettiin taloissa, jotka huolehtivat puhujien majoittamisesta ja heille maksettavista palkkioista.
Talot pyysivät puhujia seuranpitoon tai puhujamatkalla olleet saarnamiehet taloon tullessaan järjestivät seurat.
Tieto niistä saattoi kiiriä lyhyelläkin varoitusajalla laajalle alueelle.
1900-luvun alun seurataloja olivat myös mm. Leskelä, Siltala, Ruohola, Siltaneva, Huttula, Munala ja Lehto.
Ennen pitkää Jumalan valtakunnantyön eteenpäin vieminen nähtiin tarkoituksenmukaisemmaksi toteuttaa yhdistyksen kautta.
Eri paikkakunnilla oli perustettukin jo vuosisadan vaihteessa Rauhanyhdistys-nimellä tunnettuja yhdistyksiä.
Yhdistysajatus eteni Taivalkoskella siten, että 1928 perustettiin kirkonkylälle Taivalkosken seurahuoneyhdistys seurojen järjestämistä varten.
Tyräjärven alueelle oma rauhanyhdistys perustettiin vasta 1948. Siihen saakka seuroja oli järjestetty taloissa.
Varoja seurojen järjestämiseen kerättiin mm. lauluseuratoiminnalla eli taloissa kokoonnuttiin laulamaan Siioninlauluja ja virsiä.
Kahvituksesta saadut tulot käytettiin seuratoimintaan. Tällainen käytäntö jatkuu Tyräjärven alueella vielä tänäkin päivänä.
Kun ensimmäiset lauluseurat järjestettiin Leskelässä vuonna 1933, on niitä järjestetty katkeamattomasti sota-aikaa lukuunottamatta, tähän päivään saakka.
TOIMITALON RAKENTAMINEN
Yhdistyksen jäsenmäärän (90 henkilöä) kasvaessa alettiin suunnitella oman toimitalon rakentamista. Joulukuussa 1955 pidetyssä yhdistyksen syyskokouksessa tehtiin päätös rakennustontin ostamisesta Juhani Soroselta. Pian tämän jälkeen alkoi rakennustarvikkeiden hankkiminen. Toimitalo valmistui talkootyönä siten, että vihkiäisseurat olivat juhannuksena 1963. Seuraväki vietti näissä seuroissa myös ehtoollisen, jonka jakoi rovasti Antti Poukkula.
Ensimmäinen toimtalo tuhoutui tulipalossa joulukuussa 1979. Uuden toimitalon suunnittelu aloitettiin välitömästi, kun alkujärkytyksestä oli selvitty.
Rakentamista varten perustettiin rakennustoimikunta, johon valittiin Vesa Turpeinen, Kalle Räisänen, Toivo Alapirtti, Ernest Huttu, Erkki Turpeinen ja Kalevi Soronen.
Toimikunta järjesti puukeräyksen koko pitäjän alueellle. Asia koettiin yhteiseksi ja lahjoituksena saatiin yli 1000 sahatukkia. Samoin toimikunta hankki piirrustukset ja esitti uudeksi rakennustontiksi nykyistä toimitalon paikkaa. Uuden toimitalon tupaantuliaisseurat olivat marraskuussa 1980.
PUHUJAT
Aijemmin muisteltiin alueellamme vaikuttaneita puhujia. Yhdistystoiminnan aikana omana puhujina on ollut Heikki Lohilahti, joka on jo päässyt vanhurskasten lepoon. Evankeliumin työhön yhdistys on asettanut pappisveljet Mauno Sorosen ja Pekka Sorosen. Yhdistyksen asettamia maallikkosaarnaajia lisäksi ovat Mikko Karjalainen ja Tuomo Turpeinen, sekä allekirjoittanut.
NYKYINEN TOIMITA
Pyhäkoulutyö, joka yhdistyksessä aloitettiin 1950 jatkuu edelleen, samoin raamattuluokkatoiminta, joka aloitettiin vuonna 1978, jatkuu edelleen. Raamattuluokan tarkoitus on antaa raamattutietoutta ja vahvistaa uskoa.
Toimintasuunnitelman mukaan kuluvana vuonna on suunniteltu pidettäväksi 35 seurat, joiden yhteinen väkimäärä on arvioitu yli 3000 henkilöksi. Lisäksi yhdistys järjestää nuorteniltoja, myyjäisiä, opistoiltoja, julkaisuiltoja, joulujuhlan sekä joulukirkon.
Yhdistyksen jäsenmäärä on tällä hetkellä 75 henkilöä (rippikoulun käyneet).
LOPUKSI
Yhdistyksen tarkoituksena on herättää ja elvyttää kristillistä uskonelämää sekä yleensä edistää kristillissivellisten, kansanraittiuden ja isänmaallisen mielen vakiinnuttamista kansan keskuudessa.
Tässä tarkoituksessa yhdistys järjestää Pyhän Raamatun ja evankelisluterilaisen uskon, tunnustuksen ja opin pohjalla hartausseuroja, joihin kaikilla on vapaa pääsy. "Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta." (Room.10:17)
VESA TURPEINEN
LESTADIOLAISUUDEN VAIHEITA
JOKIJÄRVEN-TYRÄJÄRVEN SUUNNALLA
HISTORIA
Kun lähes 150 vuotta sitten Huttuun tuli kaksi miestä ja tiedustelivat talon väeltä saisivatko he pitää talossa seurat, ihmetteli isäntäväki, että mitkä ne "seurat" ovat.
Miehet olivat selittäneet asian ja he olivat saaneet luvan järjestää sellaiset.
Kysymyksessä olivat Tyräjärven seudun ensimmäiset seurat ja niissä Hutussa asunut ruotimummu, "Saari-Kaija", sai parannuksen armon. Myöhemmin myöskin talon väki sai näin tehdä.
Seuroja järjestettiin sittemmin ja parannuksentekijät lisääntyivät.
Seuratoimintaa ei organisoitu alkuaikoina. Seuroja järjestettiin uskovaisten taloissa.
Seurakutsu kulki suullisena talosta taloon.
Lestadiolaisuudelle kehittyi vankka jalansija seudullemme jo 1860-luvun puoliväliin mennessä.
Seudumme alkuherätyksen aikaan Taivalkosken kuntaa ja seurakuntaa ei ollut vaan Jokijärvellä oli Pudasjärven seurakuntaan kuulunut Jokijärven kappeliseurakunta.
Jokijärvellä oli kirkko, joka toimi jumalanpalvelusten pitopaikkana, Jokijärven, Polojärven, Tyräjärven, Tyrämäen, Metsämannisen eli Metsäkylän, Korpisen, Jurmun, Taivalkosken, Koitijärven, Kostonniemen, Loukusan ja Kynsiperän kylistä muodostetulla alueella.
Kirkon siirtäminen Jokijärveltä nykyiselle paikalleen tapahtui vuosien 1887-78 aikana.
Hutussa pidettyjen ensimmäisten seurojen puhujat ovat jääneet tuntemattomiksi. Heistä tiedetään vain, että he saapuivat "pohjoisesta".
Pudasjärveläisen Risto veteläisen kerrotaan kuitenkin olleen varsinaisesti Lestadiolaisen herätyksen alkuunpanija Taivalkosken alueella.
Taivalkosken ensimmäinen kirkkoherra, Juho Barkman, on kertonut,että alkuherätys olisi tapahtunut mainitun Veteläisen toimesta 1867.
Oulun Wiikko-sanomien vuodelta 1864 olevan uutisen mukaan Jokijärvellä olisi jo silloin ollut lestadiolaista herätystä ja se olisi ulottunut mm. Suomussalmen puolelle.
Piispajärven kesäkinkereille on osallistunut tuolloin Jokijärveläisiä uskovaisia.
Alkuaikoina puhujat olivat pääasiassa Pudasjärveltä. 1870-luvulla aloittivat Taivalkoskelaisista Jokijärveläinen talollinen Juuso Soronen (1834-1900), talollinen Antti Päätalo (1842-1926) ja talollinen Heikki Huttu (1838-1916). Tunnetuimpia 1800-luvun myöhempiä ulkopaikkakuntalaisia saarnaajia Taivalkoskella olivat Paavali Ervasti, Iisak Rova, "Hauta Junnu", Kalle Heliste, Matti Tauriainen, Risto Lohi ja 1912 Titanicin haaksirikossa hukkunut Lahtinen.
Myöskin Juhani Raattamaa vieraili Taivalkoskella.
Jokijärven kappeliseurakunta joutui olemaan ilman pappia vuosina 1862-1875. Tällöin mm. Annti Päätalo piti jumalanpalveluksia Jokijärvellä. Heikki Huttu oli isäntänä Hutussa, kun alussa mainitut ensimmäiset seurat siellä järjestettiin.
Taivalkoskelaisia saarnaajia viime vuosisadan loppupuolella ja tämän vuosisadan alussa em. lisäksi olivat Jaakko Soronen, Juho Kellinsalmi, Jaakko Lohilahti, Paavo Hulkkonen ja Olli Seppänen.
LESTADIOLAISEN KRISTILLISYYDEN TYÖN
KEHITTÄMINEN
Vuosikymmeniä seuroja järjestettiin taloissa, jotka huolehtivat puhujien majoittamisesta ja heille maksettavista palkkioista.
Talot pyysivät puhujia seuranpitoon tai puhujamatkalla olleet saarnamiehet taloon tullessaan järjestivät seurat.
Tieto niistä saattoi kiiriä lyhyelläkin varoitusajalla laajalle alueelle.
1900-luvun alun seurataloja olivat myös mm. Leskelä, Siltala, Ruohola, Siltaneva, Huttula, Munala ja Lehto.
Ennen pitkää Jumalan valtakunnantyön eteenpäin vieminen nähtiin tarkoituksenmukaisemmaksi toteuttaa yhdistyksen kautta.
Eri paikkakunnilla oli perustettukin jo vuosisadan vaihteessa Rauhanyhdistys-nimellä tunnettuja yhdistyksiä.
Yhdistysajatus eteni Taivalkoskella siten, että 1928 perustettiin kirkonkylälle Taivalkosken seurahuoneyhdistys seurojen järjestämistä varten.
Tyräjärven alueelle oma rauhanyhdistys perustettiin vasta 1948. Siihen saakka seuroja oli järjestetty taloissa.
Varoja seurojen järjestämiseen kerättiin mm. lauluseuratoiminnalla eli taloissa kokoonnuttiin laulamaan Siioninlauluja ja virsiä.
Kahvituksesta saadut tulot käytettiin seuratoimintaan. Tällainen käytäntö jatkuu Tyräjärven alueella vielä tänäkin päivänä.
Kun ensimmäiset lauluseurat järjestettiin Leskelässä vuonna 1933, on niitä järjestetty katkeamattomasti sota-aikaa lukuunottamatta, tähän päivään saakka.
TOIMITALON RAKENTAMINEN
Yhdistyksen jäsenmäärän (90 henkilöä) kasvaessa alettiin suunnitella oman toimitalon rakentamista. Joulukuussa 1955 pidetyssä yhdistyksen syyskokouksessa tehtiin päätös rakennustontin ostamisesta Juhani Soroselta. Pian tämän jälkeen alkoi rakennustarvikkeiden hankkiminen. Toimitalo valmistui talkootyönä siten, että vihkiäisseurat olivat juhannuksena 1963. Seuraväki vietti näissä seuroissa myös ehtoollisen, jonka jakoi rovasti Antti Poukkula.
Ensimmäinen toimtalo tuhoutui tulipalossa joulukuussa 1979. Uuden toimitalon suunnittelu aloitettiin välitömästi, kun alkujärkytyksestä oli selvitty.
Rakentamista varten perustettiin rakennustoimikunta, johon valittiin Vesa Turpeinen, Kalle Räisänen, Toivo Alapirtti, Ernest Huttu, Erkki Turpeinen ja Kalevi Soronen.
Toimikunta järjesti puukeräyksen koko pitäjän alueellle. Asia koettiin yhteiseksi ja lahjoituksena saatiin yli 1000 sahatukkia. Samoin toimikunta hankki piirrustukset ja esitti uudeksi rakennustontiksi nykyistä toimitalon paikkaa. Uuden toimitalon tupaantuliaisseurat olivat marraskuussa 1980.
PUHUJAT
Aijemmin muisteltiin alueellamme vaikuttaneita puhujia. Yhdistystoiminnan aikana omana puhujina on ollut Heikki Lohilahti, joka on jo päässyt vanhurskasten lepoon. Evankeliumin työhön yhdistys on asettanut pappisveljet Mauno Sorosen ja Pekka Sorosen. Yhdistyksen asettamia maallikkosaarnaajia lisäksi ovat Mikko Karjalainen ja Tuomo Turpeinen, sekä allekirjoittanut.
NYKYINEN TOIMITA
Pyhäkoulutyö, joka yhdistyksessä aloitettiin 1950 jatkuu edelleen, samoin raamattuluokkatoiminta, joka aloitettiin vuonna 1978, jatkuu edelleen. Raamattuluokan tarkoitus on antaa raamattutietoutta ja vahvistaa uskoa.
Toimintasuunnitelman mukaan kuluvana vuonna on suunniteltu pidettäväksi 35 seurat, joiden yhteinen väkimäärä on arvioitu yli 3000 henkilöksi. Lisäksi yhdistys järjestää nuorteniltoja, myyjäisiä, opistoiltoja, julkaisuiltoja, joulujuhlan sekä joulukirkon.
Yhdistyksen jäsenmäärä on tällä hetkellä 75 henkilöä (rippikoulun käyneet).
LOPUKSI
Yhdistyksen tarkoituksena on herättää ja elvyttää kristillistä uskonelämää sekä yleensä edistää kristillissivellisten, kansanraittiuden ja isänmaallisen mielen vakiinnuttamista kansan keskuudessa.
Tässä tarkoituksessa yhdistys järjestää Pyhän Raamatun ja evankelisluterilaisen uskon, tunnustuksen ja opin pohjalla hartausseuroja, joihin kaikilla on vapaa pääsy. "Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta." (Room.10:17)
VESA TURPEINEN
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mopin palstalle, mutta se olikin jo siirretty sinne; itse Moppi ehti ensin.
Siella on jo paljon mielenkiintoisia artikkeleita:
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewforum.php?f=37&sid=b3ea21e3baa7549e62008815e6f8f06f
Joko olet saanut selvyyttä käsityksiisi? Joko pysyt vastaamaan minun kysymykseeni? Vai odotanko vielä ihan rauhassa?
Et kai ole jo vastannut, en ole kaikkia viestejäsi lukenut. Seurajututkin jätän lukematta, koska pessimistinä en usko siellä olevan mitään uutta tai mitään minua lohduttavaa.
Jos et halua tänne vastata, niin sp:ni on käytössä. Jos vaikka joudut myöntämään 'tyhmistymisesi' tässä asiassa! Etkä halua sitä julkisesti myöntää. ;)
[email protected]
Selittäisitkö vähän tarkemmin, nyt en tajua viestisi ihmeellistä sanomaa. Oletko jotenkin loukkaantunut jostakin?
Viittasin aiempaan viestiisi, jossa sanoit miettiväsi minun kirjoituksiani eräästä puhujasta. Lainasin hänen vanhaa suviseurasaarnaansa tänne ja vertasin sitä hänen nykyisiin puheisiinsa. Kyselin, miksi hän ei tuo omaa osuuttaan esille, vaan puhuu kuin sivullinen hoitovuosista. Samoin teki ER.
Mistä se johtuu ja mikä ero noilla hänen puheillaan on ihan oikeasti, vai onko niissä mitään eroa? Sinun mielestäsi.
En löytänyt sitä keskustelun pätkää enää, jossa sanoit miettiväsi asiaa ja vastaavasi sitten kun asia kirkastuu. Lieneekö ollut jossakin poistuneessa ketjussa?
En ole loukkaantunut Sinuun. Vielä.
Alahan nyt sekoita nimimerkkia Soint. nimimerkkiin Soint.
Jooko?
Seuraa tiiviisti kirjainten paalle jaatyneita pisteita tai niiden puuttumista.
Jooko?
Kas, kun tuo asia, josta kysyit, on kuin onkin ollut mielessa edelleen, mutta en ole kaynyt siihen vielakaan vastaamaan, koska ymmarrys on paitsi vajaa toisinaan myos patkii.
En minakaan ole loukkaantunut Sinuun.