Miksi ei ole helppoa olla sijoitettu? Eikö se olekin autuutta, kun pääsee turvalliseen perheeseen, jossa pidetään huolta?
Perheeseen tuli lapsi sijoitukseen, hän oli melkein koululainen. Lapsi tuli perheeseen ns. jäädäkseen eli näytti ettei kotiin paluuta tule.
Biologisten vanhempien elämä oli ollut turhan rankkaa, eikä näyttänyt millään tapaa siltä, että elämä voisi muuttua.
Lapsella oli kuitenkin ollut tukenaan biologinen suku, joka turvasi lapselle monta asiaa mm. kiintymyksen oppimisen.
Kun lapsi tuli perheeseen, hän tuli perheen jäseneksi. Tasa-arvoiseksi muiden lasten kanssa, saman veroiseksi.
Pienet asiat kuitenkin alkoivat ajan kanssa vaikuttaa niin, että huomattiin lapsen kiintyvän, muttei kiinnittyvän tähän sijaisperheeseen.
Biologinen suku määräsi lapsen asioista ihan vaatetusta myöten. Lapsi kävi suvun luona aktiivisesti, josta oltiin iloisia, että hänellä oli sukuunsa kontaktia.
Vuodet vierivät ja lapsi kasvoi. Nyt lapsen tunteet on aivan sekaisin. Lapsi ei tiedä mihin kuuluu ja mitä pitäisi ajatella.
Mikä tähän vaikutti? Sijaisperhe antoi lapselle kaikkensa ja niin biologisetkin. Lasta kannustettiin ja autettiin eteenpäin. Häntä kohdeltiin niinkuin perheen muitakin lapsia, huolehtien ja rakastaen. Lapselle annettiin lupa rakastaa kaikkia ja kannustettiin tapaamaan sukuaan.
Mutta! Lapsi ei koskaan kertonut sijaisperheelleen, jos hänellä oli pahamieli. Lapsi kertoi sen suvulleen. Kun lapsi kertoi sen suvulleen, niin suku sai vettä myllyynsä ja sanoi suoraankin, että lapsen on paha olla sijaisperheessä.
Lapsi oli perheessä iloinen ja aivan tavallinen ikäisensä lapsi. Mistä siis murheet, jotka kantautuivat korviin?
Selvisi, että suku kertoi lapselle sellaisia asioita, joita lapsi murehti itsekseen (kuten kenellä on ollut sydänkohtaus ja että kenen koira täytyy lopettaa).
Lapsi sai suvun huomion sillä, että valitti oloaan ja pahaa mieltään ja oppi näin heitä pyörittämään. Suku ei koskaan kannustanut lasta perheeseen päin, tämä tuli ilmi lapsen ja suvun puheista.
Nyt lapsen elämä onkin tienhaarassa. Biologiset vanhemmat ovatkin saaneet elämän kuntoon. Lapsen paluu kotiin on mahdollinen. Mutta lapsi ei tiedä mihin kuuluu?
Lapsi ei luota sijaisperheeseen, eikä biologisiin. Lapsi ei ymmärrä miksi suku on puhunut perheestä pahaa, kun hänellä on kuitenkin ollut hyvä olla perheessä. Toisaalta lapsi pelkää, että sukulaisilla on paha olla,jos hän tunnustaa voivansa perheessä hyvin.
Seuraavan kerran kun lapsi kertoo sinulle huolia vaikka puhelimessa, niin mieti voisitko sanoa lapselle: Kerropa äidille tai isille siellä, niin kyllä asiat varmaan selviää.
Tai ota itse yhteyttä suoraan sijaisperheeseen ja kerro, että lapsi miettii tällaisia asioita. Älä kerro lapselle huoliasi, ole aikuinen.
Kun lapsi palaa kotilomalta, niin sano: Minun tulee ikävä sinua, mutta onpa hienoa kun ... ja ... pitävät huolta sinusta. Kohtahan tuota taas nähdään.
Kerro lapselle, että välität ja rakastat. Kerro kuitenkin myös, että sijaisperhe rakastaa sinua ja se on hienoa.
Muista, että pääasia on lapsi ja hänen tasapainonsa. Aikuisten asiat ei kuulu lapselle.
Pidetään lapsi eheäksi kampanja! Painetaan omat huolet ja ongelmat hetkeksi taakse ja selvitellään ne sitten keskenämme ilman, että lapsi joutuu siihen välikäteen :)
Perheeseen tuli lapsi sijoitukseen, hän oli melkein koululainen. Lapsi tuli perheeseen ns. jäädäkseen eli näytti ettei kotiin paluuta tule.
Biologisten vanhempien elämä oli ollut turhan rankkaa, eikä näyttänyt millään tapaa siltä, että elämä voisi muuttua.
Lapsella oli kuitenkin ollut tukenaan biologinen suku, joka turvasi lapselle monta asiaa mm. kiintymyksen oppimisen.
Kun lapsi tuli perheeseen, hän tuli perheen jäseneksi. Tasa-arvoiseksi muiden lasten kanssa, saman veroiseksi.
Pienet asiat kuitenkin alkoivat ajan kanssa vaikuttaa niin, että huomattiin lapsen kiintyvän, muttei kiinnittyvän tähän sijaisperheeseen.
Biologinen suku määräsi lapsen asioista ihan vaatetusta myöten. Lapsi kävi suvun luona aktiivisesti, josta oltiin iloisia, että hänellä oli sukuunsa kontaktia.
Vuodet vierivät ja lapsi kasvoi. Nyt lapsen tunteet on aivan sekaisin. Lapsi ei tiedä mihin kuuluu ja mitä pitäisi ajatella.
Mikä tähän vaikutti? Sijaisperhe antoi lapselle kaikkensa ja niin biologisetkin. Lasta kannustettiin ja autettiin eteenpäin. Häntä kohdeltiin niinkuin perheen muitakin lapsia, huolehtien ja rakastaen. Lapselle annettiin lupa rakastaa kaikkia ja kannustettiin tapaamaan sukuaan.
Mutta! Lapsi ei koskaan kertonut sijaisperheelleen, jos hänellä oli pahamieli. Lapsi kertoi sen suvulleen. Kun lapsi kertoi sen suvulleen, niin suku sai vettä myllyynsä ja sanoi suoraankin, että lapsen on paha olla sijaisperheessä.
Lapsi oli perheessä iloinen ja aivan tavallinen ikäisensä lapsi. Mistä siis murheet, jotka kantautuivat korviin?
Selvisi, että suku kertoi lapselle sellaisia asioita, joita lapsi murehti itsekseen (kuten kenellä on ollut sydänkohtaus ja että kenen koira täytyy lopettaa).
Lapsi sai suvun huomion sillä, että valitti oloaan ja pahaa mieltään ja oppi näin heitä pyörittämään. Suku ei koskaan kannustanut lasta perheeseen päin, tämä tuli ilmi lapsen ja suvun puheista.
Nyt lapsen elämä onkin tienhaarassa. Biologiset vanhemmat ovatkin saaneet elämän kuntoon. Lapsen paluu kotiin on mahdollinen. Mutta lapsi ei tiedä mihin kuuluu?
Lapsi ei luota sijaisperheeseen, eikä biologisiin. Lapsi ei ymmärrä miksi suku on puhunut perheestä pahaa, kun hänellä on kuitenkin ollut hyvä olla perheessä. Toisaalta lapsi pelkää, että sukulaisilla on paha olla,jos hän tunnustaa voivansa perheessä hyvin.
Seuraavan kerran kun lapsi kertoo sinulle huolia vaikka puhelimessa, niin mieti voisitko sanoa lapselle: Kerropa äidille tai isille siellä, niin kyllä asiat varmaan selviää.
Tai ota itse yhteyttä suoraan sijaisperheeseen ja kerro, että lapsi miettii tällaisia asioita. Älä kerro lapselle huoliasi, ole aikuinen.
Kun lapsi palaa kotilomalta, niin sano: Minun tulee ikävä sinua, mutta onpa hienoa kun ... ja ... pitävät huolta sinusta. Kohtahan tuota taas nähdään.
Kerro lapselle, että välität ja rakastat. Kerro kuitenkin myös, että sijaisperhe rakastaa sinua ja se on hienoa.
Muista, että pääasia on lapsi ja hänen tasapainonsa. Aikuisten asiat ei kuulu lapselle.
Pidetään lapsi eheäksi kampanja! Painetaan omat huolet ja ongelmat hetkeksi taakse ja selvitellään ne sitten keskenämme ilman, että lapsi joutuu siihen välikäteen :)
Vastaukset 25
Vanhimmat
käynyt mielessä ihmetellä, miksi lapsi oli sijoitettu vieraaseen paikkaan? Miksi ei suvulleen, kun läheiset välit kerran olivat?
Ja on se nyt ihme, jos koiran kuolemasta ja sukulaisen sydänkohtauksesta ei saisi kertoa lapselle! Sattuvat olemaan ihan tavalliseen elämänmenoon kuuluvia asioita, joilta lasta ei mitenkään tarvitse suojella. Joillain ihmisillä tuntuu olevan yhtä vinksahtanut käsitys nykyisestä lastensuojelusta, mitä käytännön viranomaistoimetkin monesti osoittavat. Metsään on menty suurelta osalta niin että raikuu!
ymmärtänyt, mistä tässä on kyse. Normaalisti voikin kertoa lapsille noita edellä kuvattuja asioita, mutta jos ne kerrotaan lapsen ollessa lomalla ja vain ikäänkuin ohimennen, eikä lapsella ole mahdollisuus kysellä mieltään askarruttamaan jääneistä asioista ja sij.perheessäkin hän joutuu yksin pohtimaan ikäviä kun ei halua kertoa, joten kukaan ei pysty selittämään lapselle ja mahd. lohduttamaan. Vain lapsen sukulaiset tietävät mitä on puhuttu ja he eivät ole paikalla, kun lapsella olisi asiasta kysyttävää. Ts. lapsille voi kertoa kaikenlaista, mutta pitää myös pystyä auttamaan lasta asioiden käsittelyssä. Siksi pitäisi joko itse varmistaa, ettei lapsi pohdiskele yksin saamaansa uutista joko niin, että kertoo asiat mahd. tyhjentävästi ja antaa lapselle tilaisuuden esittää mieleen tulevia kysymyksiä, tai kertoo sij.perheelle, mitä lapsi mahd. pohtii, että he voivat auttaa lasta paremmin ymmärtämään kuulemansa. Lapset haluavat tehdä lisäkysymyksiä ja kun saavat riittävät vastaukset , voivat paremmin ymmärtää asiat. Jos jäävät vaille vastauksia, niin joutuvat yksin asioita pohtimaan, vaikka ei siihen vielä kykyä olisikaan ja asiat voi lapsen päässä siten muuttua vaikka kuinka isoiksi ja lapsi on onneton ja surullinen. Noi on asioita joita ei normaalioloissa tule edes ajatelleeksi ja siksi niistä on ihan hyvä muistuttaa välillä, koska emme kai kukaan halua ehdoin tahdoin tehdä lapsia onnettomammiksi, kuin mikä on väistämätöntä.
itsestään selvä asia.
Ei tuollaista ristiriitaa olisi tullut, kun lapsi olisi saanut jäädä sukulaissijoitukseen.
suku voi olla ja onkin hyvä, rakastava jne..
mutta ei tositilanteessa kuitenkaan halunnut sitoutua sukulaislapseen antaakseen hänelle kodin luonaan.
oli pieni asunto.
oli sairautta.
oli välimatkaa.
opiskelua.
oma parisude vasta kehittymässä.
suku ei biovanhempien pelossaan uskaltanut ottaa lasta itselleen. yhteyden pitoon he kyllä olivat ja ovat valmiit. omilla ehdoillaan ja itselle sopivalla ajallaan. lapsi on vain säilössä sijaisperheessä, ja otetaan sitten sukuun, kun on aikaa ja halua ja palautetaan kun kyllästyttää tai se bio alkaa liikaa tunkea sen sukulaisen elämään lapsen kyläillessä.
Lapsi sijoitettiin perheeseen siksi, että hänen biologiset vanhempansa eivät hänestä pystyneet huolehtimaan. Suvun mahdollisuus myös huoltajan tutkittiin, mutta todettiin ettei voida sinne sijoittaa. Ongelmana mm. rajattomuus.
Lapsi on erittäin herkkä ja kantaa huolta monesta asiasta, miksi huolestuttaa häntä aikuisten huolilla vielä lisää. Pitäisihän lapsuus saada kokea ja elää myös mukavia hetkiä, eikä aina murehtia.
Kun periaatteessa näissä tilanteissa ei sitten edes ollut mitään hätää, eivätkä lasta suoranaisesti suuresti koskettaneet, niin miksi saada lisää murehtimisen aiheita.
En voi selittää kaikkia kiekuroita mitä asiaan kuului ja ongelmia. Jos voisin, niin varmaan ymmärtäisit paremmin miksi kirjoitin näin.
Sinä amalia ymmärsit asiat juuri niinkuin ne ovat :)
tärkeää asiaa puhut. Sijoitettujen lasten tilanne on niin erilainen, kuin omissa perheissään asuvien, että on tosi monia asioita, mitä pitäisi myös sukulaisten osata ajatella, jos lapsen parasta ajattelevat. Pahinta on kun yrittävät myrkyttää lapsen mielen sijareita vastaan. Kuitenkin lähettävät lapsen aina uudestaan ja uudestaan sij.perheeseen takasin, vaikka se heidän mielestään on niin paha paikka. Aika ristiriitaista. Lapsen mielen vaan sekottavat ja pahoittavat.
Olet Amalia oikeassa.Aina vaan lapsi palaa takaisin vaikka me oltaisiin heidän mielestä niin pahoja.Välillä tuntuu etteivät JOTKUT biot edes yritä ajatella lapsen parasta.Sitä omaa epäonnistumista ja pahaa oloa lietsotaan meitä haukkumalla.Ja kyllähän se vaan pahentaa asioita ja saa lapsen mielen vielä enemmän sekaisin.Meillä yks bio haukkui aina meitä lapsen ollessa kotilomilla lapselle ja sitä samaa soopaa hän kertoi sossulle. Me haluttiin selvittää asia ja tavattiin me ja bio ja sossunväki ja selvitettiin asia nokakkain.Myönsi, että oli puhunut perättömiä.Avoin keskustelu aikuisten ihmisten kesken on paikallaan.
perheeseen?
Siinä ei kuule useinkaan ole paljon mitään muita vaihtoehtoja! Jos lapsi ei kerran sijareille ole voinut asioistaan puhua, niin miten siitä voi olla niin mahdottoman varma, että hän on viihtynyt siellä? Onhan se varmaan kiva yrittää aina uskotella niin, mutta jos lapsi ei pysty luottamaan, on hänen aivan mahdoton silloin suutaan aukaista. Kyllä lapsi pystyy mieltään askarruttavissa kysymyksistä juttelemaan, jos vain luottaa aikuiseen.
Ei lapselle tarvitse rueta valehtelemaan paikkaa hyväksi, jos ei se sitä kerran ole.
sitä pyytää sijaisperheen vaihtoa, mutta kun sitä vaihtoehtoa tarjotaan niin ei enää meissä sijareissa bion mielestä olekkaan mitään vikaa.Meillä ainakin sijoitettu lapsi puhuu avoimesti kaikesta ja on sanonut vanhemmilleen, että viihtyy meillä.Se ei taida vaan olla äidin mieleen.
tavalla tahansa oman sijoituslapsesi kanssa saadun kokemuksen valossa.
Nuo ovat yleensä maailman tietäväisimpiä kirjoittajia, joiden kommenteissa vilisee "meillä ainakin", "meidän naapurissa ainakin" jne. Ja sitten se on koko asiaa kattava laki.
kirjoitin,että meillä, kun en tiedä mitä tapahtuu muilla.
niitä selvittelypalavereja, jossa vanhemmat pyysivät anteeksi
paskapuheitaan, mutta sama toistui silti joka lomalla.
Sitten ei enää kukaan ottanut mitään kantaa, kunnes tuli uusi sossu joka taas uskoi vanhempia ja rupesi selvittelemään ja kävi meillä kuulustelemassa lapsia ja ties mitä. Se oli tosi rankkaa meille kaikille. Kävivät sossulassa haukkumassa meitä ja valehtelemassa mitä muka lapset on puhunu. Sen jälkeen soittivat mulle ja pyytelivät taas anteeksi, mutta sossu ei uskonu minua kun kerroin miten tää menee. Nuori virkaintoinen sossu yritti kaikin mahdollisin tavoin saada näyttöä meidän huonoudesta ja vanhempien kertoman totuudenmukaisuudesta, vaan kun oli valhetta kaikki, niin aika vaikea oli näyttöä löytää. Siihen sisältyi myös sos.viraston sisäistä valtataistelua, minkä keskelle jouduimme. Se oli tosi rankkaa aikaa.
tarviiko sitten valehdella lapselle paikka huonoksi, jos ei se sitä ole ja lapsikin sen tietää.
Lapsi ei voi saada luottamusta eikä uskalla luottaa ihmisiin, jotka hänelle on ihan hyviä, mutta sukulaiset tietää totuuden, ne on ihan paskoja ja epäluotettavia. Ketä lapsi voi uskoa ja kehen luottaa. Tottakai lapsi haluaisi uskoa omia sukulaisiaan, mutta varmaan on pää sekasin, kun syyttelevät sijareita sellasesta mitä lapsi tietää ettei ole totta. Näitä asioita TODELLA pitäis bio-sukulaisten enemmän miettiä, että mihin kaikkeen lapsen alistaa, kun ei pysytä asiassa ja totuudessa, eikä ymmärretä lapsen parasta.
bio-perheille. Ja niitä kun ei vielä edes yritetä selvittää, vaan niistä seuraa monesti niitä lopullisia lapsen vieraannuttamisia vanhemmistaan.
Siis sellaisissa tapauksissa, jolloin siihen ei ole muuta aihetta kuin sijareiden valheet.
Kiva kuulla edes jostain tapauksesta, jolloin edes nuori virkaintoinen sossu uskoi enempi bio-vanhempaa. En siis tarkoita, että olisi ollut hyvä, että hän valehteli, vaan pelkästään se että äitiä uskotaan on jo jotain sossulan kuvioissa. Mutta ehkä se johtui juuri nuoresta ja iästä ja virkainnosta, ei ollut ehtinyt vielä oppia sossuenemmistön käytöstavoille.
niin se tosiaan meilläkin oli.Valheita ja mustamaalaamista.Mutta nyt viimeisen palaverin jälkeen, kun asiasta keskusteltiin ja todettiin taas puheet perättömiksi,sossu sanoi tälle biolle, että jos nämä valheet eivät lopu niin me voidaan lopettaa tämä homma ja etsitään uusi sijaisperhe tälle lapselle.Sen jälkeen ei ole bio meitä mollannut.Kyllä se oli kovaa aikaa, mutta sitä vaan jaksaa tämän pienen viattoman lapsen takia.Vaikka montaa kertaa oli mielessä, että lopetetaan koko homma.
miksi lapsen elämä pitää tehdä vielä vaikeammaksi, eikö riitä, että lapset joutuvat kotoa pois. Jos ne on väärin perustein otettu huostaan niin asiallinen keskustelu olisi paikallaan eikä sijaisien mustamaalaaminen.Ei ole sijareiden vika, että lapsi on huostaanotettu.
meilläkin nää vanhemmat kuvitteli, että kun valheillaan saavat meidän kodin näyttämään tosi huonolta, niin he alkavatkin näyttää jotenkin paremmilta. Todellisuudessa eivät edes yrittäneet muuttaa elämäntyyliään paremmaksi, keskittyivät vain meidän mustamaalaamiseen.
Kyllä se aina vähäksi aikaa loppui, kun sanoin, että jos ette ole meihin tyytyväisiä, niin ottakaa lapset pois. Lastenkotiin olisivat joutuneet takasin. Sossu sanoi, ettei kukaan toinenkaan perhe halua ottaa noin vaikeiden vanhempien lapsia, eikä enää edes yritetä uutta perhettä.
Vanhemmat kyllä tiesivät, että saisivat lastensa vihat päälleen, jos olisivat lapset järjestäneet meiltä pois, koska lapset olivat myös heille kertoneet, että heillä on hyvä meillä.
Tosta avoimmuudesta vielä, meillä lapset ovat myös olleet hyvin avoimia ja kertoneet kaikki vanhempien metkut ja kuinka vanhemmat ovat heitä tentanneet ja kääntäneet heidän sanomansa oman mielensä mukaisiksi ja sanoneet vielä, että nyt mennään taas sossulle valittamaan. Vanhemmat eivät kai tajuakaan kuinka paljon lapset kaikista asioista kertovat. Kaikki valitukset ja haukkumiset. Yleensä lapset ovat olleet hyvin pahoillaan vanhempien ja sukulaisten käyttäytymisestä.
Heräsi kysymys: Miksiköhän lapsi ei luottanut sijaisperheeseen?
Olisiko sillä jotain osuutta, että suku johon hän alkujaan luotti, ei antanut lapselle sitä mahdollisuutta. Mustamaalamisella saa ihmeitä aikaan ja pienen ihmisen pään sekaisin.
ketään loukata tai syytellä, vaan herätellä.
Harmillista, että joidenkin kohdalla se ei onnistu, koska nähdään vain asia omalta kannalta.
Juttuja lukiessani huomasin, että suurin osa sijaisvanhemmista jotka vastasivat, pystyivät asioita pohtimaan moneltakin kannalta.
Biologisilla vanhemmilla valitettavasti vastaukset olivat usein vain heidän näkökulmastaan.
Viimeinen kysymys: Ketä auttaa se, että lapsi saatetaan sekavaan mielentilaan kertomalla lapselle sellaisia asioita jotka eivät häntä koske tai ole totta?
eivät ymmärrä, eihän tuota toteamusta nyt edes olisi tarvinnut edes kirjoittaa tänne.
En vain mitään voi sille, että tukiryhmässä tapaamillani perheillä on sama kokemus kuin itsellä, että vanhemmat asetetaan kahden tulen väliin päättämään lapsen oikeuksista siinä vaiheessa kun sijarit puhuvat lapselle soopaa toisella puolla ja viranomaiset toisella. Tuon vierestä seuranneen tilanteen voi meidän kohdalla kääntää juuri päin vastoin, että sijariperhe oli se, joka sekoitti lapsen mieltä.
Itse olin tarkka puolesta sanasta, mitä lapselle puhuin, että se auttaisi hänen sopeutumistaan sijoitukseen, mutta ikävä kyllä äiti ei voi kaikkea siinä vaiheessa kun muut menettelevät väärin.
täällä niin, että vanhemmat eivät näe omia virheitään, vaan syyt ovat aina toisissa.
Joopa joo. Tämä palsta kun kuuluu niihin, jossa ei totuutta sallita, eikä sijareiden virheitä myönnetä, niin olkoon.
Poistun taas vähintään puoleksi vuodeksi suomi24:stä. Yrittäkää olla tukehtumatta sillä aikaa omiin valheisiinne ja vääriin yleistyksiinne.
halusi ihan yleisestikin kiinnittää huomiota siihen mitä lapselle puhutaan ja yritetäänkö manipuloida lapsen mieltä suuntaan tai toiseen. Tässä on nyt lapsen parhaasta kysymys ja on aivan yhtä tuhoisaa lapselle, sekottaako hänen päänsä sijari vai biol.vanhemmat/sukulaiset.
Kaikkien osapuolien PITÄÄ ymmärtää, että lapsen mielellä ja tunteilla ei leikitä, eikä lasta saa koskaan käyttää pelinappulana ketään vastaan, omien tarkoitusperien saavuttamiseksi. Se on julmaa, tekee sen ihan kuka tahansa.
Omilla vanhemmilla ei aina välttämättä ole edes ymmärrystä siitä mitkä asiat voivat pienen pään sekottaa, mutta sijareilla pitää olla siitä tieto ja ymmärrys, jos ei ole niin olis parasta miettiä alanvaihtoa. Sitten vielä jos sijari aivan tietoisesti lapsen pään sekottaa ja puhuu pahaa sukulaisista, niin se on niin epäinhimillistä ja ammattitaidotonta touhua, että ihmettelen todella heidän motiivejaan. Alan vaihto olisi paikallaan tässäkin tapauksessa.
Suututtaa tosi kovin, että tuollaisiakin mätäpaiseita porukkaan mahtuu, jotka pilaavat kaikkien maineen. Kyllä olisi kiva tietää ketä ne on ja missä. Missä on myös niin ammattitaidottomat sossut, että hyväksyvät tuollaiset sijareiksi.
seutuhan on jaettu lukemattomien eri sosiaalitoimistojen alaisuuteen, en edes tiedä, miten monta sosiaalitoimistoa pelkästään Helsingissä on. Perheiden oikeusturva on toimistokohtaista, esim. läntisellä sos.toimistolla on MELKO hyvä maine, eikä samaa voi sanoa joka toimistosta.
Helsingistä oli sijoitettu sekin lapsi, jota tavatessaan tuttavani löysivät alusvaatteisillaan avojaloin koiran jätöksissä tepastelevan lapsilauman. Oli kevättalvi, sijaisäiti oli töissä kodin ulkopuolella, lapset keskenään yhdessä kerroksessa ja isä löytyi kaljapöhnäisenä kellarikerroksesta autoaan laittelemasta.
Yhden sijoitetun lapsen äiti meni siis yhteisen tuttavamme kanssa paikalle ja he löysivät tämän tilanteen. Olin heille raivosta soikea sen jälkeen, että eivät tajunneet soittaa päivystävää sossupartiota paikalle.
kuullut, että Helsingissä on valtavat tasoerot asioitten hoidossa, ihan riippuen siitä minkälaisen sossun sattuu saamaan. Toiset ovat todella ammattitaitoisia eikä heidän tekemisistään paljon valituksen aihetta löydy ja sitten taas löytyy aivan ääripäätä, koska työntekijöistä on pulaa, niin joutuvat palkkaamaan vähän kenet sattuvat saamaan ja jälki näkyy.