Monesti olen ihmetellyt miksi yhteisöllisydestä on tehty vl lähes uskokomisen ehto. Ainakin sillä "mitataan" ihmisen "oikeaa uskoa".
Toisinaan koen ahdistavaksi tuon yhteisöllisyyden pakon. Ja se nimenomaan on pakkoa. Yhdessä oleminen ja yhteisöön kuuluminen pitää olla tärkeää jokaiselle yhteisön jäsenelle. Yhteisön jäsenyydestä pitää nauttia silti vaikka yhteisö omaltapuoleltaan vaikuttaa yksilön koko elämään. Eikä aina positiivisella tavalla.
Jos yhteisöllisyys on asia josta ihminen ei nauti se eittämättä vedetään johtopäätökseen. Ihmisen asiat eivät ole kunnossa. Vaikka kyse olisi vain siitä ettei halua ketään "omalle reviirille".
Tiiviiseen tahtiin toistuvat työvuorot kiinnittävät ihmisen yhteisöön. Kiinnittävätkö ne ihmisen myös uskoon? Näin varmaan jonkin verran ajatellaan kun ajatellaan että yhtesössä toimimine on hyväksi uskoelämälle. Onko se?
Aina ei voi vältää ajtusta siitä että kun sanotaan että usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta, tämä lause tuntuu joskus kääntyvän vl.ssa -usko tulee yhteisöön kiinittymisen kautta. Tämä tietenkin on ymmärrettävää jos ajatellaan että yhteisö = Jumalan valtakunta = Kristuksen ruumis. Onko se? Voiko mikään yhteisö itsessään olla yksiselitteisesti Jumlan valtakunta?
Ihmetyttää myös se että aina kun puhutaan vl hyvistä puolista puhutaan aina yhteisöllisyydestä positiivisena asiana. Yhteisöllä on se mikä yhteisö tahansa on se ikävä ominaisuus että mitä tiiviimpi yhteisö sitä samanlaisempia ihmisten pitää olla. Ihmisten pitää pitää samoista asioista käyttäytyä samoin. Tiivis yhteisö sietää vähemmän erillaisuutta kuin väljenmpi yhteisö.
Ajattelisi että Jumalan valtakunnassa kaikki kukat saisivat kukkia samassa monimuotoisuudessan kuin luonnossa kukat?
Kuitenkin vl näyttää ennemmin tehomaatalouden tuoteelta jossa yksilö jalostetaan palvelemaan yhteisön tarpeita. Eli enemmän se muistuttaa ampiasipesää?
Toisinaan koen ahdistavaksi tuon yhteisöllisyyden pakon. Ja se nimenomaan on pakkoa. Yhdessä oleminen ja yhteisöön kuuluminen pitää olla tärkeää jokaiselle yhteisön jäsenelle. Yhteisön jäsenyydestä pitää nauttia silti vaikka yhteisö omaltapuoleltaan vaikuttaa yksilön koko elämään. Eikä aina positiivisella tavalla.
Jos yhteisöllisyys on asia josta ihminen ei nauti se eittämättä vedetään johtopäätökseen. Ihmisen asiat eivät ole kunnossa. Vaikka kyse olisi vain siitä ettei halua ketään "omalle reviirille".
Tiiviiseen tahtiin toistuvat työvuorot kiinnittävät ihmisen yhteisöön. Kiinnittävätkö ne ihmisen myös uskoon? Näin varmaan jonkin verran ajatellaan kun ajatellaan että yhtesössä toimimine on hyväksi uskoelämälle. Onko se?
Aina ei voi vältää ajtusta siitä että kun sanotaan että usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta, tämä lause tuntuu joskus kääntyvän vl.ssa -usko tulee yhteisöön kiinittymisen kautta. Tämä tietenkin on ymmärrettävää jos ajatellaan että yhteisö = Jumalan valtakunta = Kristuksen ruumis. Onko se? Voiko mikään yhteisö itsessään olla yksiselitteisesti Jumlan valtakunta?
Ihmetyttää myös se että aina kun puhutaan vl hyvistä puolista puhutaan aina yhteisöllisyydestä positiivisena asiana. Yhteisöllä on se mikä yhteisö tahansa on se ikävä ominaisuus että mitä tiiviimpi yhteisö sitä samanlaisempia ihmisten pitää olla. Ihmisten pitää pitää samoista asioista käyttäytyä samoin. Tiivis yhteisö sietää vähemmän erillaisuutta kuin väljenmpi yhteisö.
Ajattelisi että Jumalan valtakunnassa kaikki kukat saisivat kukkia samassa monimuotoisuudessan kuin luonnossa kukat?
Kuitenkin vl näyttää ennemmin tehomaatalouden tuoteelta jossa yksilö jalostetaan palvelemaan yhteisön tarpeita. Eli enemmän se muistuttaa ampiasipesää?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Menettää makunsa kun koko ajan jankuttaa samoja asioita. Jos et keksi uutta näkökulmaa näihin, niin lue entisiä vastauksia. Aloituksissakaan määrä ei korvaa laatua, sillä olet kai itsekin huomannut, ettei näistä kukaan viitsi sinun kanssasi yhtenään jaahata.
Rippikoulussa selitettiin, että järjestämällä uskovaisille ohjelmaa, ehkäistään maallisten houkutusten vaikutusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ei tule kyseenalaistaneeksi mitään. Samalla veli valvoo veljeä.
siinäkö on sinun uskosi jos minä sitä valvon? Todellako rippikoulussa noin opetetaan? Ihanko totta uskomisen asia on niin halpa-arvoisa ettei sen edestä haluaisi ihan itse töitä tehdä vaan siihen tarvitaan yhteisö?
Raamattu sanoo: Joka ei töitä tee, vaan uskoo sen päälle, joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee, hänen uskonsa luetaan hänelle vanhurskaudeksi.
Eivät ry:n työt tee meitä paremmiksi. Emme me niillä ole ansaitsemassa autuutta.
Tutkitaanpa edelleen Raamattua. Jeesus sanoo: En minä tullut palveltavaksi vaan palvelemaan.
Kyllä ry:n työ lähtee uskovaisen sydämen ilosta, kun on saanut paljon anteeksi, rakastaa paljon ja rakkaus panee palvelemaan.
Tänä päivänä on muotia juuri tuo yksilöllisyyden korostaminen ja sitähän meillä Suomessa on ihan yllin kyllin - mummot kuolevat yksiöihinsä ja löydetään viikkojen päästä jne.
Ainakin Raamatun mukaan yhteisöllisyys on siunaus. Mitä sanoikaan Jeesus: joka luopuu äidistä ja sisarista ja veljistä minun tähteni, saa SATAKERTAISESTI isiä ja äitejä ja veljiä ja sisaria.
Ymmärrän, että ry:n työt voivat olla nuorillekin suuri siunaus, on varmasti parempi olla esim ry:n rakennustalkoissa ilta, kuin notkua jossain huoltoaseman baarissa aikaansa kuluttamalla. Kyllä siinä monelta kiusaukselta varjeltuu ja samalla tulee tuntemaan sisaria ja veljiä ja saa rakkaita ystäviä elämän matkalle.
Ikinä en ole kokenut, että minun uskomistani "kytäätäisiin" tai "valvottaisiin" ry:llä. Päinvastoin olen saanut aina osakseni suurta Jumalan lasten rakkautta jota en ole ansainnut.