Meillä poika 3,5 v. Poika ei suostu syömään mitään, missä on kökköjä. Kaikki mössö menee (kuten sosekeitto). Riisit ja makaronit syö yksitellen, joten ruokapöydässä aikaa menee ainakin kolme tuntia (siis ellei sitä rajoita). Leivän syöminen kestää 30-60min, murojen syöminen väh 30 min...
Ranskalaiset, hampurilaiset ja pizzat kuitenkin menee.
Poika ei suostu nukkumaan, vaikka vesi valuu silmistä (on siis niin väsynyt).
Poika ei tottele. Tekee juuri sitä mitä on kielletty. Kun silmä välttää, on pahanteossa.(joo, ja tiedän, pojat on poikia, mutta jossain sen rajankin on mentävä...)
Valehtelee joka asiassa. Ei mene omatoimisesti vessaan, vaikka osaa.
Matkii muiden puhetta jatkuvasti. Kerjää huomiota kovaäänisellä käytöksellä/huutamisella ja kiljumisella.
Ei suostu pukemaan omatoimisesti. Kun käsketään pukea, esim paita housut sukat, ei onnistu. Poika seisoo tumput suorana, eikä tee mitään.
Pojalla on tyyli "minä minä eikä kukaan muu". Poika vie koiran ja pikkuveljen lelut (ellei vahdi), huutaa ja kiljuu, jos ei ole kerinnyt ensimmäisenä pukea päällensä (tai siis, jos häntä ei ole puettu ensimmäisenä) kun olemme lähdössä ulos jne...
Poika lyö ja potkii, repii koiraa hännästä ja korvista, vaikka on kielletty useita kertoja...
Olemme ottaneet yhteyttä perheneuvolaan (paska reissu mutta tulipa tehtyä). Sieltä ei saanut mitään apua.
Pojalle on suositeltu psykiatrista hoitoa (jo vuosi sitten, mutta sattuneesta syystä hoitoa ei ole aloitettu).
Poika tapaa oikeaa äitiään noin kerran kuussa. Äidin luona epävakaat olot (mm vessapaperia ja ruokaa ei lainkaan jne)
Äidiltä tulon jälkeen poika "oireilee" kaikista eniten. Äidiltä tulon jälk.mm tekee tarpeensa sänkyyn, tahallaan.
Ja äitiään poika ei voi tavata useammin. On myös suositeltu, että poika tapaisi äitiään vain valvotusti... (Tätä asiaa ollaan viemässä eteenpäin, mutta sossu....)
Onko kellään kokemusta tällaisesta? Olisi kiva kuulla hyviä vinkkejä ja mahd. kokemuksia.
Hyvää kevättä kaikille!
Ranskalaiset, hampurilaiset ja pizzat kuitenkin menee.
Poika ei suostu nukkumaan, vaikka vesi valuu silmistä (on siis niin väsynyt).
Poika ei tottele. Tekee juuri sitä mitä on kielletty. Kun silmä välttää, on pahanteossa.(joo, ja tiedän, pojat on poikia, mutta jossain sen rajankin on mentävä...)
Valehtelee joka asiassa. Ei mene omatoimisesti vessaan, vaikka osaa.
Matkii muiden puhetta jatkuvasti. Kerjää huomiota kovaäänisellä käytöksellä/huutamisella ja kiljumisella.
Ei suostu pukemaan omatoimisesti. Kun käsketään pukea, esim paita housut sukat, ei onnistu. Poika seisoo tumput suorana, eikä tee mitään.
Pojalla on tyyli "minä minä eikä kukaan muu". Poika vie koiran ja pikkuveljen lelut (ellei vahdi), huutaa ja kiljuu, jos ei ole kerinnyt ensimmäisenä pukea päällensä (tai siis, jos häntä ei ole puettu ensimmäisenä) kun olemme lähdössä ulos jne...
Poika lyö ja potkii, repii koiraa hännästä ja korvista, vaikka on kielletty useita kertoja...
Olemme ottaneet yhteyttä perheneuvolaan (paska reissu mutta tulipa tehtyä). Sieltä ei saanut mitään apua.
Pojalle on suositeltu psykiatrista hoitoa (jo vuosi sitten, mutta sattuneesta syystä hoitoa ei ole aloitettu).
Poika tapaa oikeaa äitiään noin kerran kuussa. Äidin luona epävakaat olot (mm vessapaperia ja ruokaa ei lainkaan jne)
Äidiltä tulon jälkeen poika "oireilee" kaikista eniten. Äidiltä tulon jälk.mm tekee tarpeensa sänkyyn, tahallaan.
Ja äitiään poika ei voi tavata useammin. On myös suositeltu, että poika tapaisi äitiään vain valvotusti... (Tätä asiaa ollaan viemässä eteenpäin, mutta sossu....)
Onko kellään kokemusta tällaisesta? Olisi kiva kuulla hyviä vinkkejä ja mahd. kokemuksia.
Hyvää kevättä kaikille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
tarvitsee aikuisen joka näkee lapsen hädän. Eli veikkaan että äiti pahoinpitelee poikaa (henkisesti tai fyysisesti tai molempia) niillä reissuilla. Jos ei siis ole ruokaa ja wc-paperia koskaan niin sehän kertoo jo ettei välitä lapsesta pennin vertaa.
Kannattaa nähdä lapsen kannalta, uskoisin että voit auttaa häntä itse, jos vain haluat. Välität selvästi kun viitsit tännekin kirjoittaa.
Itse yrittäisin rauhoittaa homman pojan osalta kaikin keinoin. En tietysti tiedä missä rumbassa olet siellä, mutta kuvauksesi perusteella nousi niin voimakas myötätunto lasta kohtaan, jolla on sellainen äiti.
Esim. kun poika kakkii sänkyyn, siivoisin vaan rauhallisesti ja hoitaisin häntä kuin pikkuvauvaa. Ilmeisesti hän taantuu äidin luona pikkuvauvan tasolle. Silloin häneltä ei pidä vaatia ikäisensä käytöstä, vaan hoivata hänet taas ikäisekseen. Noi on niin vaikeita asioita, mutta ihan maalaisjärjellä voi lasta auttaa, ei aina tarvi olla psykiatri, riittää että näkee missä on vika! Läheinen ihminen on ihan pätevä auttamaan lasta, jos vaan haluaa.
Voimia sinulle, toivon että asiat selkenee!
Huomenta sinnekkin!
Tuli huono olo luettuani noin pienen pojan kohtalosta. Itselläni oli tuollaisia kokemuksia oman tyttären kanssa, kun mia oli isällään.
(Ihan toivoton tapaus)tyttäreni isä antoi kaikki periksi, minkä tytär pyysi (hänen luona ollessaan). Meillä rupesi olemaan konstit loppu ja keinot, sitten kun isän tyttöystävän kanssa meni sukset ristiin ja isä jäi yksin niin tytär muuttui. Olisiko pojan äidin luona asiat (hmm päin honkia)en osaa sanoa mutta sen voin sanoa että voimia sinulta tarvitaan ja paljon ja kun kyselet apua täältä niin huomaan että välität ja rakastat sisimmässäsi pientä poikaa yli kaiken ja ei selvennyt onko tuo poika sinun,vai sinun uuden miehen poika.mutta jos näin on että hän on isän mukana tullut perheeseen, älkää missään nimessä pojan aikana tapelko! tai mitään eri puraa, meillä oli niin että jos nostin ääntä miehelleni (heille saa aina huutaa) niin mia teki kaikki pahat seuraavana päivänä minulle.
En ymmärrä mistä johtui mutta en ainakaan uskoisi olevan mitään pysyvää. (hmm tai sittenkin) tuttava perheen lapsella todettiin vuosien päästä että hänellä oli AD/HD jos epäilyttää ja on epä varmuutta niin lääkärin tykö teidän on mentävä.
Oikein rauhallisia hetkiä sinne kotiin d; Miriam
Todella kamalaa,ei kukaan jaksaisi tollaista.ei pitä sääliä,jos ei löydy pätevää syytä.
Pojan pitäs laittaa itse siivoamaan omat jälkensä,jotta se oppisi tavoille,siitä tulee kasvaessaa isompi ja voimakkaampi,ja hänestä voi tulla väkivaltainen ihminen.kannattee yrittää poistaa tämä vika mahd.äkkiä.apua kyllä pitäs löytyä.poika ei saisi pomottaa vanhempiaan.
ymmärrän sinun tilateesi,se ei ole lapselta todellakaan normaalia.sitten kun hän menee päiväkotiin ja aloittaa koulun.ei hän saisi käyttäytyä tolleen.jos siihen ei saa apua,se voi jäädä päälle myöhemmälläkin iällä ja olla vaaraksi muille ihmisille myös.
ymmärrän,on varmasti todella kamalaa..
Hohhoijaa voisi kommentoida tätä edellistä viestiä.
Tilanteessa olen "lapsi luulisin"-nimimerkin kannalla, eli mahdollisimman paljon hoivaa ja hellyyttä ja huomiota pojalle ja yritystä olla suuttumatta asioista vaikka ne eivät sujukaan.
Jaksamista teille!
Noh lapset on erilaisia ja tempperamentti myös.. Mutta kannattaisiko pistää kova kovaa vasten tuolle pojalle.. Rajoita tuo syönti vaikka tuntiin. EI SE LAPSI NÄLKÄÄN KUOLE!Ja ei kannata mennä tuohon ruoka juttuun ollenkaan mukaan.. Meillä meni hyvin nopeesti ohi kun sanottiin että syö ruoka on siinä. Jos ei syöny niin sitten oli syömättä. Ei väkisin.. Siitäkään ei tule mitään jos tuputtaa.. Syö sitten paremmin kun on taas välipalan aika.
Ja sitten jätä nuo ranskalaiset yms. muut pois ruokavaliosta! Tuon ikäisen lapsen pitäisi saada ravitsevaa ruokaa. Meillä rauhottuu pikkumies ihmeesti kun syö koti ruokaa.. Ei keksejä, karkkeja yms. lisäaine pommeja! Jos ei syö normaalia ruokaa niin ei pitäisi kyllä syödä pikaruokaakaan.
Meillä on ainakin saman ikäinen poika.. Saa hänellekkin sanoa kymmeniä kertoja jotta laittaisi vaatteet päälle. Tuon ikäisellähän ne taidot jo on. Oletko koittanut sellaista että "näytäpäs äidille kuinka hienosti osaat pukea päälle" JA AINA kehut päälle kun osaa.. Meillä toimii ihmeen hyvin! Ja poika saa onnistumisen tunteen ja taas on mieli parempi.
Ei lapsi ole mikään kauhukakara tms. Kova päinen vaan ja koettaa rajojaan. Huomion kipeä jos on karut kokemukset oikeasta äidistä!! Aikuisen ei kuulu antaa periksi! Mutta järki käteen tosiaan. Pelkällä maalaisjärjellä pärjää jo pitkälle..
Olethan ymmärtäväinen lasta kohtaan.. Kannattaa jo miettiä omaltakin kantilta miltä moinen saattaisi tuntua. Eiköhän se pahin trauma tule jo siitä jos oma äiti laiminlyö noin pahasti!!
Tosin voin vain koettaa ymmärtää kuinka rankkaa sinulla on.. Voimia sinne ja paljon paljon haleja!! Ota se lapsi syliin ja sano kuinka paljon välität. Rajoja ja rakkautta lapsi tarvitsee.. Vaikka olisi kuinka vaikea tapaus.
Kiitos siis vastauksista!
Lisään tähän nyt vielä;
Lapsen oikeaa äitiä todella epäillään pojan pahoinpitelystä (kuten ensimmäisessä vastauksessa epäiltiin).
Ja toisessa vastauksessa tarjottiin adhd:tä. Kieltämättä sekin on käynyt mielessä, kun suvusta sitä löytyy =)
Roskaruokaa meillä ei syödä kuin max 1krt/kk, mutta oikean äidin luona ei muuta syödäkään. Ja nuo ruoka-ajat on rajoitettu, ja jos ei ruoka ole kelvannut, se laitetaan pois, mutta ylimääräisiä välipalojakaan ei tule (itse asiassa tuntuu, että tämä ratkaisu toimii kaikista parhaiten). Kyllä lapsi syö, kun on nälkä.
Karkkia poika ei pahemmin syö, karkkipäivä on lauantaisin, mutta viimeisen kk:n aikana poika on syönyt yhden kindermunan. Keksejä yms meillä ei muutenkaan pahemmin ole, silloin tällöin jos joku on tulossa kylään.
Ruoan kanssa maitoa ja janojuomaksi yleensä vettä, eli mehuakin on yritetty vähentää (varsinkin illalla). Limsaa ei lainkaan.
Ja joka puolelta tulee kommenttia "poika hakee/tarvitsee vain huomiota" "ei saa rangaista" jne.
Kyllä nyt on niin, että poika saa huomiota, siitä ei voi olla kyse. Poikaa pidetään hyvänä ja sylissä ym.
Ja olemme kokeilleet rangaistuksia (nurkkaa tms), sekä ilman rangaistusta. Jos ei ole mitään seuraamuksia asiassa, poika tekee lisää pahaa välittömästi. Mutta kun poika joutuu hetken miettimään nurkassa, ja sen jälkeen pyytämään anteeksi, niin meno rauhoittuu taas hetkeksi.
On vaikea lähteä sanomaan, mistä nämä johtuvat. Osaksi varmasti tilanteesta oikean äidin luona?!
Kuitenkin, oikeaa äitiä siis epäillään pojan pahoinpitelystä. Jos normaalilla maalaisjärjellä ymmärtää, milloin lapsella on hätä ja hän tarvitsee apua, niin millä järjellä sosiaalitoimiston ämmät on varustettu, kun he palauttivat pojan oikealle äidille, vaikka tämä pahoinpitely on jopa poliisilla asti (itse asiassa taitaa olla jo syyttäjällä uusinta tutkimuksessa)!? Oikeasta äidistä on myös tehty vähintään 50 lastensuojeluilmoitusta!
Tästä pahoinpitelystä on aikaa siis vuoden päivät. Poika muutti meille periaatteessa joulukuussa.
Vähän vajaan vuoden aikana, mitä poika vietti oikealla äidillänsä (siis aika ennen ja jälk. pahoinpitelyepäilyn), poika muuttui täysin.
Aiemmin poika oli kiltti, mukava, ystävällinen, totteli jne. Nyt siis pojasta tullut täysin päinvastainen.
Nyt tilanne on pahentunut siltä osin, että emme enää voi mennä pojan kanssa edes kauppaan, ellei poika istu kärryissä. Nimittäin poika on alkanut enemmän väkivaltaiseksi, joka ilmenee siten, että yht´äkkiä alkaa potkimaan ventovieraita ihmisiä.
No, ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Saimme pojalle hoitopaikan, jossa poika aloittaa ehkä jo tällä viikolla (2pvä/vko). Ehkä käytöstapoja alkaa löytymään, ja vaatteetkin menevät päälle omatoimisesti =)
Ja poika saa kavereita.
Ja lopuksi vielä, psykiatrinen hoito ollaan nyt aloittamassa, ehkä siitäkin löytyy edes jotain apua (tuntuu, että pojalla on pään sisällä jotain, mistä hän ei pysty puhumaan).