Ystäväni on raskaana rv 21...hän kävi ultrassa jossa kävi ilmi että lapselta puuttuu jtn tärkeitä sisäelimiä(en nyt ihan ole varma mitä, jotain maksasta hän puhui ja aivoista puuttuisi jtn). Lääkärit antoivat hänelle vaihtoehtoja..joko hän tekee abortin nyt tai sitten jatkaa raskautta..raskaus menee joko itsekseen kesken, vauva syntyy ajallaan mutta kuolleena tai että vauva syntyy elossa, mutta ei tule elämään muutamaa tuntia kauempaa(itkettää jo pelkkä ajatuskin tästä raastavasta asiasta). Etenkin te ketkä aborttia vastustatte viimeiseen asti, mitä TE tekisitte...???
haluaisin mielipiteenne
what to do
12731
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
abortin .
Olen kuullut kertomuksia puolin ja toisin, ihmisiltä jotka ovat tuossa tilanteessa jatkaneet luonnolliseen synnytykseen asti, ja toisilta jotka ovat valinneet keskeytyksen. Itse kokisin ekskeytyksen helpommaksi, mutta ei ole kenenkään muun asia kuin ystäväsi sanoa mitä hänen tulisi tehdä.
Toisaalta on mahdollisuus että lääkäri on väärässä, tiedän sellaisenkin tapauksen. Onhan haettu monta mieliidettä, käyty usealla lääkärillä? Jos ei ole, ehdota. Jos on... jos mitään ei voi enää tehdä, paras apu jonka voit ystävällesi antaa on tuki. Hänellä on varmasti suuri tarve purkaa tuntojaan ja suruaan jollekin, ja lapsen isä on oman surunsa kourissa hieman liian tuntuvasti pystyäkseen tukemaan lapsen äitiä tällaisessa tilanteessa. Tiedän miltä tuntuu kantaa kuollutta tai kuolevaa lasta sisällään, odottaa vain pahinta voimatta tehdä mitään. Se on kauheinta mitä olen koskaan kokenut ja toivon vilpittömästi että mitään pahempaa ei tielle enää tule :D ei sitä toivoisi kenellekään.
Synnytys on joka tapauksessa edessä. Mitä aiemmin se tehdään, sen helpompaa se fyysisesti on, mutta ystäväsi voi aivan yhtä hyvin olla niitä joille raskausen kantaminen ja toivominen loppuun saakka, lapsen mahdollinen tapaaminen elossa syntymän jälkeen ja hyvästeleminen on erittäin tärkeää. Kukin itse tietää voimavaransa parhaiten, ulkopuolinen ei voi tietää mitä yksilö pitää vähiten tuskallisena. Sinun hommasi on tukea häntä siinä ratkaisussa jonka hän tekee, ja vakuuttaa hänet siitäe ttä se on parhaaksi. Liätuska tai syyllistäminen tuossa tilanteessa voi olla kuolemantuomio ystävällesi, hän tarvitsee paljon rakkautta selvitäkseen koettelemuksestaan.
Voimia sinulle, voimia hänelle. Olen hyvin pahoillani kaikkien niiden puolesta jotka joutuvat vastaavaa kokemaan.
***
että diagnoosi olisi väärä. Vääriä diagnooseja tehdään joskus.
vai toivoa parasta. älä viitsi. nykylaitteilla näkee kaiken. jos lapselta uupuu elimiä etc. ei ne sinne yhtääkkiä enää kasva, oletko noin tyhmä. ällöttää miten tyhmiä ihmisiä täällä kirjoittelee. tekisin abortin heti. ei lapsi halua syntyä vammasena.
Minulla on lähipiirissä tapaus, jossa oli ennustettu, että lapsi ei elävänä synny, ja nykyään on täysin terve murkkuikäinen. Jos äidin terveys ei ole vaarassa, olisi ehkä paras jatkaa raskautta, jotta tällainen mahdollisuus ei jäisi vaivaamaan jälkikäteen.
Kuulun itse niihin aborttia "viimeiseen asti" vastustaviin. Jos on aivan selvää, että lasta ei voida pelastaa ja äidinkin terveys voi olla vaarassa, on ihan selvää, että silloin joudutaan tekemään vaikeita päätöksiä. Jossain tilanteessa lääkärikin voi joutua tällaisen päätöksen eteen. Jos kahta ihmishenkeä ei voida pelastaa, täytyy yrittää pelastaa ainakin toinen.
Jos äidin terveys ei ole vaarassa, niin silloin varmaankin kannattaa jatkaa raskautta. On varmasti hirveää synnyttää kuollut tai kuoleva lapsi, mutta toisaalta voi olla vielä piinaavampaa tehdä keskeytys ja ajatella jälkeenpäin, että entä jos lapsi olisikin selvinnyt.
Hyviä vaihtoehtoja ei oikein ole. Pakko valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta se, joka saattaisi olla parempi.
järkevän mielipiteen!
Lapsien teko on niin ikävän raakaa arpapeliä...
Tuttavillani oli sama tilanne. Vauva kuoli kohtuun pari päivää ennen laskettua aikaa (tämä oli kyllä kuvauksissa terveeksi todettu, mutta ruumiinavauksessa löydettiin aivojen vajaavaisuutta ja haiman (?) epämuodostuneisuutta). Kuollut vauvahan ei käynnistä synnytystä, joten raskaus piti käynnistää kemiallisesti, oli äidille aivan tosi paha paikka...
Nämä kuitenkin pääsivät asiasta yli aika nopeasti. Tekivät heti putkeen uuden. Tietysti sekin vaatii rohkeutta, jotkut säikähtävät epäonnistumista, etteivät enää uskalla yrittää. Mutta kun pitää tosiasiat mielessä; kun kyse ei ollut perinnöllisestä sairaudesta, todennäiköisyys että seuraavassakin jotain menee pieleen, on häviävän pieni...
Itse keskeyttäisin raskauden kyseisessä tilanteessa.
mä en ole abortinvastustaja vaan minusta pitää olla vastuuta raskaana olevalla äidilläkin. Onko hän valmis synnyttämään sairaan lapsen, vammainen jne. se kestää koko loppuelämän ja onko lapsikaan onnellinen...en usko jos se tajuais itse. Jos olisin ollut äitini kohdussa ja tiennyt että synnyn sairaan a tähän maailmaan niin olisin häntä anellut keskeyttämään minut. Itselläni sisko joka on sairas ja äitin koko elämä mennyt hoitamiseen 24 h vrk, et pääse minnekkään ja sisko ei halua hoitopaikkaan. siitä miettimään asioita. kuka haluaa syntyä sairaana en mä ainakaan. mä keskeyttäisin. piste.
ovat kiitollisia siitä, että ovat saaneet syntyä. Monet vammaisjärjestöt ovat nousseet vastustamaan selektiivistä aborttia, josta tässäkin on kysymys.
Jos lapsi on vaikeasti epämuodostunut, hän kuolee pian syntymänsä jälkeen. Vanhempien surua lievittää kuitenkin se, että he eivät ole syyllistyneet lapsensa murhaan, vaan lapsi on kuollut luonnollisen kuoleman.
Jos lapsi syntyy elävänä, hänet voidaan kastaa heti syntymänsä jälkeen, ja hän voi saada kristillisen hautauksen. Tämäkin tulee ottaa huomioon, emme aina tiedä, miten reagoimme vaikeissa tilanteissa.
"Jos lapsi on vaikeasti epämuodostunut, hän kuolee pian syntymänsä jälkeen. Vanhempien surua lievittää kuitenkin se, että he eivät ole syyllistyneet lapsensa murhaan, vaan lapsi on kuollut luonnollisen kuoleman."
Jännä näkökulma. Itse varmaan kokisin syyllistyneeni enemmän vääryyteen juuri lapsen kannalta, jos synnyttäisin hänet vain kuolemaan. Katsoisin, että abortti säästäisi hänet tuhilta tuskilta, kun lopputulos on kuitenkin sama. Olettaisin että säästäisin abortissa myös itseäni monilta tuskilta, joita ehtisin raskauden edetessä ja lapseni kuolemaa odotellessa kokea.
pienelle jolla ei ole kuitenkaan elinmahdollisuuksia...muuten joutuu menemään turhaan kivuliaita hoitoja läpi..surullista :(
Jos tämmöinen tapaus olisi minun kohdallani niin en tekisi aborttia.Katsoisin mitä tapahtuu ja elisin sen mukaan.Eihän sitä tiedä vaikka lapsi syntyisi ja eläisi kauemmin ja häntä pystyttäisiin auttamaan synnyttyään..