Onko täällä useampiakin henkilöitä, jotka ovat luopuneet eläimestään/päätöksestään hankkia eläin siksi, että puolison etälapsella on allergia? Miten olette päätyneet sellaiseen päätökseen? Onko tosiaan vieras, muualla asuva lapsi tärkeämpi kuin oma lemmikki? Entä kannattiko? Mitä mieltä puolisonne oli?
gallup kotieläimistä
Saara
191686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Allergialääkkeet on keksitty!
kissoistani. vaikka itse tulisin allergiseksi, niin puputan kaikki mahdolliset pillerit enkä luovu.
perkele sentään.
minun mukanani tulee automaattisesti lemmikkejä ja siihen on toisen paras sopeutua. en minäkään ala herran tähden ketään pakottamaan luopumaan lapsistaan, jos alkaa minun kanssani olemaan ja minun 'vauvani' :) ovat minulle yhtä tärkeitä kuin lapset toisille. että näin :)
Ihmissuhteet vaativat aina tietynkaltaisia valintoja ja kompromisseja -tässä yksi.
Monille kotieläin vastaa lasta, josta ei pysty/halua luopua. Ja miksi tarvitsisikaan, jos on valmis luopumaan sen sijasta jostain muusta, kuten esimerkiksi yhteisestä asunnosta sellaisen miehen kanssa, jolla on allerginen lapsi. On nimittäin mahdotonta kuvitella, että kukaan vanhempi asettaisi eläimen lapsensa edelle tai suostuisi tapaamaan lastaan toisaalla, kun omaan kotiin ei voi eläimen vuoksi tuoda. Tällöin suhde toimisi käytännössä niin, että molemmilla on oma koti ja vanhempi tapaa lastaan siinä asunnossa, jossa eläimiä ei ole.
Ensimmäiselle kirjoittajalle sanoisin itse hyvin allergisena ihmisenä, että allergialääkkeet eivät vie ainakaan pahaa allergiaa pois, ne vain helpottavat sitä jonkin verran tilapäisesti. En voi esimerkiksi yöpyä kodissa, jossa on kissoja, vaikka lääkkeitä söisinkin -seuraukset ovat hyvin ikävät.
mielestäni on vastuutonta ja kamalaa, jos ihminen luopuu rakkaasta lemmikistään toisen lapsen takia. kahden kodin järjestely siinä tapauksessa olisi paras vaihtoehto.
itse uskon, että eläimilläkin on tunteet (jonkinlaiset) ja on julmetun epäoikeudenmukaista, että eläin annetaan pois tai lopetetaan siitä riippumattomista syistä. ainakin minun eka lemmikkini, jonka sain sen ollessa vajaa pari vuotias on ihan selvästi traumaantunut siitä, että 'oma' perhe 'jätti' hänet ja on vasta nyt, pari vuotta myöhemmin alkanut toipua siitä.
ja ihan vapaasti voitte sanoa minua itsekkääksi niin paljon kuin sielu lystää, mutta minulle omat lemmikit OVAT tässä vertailussa tärkeämpiä kuin puolison lapsi/lapset. koska olen eläimiä aikoinani hankkinut, kannan niistä myös vastuun. niinkuin vanhemmat lapsistaan.
:)
Huomasin, että olet huolissasi lemmikeistä uusiokuvioiden sattuessa kohdalle. Selvennän vielä omaa tarinaani. Omat koirani ovat siis aina kohdanneet luonollisen kuoleman. Kolmen vuoden aikana siis kaksi kertaa, koska olen ottanut "saattohoitoon" vanhoja, hylättyjä koiria Virosta. En siis ikinä luopuisi lemmikeistäni, vaikka kuka tulisi elämääni. Tämä siis selvennykseksi, mikäli väärinkäsitys. Nyt mielin kuitenkin kissaa ja myöhemmin myös koiraa. Herää kuitenkin kysymys, kuinka monella alkaa pienen "kriisin" paikka, kun oma mies rupee puoltaa allergia-asioissa exän suuntaan, koska exä saattaa tehdä niistä numeron. Mies kun alunperin halusi minut koirieni kera? Mikä ristiriita mailmoissa saattaa kohdata, kun ne lemmikit toiselta yks kaks "kielletään"? Onneksi meillä tämä juttu kusi suoraan exän nilkkaan. Tosin pahoitin mieleni, kun järkevä mieheni lähti hetkeksi koko hössötykseen mukaan. Ps. Tulipa taas sepustettua. T. Vainovarhainen
Hetken jo kuvittelin olevani ainoa outo tässä maassa :D Oikein ihanaa kevättä kaikille perhemuodoille kaikenkarvaisine asukkeineen!
Entä jos kävisi niin, että se puoliso allergisoitus niin pahasti, että olisi pakko luopua jommasta kummasta. Kumpi lähtisi miehesi/vaimosi vai se eläin? Kumpi tärkeämpi ihminen vai eläin?
Kumman pelastat tulipalosta pienen lapsen vai sen eläimen?? Siinäpä miettimistä ja asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisesta?
Ystäväni vaimo allergisoitui erittäin pahasti ja he päättivät antaa ihanan koiransa toiseen perheeseen, jossa koiralla on hyvä olla ja tilaa nauttia. Ikävähän sitä koiraa on, mutta joskus voi käydä näinkin ikävästi. He kyllä joskus käyvät katsomassa entistä koiraansa ja niinhän se on ajateltava. Ovathan lapsetkin vain lainaa ja joskus pesästänsä lentävät pois.
Ihmisen, jonka kanssa asut päivittäin on eri asia kuin vierailulle tuleva lapsi. Jos puolisoni olisi allerginen, on se eri kuin joka toinen viikonloppu kylään tuleva lapsi. Siksi onkin hullua, että jotkut ihmiset vaativat eläinrakkaan ihmisen muuttavan elinehtojaan näiden "vierailuiden" takia, joka käsittää kuitnekin murto-osan arjesta. Ja jos totta puhutaan, kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Isälläni oli tapana sanoa, "mitä enemmän tutustut ihmisiin, sitä enemmän alat tykkäämään eläimistä".
Monet eläimet ovat antaneet minulle enemmän, kuin useat tai ehkä jopa yksikään ihminen. Eläimen ystävyys on järkkymätön, joten valinta tilanteessa ihminen vai eläin...Jaa..a, enpä tiedä. Ainakaan toisen lapsen takia, ei asiaa tarvitse kahta kertaa miettiä. Ja jos hulluuspäissäni luopuisin eläimestä, kummittelisi hylätyn lemmikin katse aina mielessäni. Lapsi oppii sentän ymmärtämään.,
Ymmärrän tavallaan mitä tarkoitat. Vaikka itsellä on kolme lasta oli aika jolloin niitä ei vielä ollut, mutta koira oli. (kuoli vanhuuteen)
Jotenkin sitä vain muuttui kun omia lapsia syntyi ja alkoi ajattelemaan erillä lailla. Vaikka lapsi ei olisi oma, on se kuitenkin rakkaan ihmisen rakas lihaa ja verta oleva yksilö. Siinä mielessä hankala minulle ajatella vierailevaa lasta, kun meillä lapset ovat aina kotona olivat ne isällä tai äidillä.(jos ymmärrät mitä yritän kertoa)Aina ei lapsi ymmärrä, miksi eläin menee hänen edelle, jos kyseessä on se että lapsi haluaa tavata rakasta isäänsä..
Itselläni on muutama lapseton eläimiä omistava ystävätär ja joskus on jopa vaikea ymmärtää heitä, mutta kait se on, että jokaiselle meille on annettu se hoivaamisvietti ja toiset suuntaa sen ihmisiin ja toiset eläimiin, onneksi näin.
Itsellä on kyllä siinä suhteen eri mielipiteet, että jos minulla olisi sellainen mies jolla lemmikkieläin (oli se koira, kissa, kani) niin jos ei luopuisi eläimestä lasteni takia, jättäisin sen miehen. Hän ei silloin rakastaisi minua tarpeeksi ja kyllähän siinä vaiheessa tietää kun "lapsellisen" kanssa alkaa, että se on koko paketti lapsineen tai sitten ei mitään. Mutta pidä sinä huolta eläimestäsi, niin minä yritän kasvattaa lapsiani kuinnioittamaan niitä, eikö vain? (ja toivon,että joskus myös lastenikin toive toteutuu ja astma helpottaa, että heilläkin mahdollisuus ostaa sitten omaan kotiin lemmikkieläin)
t: astmaatikon kolmen lapsen äiti
luopua kokonaisesta elämäntavasta toisen lasten vuoksi? Koiraharrastus saattaa olla ihmiselle todella tärkeä! Itse käyn koirani kanssa "harrastamassa" vähintään kerran viikossa!
Jos minun olisi pitänyt luopua koirastani sen vuoksi, että mieheni lapset ( murrosikäisiä) pistäytyvät silloin tällöin.... Mitä olisin saanut tilalle... Olisivatko ko. nuoret arvostaneet tekoani? Eivät! Nyt he käyvät niiskuttamassa ( ei sen pahempia oireita), minä käyn edelleen harrastamassa ja kaikki ovat tyytyväisiä ( paitsi se ex joka vaati minua luopumaan koirastani).
..asiasi päättää, ei kukaan pakota sinua luopumaan rakkaasta koiraharrastuksestasi.
Eri asia on lievästi allerginen(niiskuttava)kuin sellainen, joka saa niin pahoja astmakohtauksia, että joutuu tukehtumisvaaran vuoksi sairaalaan. Silloin tuskin lapsi voi vierailla sellaisessa paikassa missä eläimiä. Mitenhän siinä tapauksessa olisi käynyt? Olisiko isä luopunut lapsesta/lapsista vai puolisosta ja koirasta, niin kenpä tietää..
Sairaudelle kun ei voi mitään ja itseäkin säälittää katsoa, kun varsinkin keskimmäinen, joka ei allerginen, rakastaa niin paljon noita karvaisia nelijalkaisia "otuksia". Mielellään myös sellaisen lenkkikaverin laittaisin, mutta nyt eletään näillä korteilla mitkä on saatu ja ollaan tyytyväisiä.
Oli vaikka kuinka rakasta ja verta, ei voi olettaa, että vieras ihminen eli minä, kokisin samoin,ja edelleen allekirjoitan, jos minut eläimieni kanssa on ottanut, jaagannut suorastaan, niin minä olen silloin tämä paketti. Aivan kuten hänellä lapsi. Mitä jos vitsiniä edes ehdoittaisi lapsesta luopumista? Eli ei yhteishuoltajuutta. Mikä älämölö siitä syntyisi.
Kurjaa, että sinun lapsesi on noin allerginen, mutta suurinosa lapsista on kuitenkin vain lievästi allergisia, ja sen takia suututtaa se huomioarvo minkä koko aihe saa.
Onneksi et ole siis niitä jotka tekevät tikusta asiaa. Uskon vakaasti, että lapsellekkin parempi,kun maailma ei muuta hänen/äidin tahtoon, vaan on mitä on.
ps. itse myös lievästi allerginen
Minulla oli koira kun tutustuin mieheeni. Hän kertoi heti, että lapset asuvat hänen luonaan (eli vähän ohi aloittajan etälapsiaiheen) ja on astmaa sekä allergiaa.
Yhteen muuttoa pitkitettiin ja pitkitettiin, juuri koiran takia, mutta sitten yllättäen löytyi kaikille (myös koiralle) hyvä ratkaisu. Minä sain asuntoni vuokralle tutulle ihmiselle, joka on myös koiraihminen, mutta sillä hetkellä hänellä ei ollut lemmikkejä. Koira siis jäi omaan kotiinsa, vain ruokkija muuttui enkä minäkään koiraani ole unohtanut. Lenkitän sitä edelleen ja käyn "kylässä" säännöllisesti. Ja koirani on myös ollut päivähoidossa luonani; ei vain voi pitkiä aikoja (päiviä, viikkoja) olla yhtäjaksoisesti.
Tiedän, että jonkun mielestä voi olla suorastaan rikollista jättää koiransa toisen "vaivoiksi", mutta kaikesta eläinrakkaudestani huolimatta pidän ihmisen terveyttä tärkeimpänä. Valintojahan elämässä joutuu tekemään, joskus kipeitäkin. Toivottavasti mullekin eläinrakkaille löytyy hyviä ratkaisuja nykyisinä allergioiden luvattuina aikoina.
Jos nyt olisin pariutumassa miehen kanssa, jonka lapset eivät voi tulla meille koirani takia, niin mies saisi jäädä. En siis ottaisi häntä. Jos sen sijaan mieheni lapset tulisivat allergisiksi (riittävän pahasti) koiralleni sen jälkeen kun olemme jo muuttaneet yhteen, niin luopuisin koirastani. Ihmiset menevät ennen eläimiä, eikä ole kenenkään etu, että eroaisimme allergian takia tai lapset (omat tai vieraat) joutuvat elämään allergialääkkeillä.
Sama pätee päätökseen hankkia eläin. En ota miestä, joka ei hyväksy tai voi elää koiran kanssa. Jos kuitenkin myöhemmin jostain syystä tilanne muuttuu, niin ihminen menee edelle eläintä.
Tuskin laittaisin eläintäni kiertoon. Se lopetettaisiin suurempien kärsimysten välttämiseksi.
Meillä lapsia tavataan sellaisessa paikassa missä ei ole lemmikkejä käynytkään ja vaatteet vaihdetaan puhtaisiin ennen tapaamisia, koska lapset todella ovat allergisia, jo pienikin määrä eläinpölyä aihettaa oireita. Toki olisi kiva lapsia tavata omassa kodissa mutta valinta on tehtävä.
En missään tapauksessa halua vähätellä allergian ja astman harmillisuutta ja suorastaan vaarallisuutta - ja perheenjäsenen vakavasti sairastuttua on ilman muuta laitettava asiat uusiksi, asuntoa, eläimiä ja ruokavaliota myöden.
Ajatukseni koski nyt lähinnä etälapsia - toisen ihmisen etälapsia, jotka käyvät enemmän tai vähemmän säännöllisesti mutta vain käyvät. Kirjoituksista joskus saa kuvan, ettei uusikolla tai hänen mieltymyksillään/tavoillaan ole mitään arvoa näissä kuvioissa, mutta taitavatkin olla vain kärjistettyjä tai peräti provoviestejä.
Oli etälapsia tai omia ei voi vaatia että lapsi viettäisi aikaa (edes tuntia tai paria) sellaisessa paikassa jossa on allergia oireita aiheuttavia eläimiä. Aikuinen voi valita kärsiikö oireista mutta lapsi on aikuisen vastuulla eikä aina osaa edes sanoa jos esim. henkeä ahdistaa. Ei ole etävanhemmalla helppoa jos joutuu valitsemaan oman lapsen tai uusion lemmikin.
Missä sinun miehesi lastaan tapaa jos sinulla on lemmikki? Vai jättääkö tapaamatta koska ei voi kotiinsa lasta ottaa?
asian järjestäminen olisi lasten vanhempien asia, ei minun.
Epätodennäköistä omalla kohdallani, en usko enää koskaan muuttavani kenenkään kanssa yksiin. Keski-ikäisenä "molemmat omissa asunnoissaan" -liitto on paras :)
Meidän perheeseen kuuluu yksi koira, isä, äiti, 8kk vaava, ja kaksi etälasta 4 ja 5 vuotiaat (joka toinen viikonloppu) Meille syntyy toinen vauva joulukuussa ja toinen koira tulee syksyllä. Koirista en lupuisi vaikka olisi allergisia. Ne ovat perheen jäseniä siinä missä muutkin!! Eihän kukaan nyt luopuisi omista lapsistaankaan!! Siis tietenkin jos nyt ihan hengen vaarallisesti on allerginen siis kokopäivälapset niin ehkä sitten mutta muuten EN!!