Onko kokemuksia dystymiasta, pitkäaikaisesta masennuksesta?
Olen 17-vuotias tyttö, kovia kokenut ja viitisen vuotta on masentanut,nyt ei enää meinaa jaksaa. Välillä on viikon tai korkeintaan pari normaali olo, muu aika meneekin sitten ärtyisenä, itkuisena ja ahdistuneena. Lääkärille olen kertonut mutta hän ei oikein ottanut tosissaan, ja ajattelin selviäväni tästä mutta..en tiedä enää.
Pitäisi varmaan taas hakea uudelleen apua, mutta haluaisin sitä ennen kuulla muiden kokemuksia?
Leimataanko tälläiset pitkään masentuneet hulluiksi ja suljetaan osastolle lataantumaan vai onko jotain inhimillisiäkin keinoja olemassa?
Olen 17-vuotias tyttö, kovia kokenut ja viitisen vuotta on masentanut,nyt ei enää meinaa jaksaa. Välillä on viikon tai korkeintaan pari normaali olo, muu aika meneekin sitten ärtyisenä, itkuisena ja ahdistuneena. Lääkärille olen kertonut mutta hän ei oikein ottanut tosissaan, ja ajattelin selviäväni tästä mutta..en tiedä enää.
Pitäisi varmaan taas hakea uudelleen apua, mutta haluaisin sitä ennen kuulla muiden kokemuksia?
Leimataanko tälläiset pitkään masentuneet hulluiksi ja suljetaan osastolle lataantumaan vai onko jotain inhimillisiäkin keinoja olemassa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
inhimillisempiäkin, ei nuorta ihmistä niin vain laitokseen suljeta, älä pelkää :)
Terapia ja lääkitys ovat varmasti niitä sinulle sopivimpia, ja kannattaa hakea sitä apua mitä pikimmiten, ettei pääse masennuksesi enempää kroonistumaan vaan alkaisi helpottamaan.
Osastohoitoakaan ei kannata pelätä,sinne mennään yleensä ihan vapaaehtoisesti huilailemaan jos pelkkä avohoito ei riitä, mutta ihan varmasti sinulla kokeillaan muita konsteja ensin.
Ota yhteyttä lähimpään nuorisopsykiatriseen hoitoyksikköön, jos sellaista ei ole, niin terveyskeskuslääkäri tai vaikka terveydenhoitaja ohjaa sinua kyllä eteenpäin ja varaa puolestasi tarvittaessa ajan keskustelua ja tilanteesi kartoittamista varten.
Kiitos vastauksestasi. Täytyy terveydenhoitajan kanssa keskustella..olisi hienoa nähdä millaista elämä voi positiivisemmalta puolelta olla. Rupeaa tämä "elämä ei toimi" ja "kuolema olis parempi" ajattelu tympimään.
Juttele terkkarin kanssa, tuo on ensinmäinen askel kohti parempaa oloa!
Aurinko paistaa aina välillä risukasaankin, eikä koskaan voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu - se saattaa olla jopa jotakin positiivista ja mukavaa, joten kannattaa sinnitellä vaikeidenkin aikojen läpi ja hakea apua, että jaksaisi ja toipuisi paremmin.
Mulla myös todettu dystymia. Olen 25-v.
Tällä hetkellä menee todella huonosti. Masentaa enkä jaksa/ pysty tekemään mitään.
Haluaisin vaikka laitokseen lepäämään joksikin aikaa mutta sinnekin pääseminen on niin vaivalloista kun ei kotoa pääse ulos.
Itkua, raivokohtauksia, masennusta, tyhjän tuijotusta, kuoleman miettimistä, tätä tämä on.
Terveyskeskuksesta en aikoinaan saanut kunnon apua. Mies onneksi sai mut hoidettua psykiatrille muutama vuosi sitten.
Nyt taas ihan hukassa elämän kanssa. Yksityiselle ajattelin alustavasti mennä juttusille...niilläkin ajat menee kuukausien päähän jos psykiatrille mielii suoraan mennä. Ja sinne nimenomaan. Huonoja kokemuksia terveyskeskuslääkäreistä- eivät ymmärrä.
Kunhan vaan jaksaisin mennä sinne lääkäriin. Onneksi on sentään mies tukena.
Mielialalääkäkitys ollut päällä jo vuosia mutta siitäkään ei nyt tunnu olevan apua. Yöllä ei saa nukuttua, painajaisia ja sängyssä pyöriskelyä.
Onko ehdotuksia, minne mennä? Helsingissä asun.