itsesäälikirjoitus, mutta olen tässä miettinyt usein sitä, että onko niin että osa ihmisistä ei tule koskaan saamaan vastarakkautta? Tuntuu, että moni naispuolinen kaveri on saanut usean äijän täysin rakastumaan itseensä, kun taas minä olen aina jäänyt jollakin tapaa varjoon. Kukaan mies ei ole koskaan ollut "hulluna" minuun, ja yleensä minulta halutaan vain kaveruutta, ei muuta. Kivaahan se on, että kelpaa ystäväksi, mutta siinäkin on usein se vaara, että ystävyys tarkoittaa yhtä kuin kuuntelijaa..
Totesin, ettei tämä ole mikään itsesäälikirjoitus, mutta kai tästä sitten sellainen tulikin.. Mutta olisihan se joskus kiva, että kokisi miltä tuntuu olla rakastettu ihan romanttisessakin mielessä eikä vain esimerkiksi perheen tai ystävien taholta. Kivahan se tietysti on aina kuunnella omien kavereiden kännyköiden pirinää kun joku kiinnostunut mies vaan soittelee ja itse istuu vieressä jälleen kerran pakit saaneena ja saman vanhan fraasin kuulleena, että voitaisiin me olla kavereita mutta ei sitten mitään muuta.
Siinä sitten alkaa miettimään, että mitä perustavanlaatuista vikaa minussa on, ettei kukaan kelpuuta muuta kuin kaverikseen. Että enkö nyt vain ole Amorin suosikki..
Totesin, ettei tämä ole mikään itsesäälikirjoitus, mutta kai tästä sitten sellainen tulikin.. Mutta olisihan se joskus kiva, että kokisi miltä tuntuu olla rakastettu ihan romanttisessakin mielessä eikä vain esimerkiksi perheen tai ystävien taholta. Kivahan se tietysti on aina kuunnella omien kavereiden kännyköiden pirinää kun joku kiinnostunut mies vaan soittelee ja itse istuu vieressä jälleen kerran pakit saaneena ja saman vanhan fraasin kuulleena, että voitaisiin me olla kavereita mutta ei sitten mitään muuta.
Siinä sitten alkaa miettimään, että mitä perustavanlaatuista vikaa minussa on, ettei kukaan kelpuuta muuta kuin kaverikseen. Että enkö nyt vain ole Amorin suosikki..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on aivan sama tilanne ollut. Paitsi että tapasin vuosi sitten ihanan miehen joka tosiaan halusi olla minun kanssani-valitettavasti hän ei enää halunnut jatkaa seurustelua kun oppi tuntemaan minut kunnolla. Eli sillä tavalla.
Täytyy kyllä myöntää että tunnen itsesääliä. Ulkonäkö on ihan ok, olen numero 34, kukaan ei ole koskaan sanonut rumaksi tai inhottavaksi, päinvastoin kaikki ovat sitä mieltä että olen mukava jne. Pukeudun nätisti ja minulla on naiselliset muodot. Olen kaikkea muuta kun kylmä ja välinpitämätön. Mutta en herättää minkäänlaisia intohimoisia tai romanttisia tunteita. Sille asialle ei näköjään voi mitään. Kaverit jotkat ovat eronneet löytävät heti jonkun uuden. En tiedä miten he sen tekevät. Käyn harrastuskissa, baarissa joskus, netinkin kautta olen etsinyt jne. Aina sama juttu, "olet mahtava, mukava, löydät varmaan jonkun, olisit ihana vaimo" jne...Mutta...
Joskus ihmettelee kun ainoat miehet jotka ovat kiinnostuneita minusta ovat a) 20 vuotta vanhempia b)tai sitten niillä on jonkinlaisia henkilökohtaisia ongelmia. (Olen kai ainoa joka on niin kiltti että jaksaa kuunnella niiden tarinoita.) Edellinen mies sanoi että olen liian vahva ja itsenäinen. Eli siinä taisia olla vastaus. Suomalainen mies haluaa bimbon tai seksinuken. Älyä, huumorintajua, kumppanuutta, ystävyyttä, luotettavuutta ja rehellisyyttä-mitä sillä tehdään...
Ei tällainen kiltti ja lämminsydäminen nainen miehiä kiinnosta. Kaveriksi kyllä kelpaan. Ja niitä miespuolisia kavereita jo onkin vaikka kuinka paljon - kyselevät vinkkejä mistä ja miten saisivat unelmiensa naisen.
Kyllä minua kuitenkin seksuaalisesti pidetään puoleensa vetävänä, ja saankin miehet syttymään. Jotenkin tuntuu sitten siltä, että seksikäs ulkomuotoni ja lempeän kiltin tytön sisimpäni näyttää olevan niin suuri ristiriita? miehille, että pakenevat hämillään. Ja haluavat sitten joko seksisuhteen, tai olla vain kavereita. Vakavaan suhteeseen en ole "sopiva."
Moni mies on viereltäni lähtenyt vittumaisen bimbon/nalkuttavan ja vaikealuonteisen eksän mukaan. Ovat jopa sanoneet, että heillä oli hyvä olla kanssani; rauhallinen ja turvallinen olo. Mutta silti lähtivät.
Olen tullut lopputulokseen, että valtaosa miehistä haluaa todellakin vain saalistaa. Ja vaikka olenkin aina pitänyt itseäni täysin heterona, olen jopa ajatellut kokeilla naisen kanssa olemista. Jospa se olisi helpompaa, eikä tuntisi itseään niin hyväksikäytetyksi, kuin noiden miesten kanssa jotka ensin ovat niiin rakastuneita/ihastuneita, parhaat jopa usean kuukauden ajan, ja sitten yht äkkiä kaikki lopahtaa, eikä heidän puolellaan ole mitään tunteita. En jaksa enää luottaa miesten "tunteisiin." Ne ovat täysin epäloogisia, vaikka MEITÄ NAISIA HAUKUTAAN EPÄLOOGISIKSI.
Mä oon miettinyt noita samoja juttuja. Ehkäpä me ollaan liian kilttejä... Onhan se toisinkinpäin sama juttu, ainahan me naiset rakastutaan renttuihin, pelimiehiin ja yleensäkkin miehiin joissa on särmää ja joitten kanssa me poltetaan näppimme ja kärsitään...
Mut kyllä mä uskon ett meijän aika vielä tulee. Eiköhän miehetkin loppujen lopuks halua meidänlaisia naisia sitten lastensa äideiksi!?
Pidän itseäni juuri tuollaisena kuin kirjoititte itsestänne... eli olen kiltti, mutta myös kaunis, rehellinen ja niin edespäin. Ainoa ero on, että kukaan ei ole ikinä sanonut, että haluaa olla vain kaveri kanssani, vaikka ikää on jo 24 ja kokemuksia asiasta teini-ikäisestä saakka.
Olen huomannut että minulle netti sopii parhaiten tutusmispaikaksi, mutta tietysti pyrin näkemään ihmisen livenä mahdollisimman pian jos hän herättää mielenkiintoni. Ja yleensä mies löytyy juuri silloin, kun ei edes etsi. Pitää vaan mielen avoimena, ja rupeaa keskustelemaan...yleensä teen vaikka "tikusta asiaa", niin siitä se lähtee :) Mietin juuri eilen, mistä tämä johtuu, että saan yleensä kenet haluan, kun en kuitenkaan ole myöskään mitään "missiainesta" vaan ihan peruskaunis nuori nainen.
Tästä ei nyt ehkä ollut suuresti apua, mutta kirjoitin silti. Toivottavasti löydätte kumppanit! Hyvää kesän odotusta :) Ja muistakaa olla alusta asti oma itsenne, vaikka niin luultavasti olette kyllä tehneetkin! :)
Miehille pitää huutaa ja kapinoida, ihan selvästi ne kerjäävät sitä joskus. Sama juttu miehissä, liian nössö mies ei sytytä!
puolesta jäädä oman onnensa nojaan. Ottakoon kenet ottaa, jos ei tällaisena kelpaa. Paha tästä on mihinkään lähteä muuttumaan. Jos haluavat kapinoivan ja helposti riitelevän naisen niin sellaisiahan toki löytyy ennestään. Mutta turha sitten valittaakaan sitä kun tyttökaveri on niin riidanhaluinen etc.