Minä olen liki kolmekymppinen mielenterveyskuntoutuja, ja minua mietityttää kovasti tulevaisuuteni. Sikäli mietityttää, että pääsenkö enää ikinä työelämään kiinni? Esteitä työllistymiselle ovat pitkä sairaushistoria, alentunut toiminta- ja aloitekyky ja heikentyneet kognitiiviset kyvyt.
Minusta kuntoutumisen ei aina tarvitse tarkoittaa paluuta työelämään. Kuntoutuminen voi yhtä hyvin tarkoittaa sitä, että voi elää ihmisarvoista elämää mielenterveysongelmista huolimatta. Itse haluaisin kuntoutua vielä työelämään, mutta miten se sitten olisi mahdollista?
Vaikeamman sairastumisen eli psykoosin jälkeen minulla meni pari vuotta ihan ihmetellessä, että mitä on tapahtunut. Viime vuonna sain otetta kuntoutumisesta. Ensimmäinen tavoitteeni oli raitistua. Ettei tule väärää käsitystä sairaudestani, niin aloin juoda vasta psykoosin jälkeen lähes jokapäiväisesti. Ajatukseni oli silloin juoda itsensä hengiltä tai ainakin olin kovin välinpitämätön tulevaisuuteni suhteen.
Raitistumisessa oli omat vaikeutensa. Kesti melkein 9 kuukautta raittiuspäätöksestä ennen kuin päätin, että nyt on tultava juomiselle loppu. Tänään olen ollut 11 viikkoa ja 5 päivää raittiina. En ole enää ollut niin väsynyt ja lamaantunut, kun olen pitäytynyt kivennäisvesilinjalla. Suosittelen raittiutta kaikille, vaikka se taitaakin olla vähän aliarvostettua. Minusta selvä tosiasia on, että mielenterveyden ongelmat, lääkitys ja viina eivät sovi yhteen.
Minun kuntoutuminen on vielä kesken, mutta kaiken kaikkiaan kuntoutumisen alku on perustunut säännölliseen lääkitykseen ja alkoholittomuuteen. Kuntoutumiseni on sikäli edennyt, että käyn melko aktiviisesti mielenterveysyhdistyksen työtoiminnassa ja keskusteluryhmissä. Oikeitakin töitä toivoisin joskus löytäväni ehkä jostakin sosiaalisesta yrityksestä sitten, kun olen vielä paremmassa kunnossa.
Sen olen oppinut sairauteni kanssa, että kuntoutuminen saattaa olla pitkä prosessi, jolle on annettava aikaa. Tietenkin vielä parempi olisi sinulle lukija, että voisit välttää alkoholiongelman, jolloin aika ei menisi ikään kuin hukkaan. Yksinäisyys ja sairauden oireet voivat tosin olla niin pahoja, että tilannetta on pakko tasoitella alkoholilla.
Psykoosien hoitoa voitaisiin varmasti vielä kehittää, jos siihen panostettaisiin, mutta yhtä tärkeää olisi taata sairaalla kuntoutumisrauha eli lähinnä riittävä toimeentulo, asunto, hyvä hoitosuhde ja hyvät suhteet läheisiin ihmisiin.
Moni nuori työkyvyttömyyseläkeläinen joutuu elämään pelkällä kansaneläkkeellä, kun työeläkettä ei ole vielä ehtinyt edes kertyä. Maan päättäjät voisivat muistaa meitä yhteiskunnan pohjasakkaa muulloinkin kuin vaalien alla juhlapuheissa. Odotan todella, että maan päättäjät kiinnittäisivät enemmän huomioo syrjäytymisvaarassa eläviin nuoriin mielenterveyskuntoutujiin!
Minusta kuntoutumisen ei aina tarvitse tarkoittaa paluuta työelämään. Kuntoutuminen voi yhtä hyvin tarkoittaa sitä, että voi elää ihmisarvoista elämää mielenterveysongelmista huolimatta. Itse haluaisin kuntoutua vielä työelämään, mutta miten se sitten olisi mahdollista?
Vaikeamman sairastumisen eli psykoosin jälkeen minulla meni pari vuotta ihan ihmetellessä, että mitä on tapahtunut. Viime vuonna sain otetta kuntoutumisesta. Ensimmäinen tavoitteeni oli raitistua. Ettei tule väärää käsitystä sairaudestani, niin aloin juoda vasta psykoosin jälkeen lähes jokapäiväisesti. Ajatukseni oli silloin juoda itsensä hengiltä tai ainakin olin kovin välinpitämätön tulevaisuuteni suhteen.
Raitistumisessa oli omat vaikeutensa. Kesti melkein 9 kuukautta raittiuspäätöksestä ennen kuin päätin, että nyt on tultava juomiselle loppu. Tänään olen ollut 11 viikkoa ja 5 päivää raittiina. En ole enää ollut niin väsynyt ja lamaantunut, kun olen pitäytynyt kivennäisvesilinjalla. Suosittelen raittiutta kaikille, vaikka se taitaakin olla vähän aliarvostettua. Minusta selvä tosiasia on, että mielenterveyden ongelmat, lääkitys ja viina eivät sovi yhteen.
Minun kuntoutuminen on vielä kesken, mutta kaiken kaikkiaan kuntoutumisen alku on perustunut säännölliseen lääkitykseen ja alkoholittomuuteen. Kuntoutumiseni on sikäli edennyt, että käyn melko aktiviisesti mielenterveysyhdistyksen työtoiminnassa ja keskusteluryhmissä. Oikeitakin töitä toivoisin joskus löytäväni ehkä jostakin sosiaalisesta yrityksestä sitten, kun olen vielä paremmassa kunnossa.
Sen olen oppinut sairauteni kanssa, että kuntoutuminen saattaa olla pitkä prosessi, jolle on annettava aikaa. Tietenkin vielä parempi olisi sinulle lukija, että voisit välttää alkoholiongelman, jolloin aika ei menisi ikään kuin hukkaan. Yksinäisyys ja sairauden oireet voivat tosin olla niin pahoja, että tilannetta on pakko tasoitella alkoholilla.
Psykoosien hoitoa voitaisiin varmasti vielä kehittää, jos siihen panostettaisiin, mutta yhtä tärkeää olisi taata sairaalla kuntoutumisrauha eli lähinnä riittävä toimeentulo, asunto, hyvä hoitosuhde ja hyvät suhteet läheisiin ihmisiin.
Moni nuori työkyvyttömyyseläkeläinen joutuu elämään pelkällä kansaneläkkeellä, kun työeläkettä ei ole vielä ehtinyt edes kertyä. Maan päättäjät voisivat muistaa meitä yhteiskunnan pohjasakkaa muulloinkin kuin vaalien alla juhlapuheissa. Odotan todella, että maan päättäjät kiinnittäisivät enemmän huomioo syrjäytymisvaarassa eläviin nuoriin mielenterveyskuntoutujiin!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun joutuu työttömäksi nin kaikki kauhistelee jotta "voi hyvänen aika" ja "kyllä se siitä" mutta kun joutuu eläkkeelle niin kaikki sanoo jotta "hienoa" ja "aivan mahtava" ja "onnea" ja "hyviä ja ihania eläkepäiviä". Vaikka eläke on yhtä suuri kuin työtömyyskorvaus.
Siirtynyt on yleensä tehnyt kelpo päivätyön.
En ymmärrä, kuinka sun kysymys liittyi minun kirjoitukseeni?
Tosiasia on, että mt-syistä työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa ei taatusti onnitella eläkkeestä, vaikka joskus eläke on paikallaan, jos työllistymismahdollisuuksia ei enää ole.
Mun mielestä on todella hienoa, että olet tiedostanut omat voimavarasi ja tilanteesi. Onnittelut siitä, että olet pysynyt myös raittiina. Olet kirjoituksesi perusteella jo tosi hyvin "normaalissa elämässä kiinni"ja aivan varmasti tuolla asenteella saat myös työtä tulevaisuudessa!Todella fiksua tekstiä :)
Itsekin olen nuori mielenterveyskuntoutuja. Olen sairastanut muutaman psykoosin. Diagnoosiksi asetettu skitsofrenia. Olen kuntoutustuella. Jotkut tuttuni ovat psykoosin jälkeen opiskelleet ja jotkut ovat töissä. Itse en nyt töihin kykene. Ehkä olen työkykyinen joskus vuonna 2015. =)
Jotkut kuntoutuu ja jotkut ei. Tsemppiä Hermiitille!