Ja olen sitä mielestäni edelleen.
Viime aikoina olen ottanut julkisesti kantaa asuinalueeni epäkohtiin. Yhtäkkiä kaikki vihaavat minua.
Mieskin on matkoilla, veli oli väsynyt, eikä jaksanut puhua puhelimessa.
Itkettää.
Näinkö hataralla pohjalla on minunkin elämäni?
Viime aikoina olen ottanut julkisesti kantaa asuinalueeni epäkohtiin. Yhtäkkiä kaikki vihaavat minua.
Mieskin on matkoilla, veli oli väsynyt, eikä jaksanut puhua puhelimessa.
Itkettää.
Näinkö hataralla pohjalla on minunkin elämäni?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sulla on syytä nostaa nenu pystyyn ja olla ylpeä, olet parhaasi tehnyt. Muista vaan juhlia välisaavutuksia ja helli iteäsi :)
Olen joskus ollut huomaavinani että ihmiset kaikkoaa ympäriltä kun on joku tärkeä projekti menossa. Pelkäävät kai että joutuvat itse hommiin, vaikka tarvitsisi vain vähän tukea. Sitäköhän sulle on tapahtunut?
että olen (olemme) asunut tässä aika suljetussa yhteisössä (saaressa) vasta muutaman vuoden.
Minä en ex-kaupunkilaisena kestä sitä, ettei asioista saa puhua ääneen, ja olen siis puhunut, ja kirjoittanut. Kaiken olen tehnyt auttaakseni pientä yhteisöämme. Mutta se on ihan väärin, koska minä "en voi tietää". Sitä, mitä en voi tietää, ei kukaan ole koskaan osannut minulle selittää.
Kaikki mitä teen, on ihan väärin. Vaikka mies ja lähimmät ystäväni täällä suurin piirtein hurraavat minulle, niin en oikein enää jaksa. En ymmärrä miksi ihmiset eivät voi pitää minusta vain koska olen sanonut/kirjoittanut sen mitä he itsekin ajattelevat. Kukaan ei ole sanonut olevansa eri mieltä. Mutta kun minä olen väärä ihminen kertomaan sen julkisesti.
Olen oikeasti aika herkkä, enkä kestä sitä, ettei minusta pidetä. Vaikka on kevät, niin tekee mieli kaivautua piiloon.
Pakko myöntää että olen joskus syyllistynyt vastaavanlaiseen ajatteluu - ei voi tietää kun on ulkopuolinen. Kuitenkin usein nimen omaan uusi tulokas huomaa epäkohdat. Lisäksi suljetussa yhteisössä on totuttu tekemään asiat tietyllä tavalla ja vanhoista tavoista on vaikea luopua. "Meillä pidetään TÄMÄ luuta TÄSSÄ nurkassa" . Meneppäs vahingossa tai tarkoituksella siirtään se toiseen nurkkaan niin soppa on valmis.
Vaatii "kasvamista" - ainakin aikoinaan mun kohdallani - että voi hyväksyä sen tosi asian että itse ei olekkaan välttämättä oikeassa. Että tapa jolla on totuttu - sun tapauksessa ehkä jo miljoona vuotta - hoitamaan asioita ei olekkaan se paras mahdollinen. Että se luuta voi hyvinkin olla myös toisessa nurkassa.
Voin vain kuvitella millaista olisi muuttaa saareen, joissa varmaan tosiaankin on meininki kuin pienessä itsenäisessä valtiossa. Uskon kuitenkin, että sun kannattaa jatkaa samaan malliin. Kyllä se saarivaltakunta sut vielä hyväksyy - kunhan aikansa pureskelevat niin kyllä ne jossain vaiheessa nielaisevat. Voimia se varmasti vaatii - eli toivotan niitä sulle - mutta koita jaksaa, pitkässä juoksussa selviät varmasti voittajaksi.
tilanne, vaikka siltä vaikuttaa. Siellä saaressa on aivan varmasti ainakin yksi ihminen, joka ajattelee sinusta toisella lailla.
Minulla on samanlainen kokemus suljetusta ja sukulaisista koostuneesta ympäristöstä. Jaksoin vuosia olla rehellinen, ystävällinen ym. Esitin kannustavasti mielipiteeni tarkoituksena parantaa meidän kaikkien elämää. Vältin suoranaista vanhojen tapojen ja asioiden moittimista, ettei varpaat tallaannu. Kuitenkaan en ollut hiljaa vaan kyselin. Naisena pääsinkin lähelle paria naista.
Kun he olivat vakuuttuneita tarkoituksistani, padot aukesivat. Istuimme usein saunassa ja parantelimme maailmaa. Meistä tuli rakkaita ystäviä. Muutin pois, mutta käyn kylässä "saarellani" ja yllätyksekseni tuli vierailupyyntö siitä kaikkein hankalimmasta talosta. En olekaan se kaupunkilainen, joka arvostelee heitä, vaan ystävä ja entinen kyläläinen.
Pää pystyyn. Rohkeutta. Koeaikasi ei ole ohi.
...olet varma asioistasi on nyt kyse taisteluväsymyksestä, joka kyllä kaikkoaa taas ja jaksat painia suuren uudistusvastustuksen kanssa edelleenkin. Ehkä opit itsekin nyt jotain ihmisistä, joiden elämää saarella haluat muuttaa ja löydät uusia keinoja tulla ymmärretyksi.Joskus hyvä mitä muille tahtoo antaa vaatii tekijältä vähän lisähiontaa, miten muut sen hyvän tahtovat ymmärtää.
Pää pystyyn! Älä jää tuleen makaamaan, eikä valittaminen miehelle tai velipojalle auta yhtään. Nuole haavasi, kieri hetki pettymyksissä ja eikun taas menoksi :) Maailmaa ei ole rakennettu päivässä ja kun muistat katsoa päämäärään näet vastaan tulevat vuoret mäen nyppylöinä, joiden yli jaksat kyllä kiivetä.
niin hataralla tai vahvalla pohjalla kuin itse haluat. Mitä siitä täällä ruikutat, mene hoitoon.
Mutta, tarvitseeko olla ilkeä?.. :(
ole mitään väärin tehnyt, vaan ainahan se on niin ollut että jalkoihin jää juuri ne ihmiset jotka ovat auliisti auttaneet tai kantaneet vastuunsa ja moraalinsa kunniakkaasti.eihän kilteillä ja auttavaisilla ihmisillä voi pahaa mieltä tai yksinäisyyttä olla.nostappa nenusi nuuski ilmaa ja päätäppä että sanot asian suoraan selkänsä kääntäneille ihmisille että sua itkettää ja kaipaat lohdutusta..suloista kevättä sinulle!!
Pidä kiinni rohkeudestasi!
Ilman kaltaisiasi ei tässä maailmassa mikään epäkohta korjaantuisi!
Häntä taas pystyyn ja lippu salkoon ;DDD
PS. Itkeminen on ihan paikallaan aina joskus...
Hyvä sinä! Olet oikeassa. Ei ole pelkästään oikeassa ja väärässä olijoita. Vaan on paljon oikeassa olijoita jotka näkevät asioita vähän eri lähtökohdista ja eri kokemuspohjalta, mutta ovat oikeassa. Saa sitä olla eri mieltä vaikka kaikki muut olisivat vastassa. Älä itke, sä olit rohkea, et tarvitse pelätä etkä hävetä. Pää pystyyn vain :)
Niin, monet muuttuvat ajanoloon ihmeellisiksi räpättäjiksi. Sekaannutaan asioihin joista ei ymmärretä mitään, pääasia että on äänessä. Samat tyypit ovat niitä jotka terrorisoivat esim. yhtiökokoukset ja pihatalkoot.
Johtuu kait siitä mitä itsekin kirjoitit, kovat luulot on itsestä ja kuitenkin on eletty sukulaisten ja perheen suojissa. Vasta kun lapset aikuistuvat niin on "aikaa" vaikkapa yhteiskunnalliseen toimintaan. No asuinalue nyt voi tarkoittaa ihan mitä tahansa. Se kuitenkin on selvää että jostain tyhjästä ilmestyy kotirouva sotkemaan asioita kun ei ole muutakaan tekemistä.
Asioita hoidetaan puhumalla. Ei märisemällä sukulaisille tai nettipalstoilla. Mene vaikka jonnekin töihin ja anna sellaisten tehdä asioita jotka siihen pystyvät. Itse et kertonut tehneesi mitään, olet vain marissut ja nalkuttanut siis.
mennä väärään osoitteeseen....
Ei se ole hataralla pohjalla. Jos on rohkea,ja ottaa kantaa,saa aina hetken maksaa teostaan. Lopulta kaikki kuitenkin ovat sinulle kateellisia,kun uskalsit sanoa. Jatka eteenpäin nenä pystyssä ja ole tietoinen siitä,että olet sanomisiesi kannalla ja alleviivaat ne edelleen. Saat ansaitsemasi arvon jo nyt kaikkien nysvien mielessä,he vain ovat niitä paskoja,jotka nuolevat naapureiden housuja oman "edun" nimissä.