Olen huomannut, että kaikille masennuksesta kärsiville on tapahtunut paljon järkyttäviä asioita, joista masennus johtuu. Esim. koulukiusaaminen, läheisen kuolema tai muuta vastaavaa.
Itselleni ei noin suuria asioita ole tapahtunut, ja silti olen todella masentunut. Se saa minut tuntemaan, että masennukseni on turhaa tai jotain hävettävää, en voi kertoa siitä kenellekkään koska pelkään että minulle nauretaan; eihän minulla ole mitään syytä, olisin onnellinen kun asiani ovat "hyvin"! Oikeastaan en itsekkään tiedä mistä tämä johtuu. Tämä saa minut jopa usein toivomaan, että jotain kamalaa tapahtuisi! Se oikeuttaisi tämän. Onko kenelläkään muulla sama ongelma, vai oletteko te kaikki tosiaankin kokeneet jotain järkyttävää?
Itselleni ei noin suuria asioita ole tapahtunut, ja silti olen todella masentunut. Se saa minut tuntemaan, että masennukseni on turhaa tai jotain hävettävää, en voi kertoa siitä kenellekkään koska pelkään että minulle nauretaan; eihän minulla ole mitään syytä, olisin onnellinen kun asiani ovat "hyvin"! Oikeastaan en itsekkään tiedä mistä tämä johtuu. Tämä saa minut jopa usein toivomaan, että jotain kamalaa tapahtuisi! Se oikeuttaisi tämän. Onko kenelläkään muulla sama ongelma, vai oletteko te kaikki tosiaankin kokeneet jotain järkyttävää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
se masennus tarvii aina vastoinkäymisiä kun meitä ihmisiä on niin monenlaisii toiset masentuu helpommin kuin toiset.Mutta sinuna menisin lääkärin juttusille koska ei kenenkään tarvii kärsii masennuksesta koska sellaisii saraiusia voidaan hoitaa nykyäännaika hyvin.Hyvää kevään odotusta sinulle :=)
Ei masennuksessa ole mitään hävettävää, oli syy mikä tahansa. Vastoinkäymisistä johtuva alakulo on kuitenkin eri juttu kuin kliininen masennus. Jos sinun oloasi yhtään helpottaa, niin olosi on luultavasti "oikeampaa" masennusta, joka johtuu esim. aivojen välittäjäaineiden ( serotoniini, dopamiini ym.) epätasapainosta. Keinoja korjata oloasi on useita: silmänliiketerapia, kirkasvalohoito tai tavallinen liikunta. Nämä kaikki saavat aivot tuottamaan endorfiineja tai parantavat välittäjäaineiden reseptorien toimintaa. Mikäli nämä kotikonstit eivät auta, kannattaa ehdottomasti kääntyä ammattiauttajan puoleen; lääkäri voi kirjoittaa tehoavat lääkkeet ja psykologi tai psykiatri tietävät parhaat terapiakeinot. Positiivisen ajattelun kurssit eivät juurikaan tehoa masentuneen ihmisen pessimistisen realistiseen ajattelutapaan. Itselääkinnästä, kuten viinan kittaamisesta on paremminkin vain haittaa. Masennus voi alkaa todellakin tyhjästä, mutta se ei tapahdu hetkessä, siispä paraneminenkin on pitkä prosessi.
"Olen huomannut, että kaikille masennuksesta kärsiville on tapahtunut paljon järkyttäviä asioita, joista masennus johtuu."
Ei pidä paikkaansa. Luullakseni täysin ilman syytä oleva masennus on jopa tyypillistä (rajatilapersoonallisuushäiriöille, tai jokin borderline depression syndrome ? En muista nimeä varmasti sori.)
Ja muutenkin minusta on vähän hämärää paljonko monenkaan järkyttäviä asioita kokeneen ihmisen masennus _johtuu_ noista kokemuksista. Mutta psykiatrin on helpompi määrätä hoitoa kun voi nähdä potilaan tilanteen suhteessa tämän menneisyyteen.
Hoitoon vain rohkeasti. Masennukseen apua hakee kuitenkin niin paljon harvempi kuin sitä tarvitsee. Ja sitä helpompi asia on hoitaa mitä aikaisemmin sen aloittaa. Lääkkeet _on_ nykyään hyviä. Ihmiset ravaavat lääkäreissä lievän flunssan takia, mutta häpeilevät sinne menoa lievän masennuksen takia. Täh? Kumman kanssa sitä onkaan helpompi elää?