tutkimaan 82-vuotiasta isääni aivokasvaimen varalta, vaikka perhe sitä pyysi? Vasta, kun aivoverenvuoto vei sairaalahoitoon, lopulta vietiin tutkimuksiin, ja löytyi iso aivokasvain. Jos hoito olisi aloitettu aikaismmin, olisi paraneminen ollut todennäköisempää. Nyt ei kuulemma voida leikata, eikä sädehoidostakaan ole apua, paitsi kipuja lievittämään.
Onko tutkimuspaikat niin tiukassa, että vain nuoremmasta päästä voidaan potilaita auttaa, ja vanhempien annetaan kuolla? Vai oliko kyseessä harkintakyvytön lääkäri? Oliko kyseessä virkavirhe? Voidaanko sellainen lääkäri haastaa oikeuteen?
Onko tutkimuspaikat niin tiukassa, että vain nuoremmasta päästä voidaan potilaita auttaa, ja vanhempien annetaan kuolla? Vai oliko kyseessä harkintakyvytön lääkäri? Oliko kyseessä virkavirhe? Voidaanko sellainen lääkäri haastaa oikeuteen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tutkimukset ovat kalliita ja niihin on pitkät jonot. Kun tapausta pidetään "toivottomana", helpommat tapaukset menevät aina ohi.
Tämän sai kokea myös 32-vuotias veljeni, jonka keuhkosyöpä oli levinnyt aivoihin. Häntä siirrettiin jatkuvasti tutkimusjonossa alaspäin, kun edelle tutkimuksiin pääsi tapaus, jolla katsottiin olevan enemmän mahdollisuuksia paranemiseen (levinnyt keuhkosyöpä on erittäin huonoennusteinen). Nyt hän on jo kuollut.
Yli 80-vuotiaalle tuskin ruvetaan mitään aivoleikkauksia enää tekemään, joten tutkimukset ovat sikäli turhia ja edelle pääsevät ne, joilla on mahdollisuudet parantua. Ihan vakiokäytäntö. Kyse ei siis ole pelkästään iästä vaan "resurssien järkevästä käytöstä".
ovat mun mielestä aika vaikeita tapauksia muutenkin. Yhdellä tutullani on sellainen päässä eikä näillä näkymin leikata,vaikka ikää on 46v.
vaikka hän on lähes 80. Ja hyvin hän on siitä toipunut. Oltiin kyllä lääkäreiden kimpussa koko ajan - ehkä se vaikutti asiaan. Oli helpompi hoitaa äitiä, kuin tuhlata aikaa selittämällä meille, miksi ei hoidettaisi.
Kyllä aivokasvaimista voi parantua ihan hyvin. Joitakin asioita voi joutua opettelemaan uudelleen, mutta ei sen tarvitse olla kuolintuomio. Mutta hoitamatta jättäminen on kuolemantuomio.
Täydellisessä yhteiskunnassa tietysti olisi varaa hoitaa jokainen, joka hoitoa tarvitsee. Jos resursseista on pulaa, kai sen ymmärtää, että jotkut ovat arvokkaampia yhteiskunnalle kuin toiset. Mutta potilaan omaiselle hän voi olla maailman tärkein henkilö. Kuka sen päättää?
Moniin hoitopäätöksiin tai hoitamatta jätämiseen,
lyötyy yleensä jokin yleisesti hyväsyttävä syy.
Kysy asiaa hoitavalta lääkäriltä hän luultavasti
osaa sen kertoa paremmin kuin täällä meistä kukaan.Kysyittekö muuten isänne mielipidettä asiasta
halusiko hän tutkimusta?
hänellä on uskonnollinen vakaumus, jonka takia kuolema ei tunnu pelottavalta. Hän on niin sopeutuvainen ihminen, eikä halua olla vaivaksi, että hän jättää hoitopäätöksen toisten keskusteltavaksi. "Onhan tässä jo aika pitkään eletty", hän sanoo. Mutta me emme haluaisi luopua hänestä vielä.
enkä ymmärrä yhtään, että taloudelliset resurssit sanelevat tällaisia asioita kenenkään kohdalla missään iässä. -Olkoon vaikka kuinka kliseisesti sanottu, mutta tänä päivänä syydetään rahaa esim. sotaan ja aseisiin tai kaikkeen aivan turhaa niin holtittomasti, että se mielestäni osoittaa sen, että varsinkin päättävillä tasoilla olevien ihmisten käsitys tärkeysjärjestyksestä, priorisointi kyky on olematon. Eli elämän tappaminen on rahakkaampaa kuin elämän ylläpitäminen ja se on se, mikä nyky aikana näyttää määräävään kaiken.
Niin kauan kun yhteiskunnalla on rahaa syytää älyttömyyksiin, tulee olla rahaa inhimilliseen toimintaan.
Tämä purkaus helpotti hieman.
Tällaiset sopeutuvaiset ja kiltit potilaat tarvitsevat tuekseen, näitä minun mielestäni epäinhimillisiä käytäntöjä vastaan, vähemmän sopeutuvat omaiset. Kokemusta on; enkä kuitenkaan ole mikään räyhääjä, mutta vaadin selkeät perustelut toimenpiteisiin.
niin se vaan on että joskus on inhimillisempää ja
armeliaampaa olla tekemättä mitään.Eli hoidetaan vain oiretta esim kipua.Se on valitettava tosiasia että niin paljon ei rahaa olekkaan että meidät pystyttäisi
loputtomasti elossa pitämään.
Kuinka voit olla tuota mieltä, minkälainen ihminen hyväksyy, että läheinen ei saa kunnon hoitoa? Itse vahdin kuin haukka joka hetki, että kaikki menee kuten pitääkin, siis asianmukaisesti. Jokainen sairas tarvitsee voimakkaan omaisen!!!!!
Vaikka teidän olisi kuinka vaikea hyväksyä tosiasiota.Niin joskus on parempi hoitaa vain oiretta kuin syytä se ei mikään rikos,vaan pyritään potilaan kannalta parhaaseen lopputulokseen.Se ei vain OMAISTEN kannalta se mukavin.
Julkisen terveydenhuollon kantelut ovat lisääntyneet, eikä ihme. Siis käänny k.o sairaalan potilasasiamiehen puoleen,hänellä on velvollisuus opastaa valituksen tekemisessä. Täytyy olla tiukkana!
niitä aivokasvaimiakin on niin monenlaisia. jotkut voidaan leikata, joillekin ei ole tehtävissä mitään. isäsi tapauksessa todennäköisesti niin. ikä ei ole ainoa peruste, miksi suomessa jätetään hoitamatta. mikset kysy isäsi lääkäriltä syytä. hän osaa sen varmasti kaikista parhaiten kertoa. valitukset ovat tosiaan lisääntyneet, mutta suurimmassa osassahan lopputuloksena kuitenkin todetaan se, että hoito on ollut asianmukaista.
Tuolla "Kuolema ja suru" palstalla kerrot, että kun isäsi sai aivoverenvuodon, aivokasvainkuvantaminen tehtiin vasta joidenkin viikkojen päästä vuodon sattumisesta omaisten vaatimuksista huolimatta. Tämähän on ymmärrettävää, koska alkuvaiheessa verenvuoto häiritsee kuvausta niin paljon ettei siitä kasvainta näe, eikä kuvausta silloin hyödytä tehdä. Täällä taas annat ymmärtää, että olisitte pyytäneet aivokasvaintutkimuksia jo ennen aivoverenvuotoa. Miten asia oikein on?