Sanat lupauksiesi kirjeissä,
ovat sekamelskaa
kirjoitettu häilyvin silmin !
Missä oli sielusi
ja sydämesi
niinä kertoina,
kuin kuviteltu kaipauksesi
pakotti kirjoittamaan ?
Minut talutit vuorille
mutta et alas,
juotit elämän hehkuvaa viiniä
mutta rikoit maljan.
Pelkään ...
Oletko milloinkaan,
nähnyt aavikon kukkivan ?
En minäkään,
varisseiden unelmien tyhjyydessä
sielun autiomaassa.
ovat sekamelskaa
kirjoitettu häilyvin silmin !
Missä oli sielusi
ja sydämesi
niinä kertoina,
kuin kuviteltu kaipauksesi
pakotti kirjoittamaan ?
Minut talutit vuorille
mutta et alas,
juotit elämän hehkuvaa viiniä
mutta rikoit maljan.
Pelkään ...
Oletko milloinkaan,
nähnyt aavikon kukkivan ?
En minäkään,
varisseiden unelmien tyhjyydessä
sielun autiomaassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuohon sanaan ,pelkään, olisin
minä lopettanut :))
Joka tapauksessa,hyvin kirjoitettu,taas!
Voi olla, että ajatus autiomaan kukkimisesta
potkii vastaan, sillä minä olen sitä mieltä,
että autiomaa kukkii ja elää, se vain on
löydettävä se kasvu sieltä! :)
Tässä kohtaa vain aurinko 'porotti' liikaa,
eikä mitään lähde kasvamaan..
Mut kuitseki, aurinkoista pvää, R !
Meidämpä sole antaa elämää vai mittee! :)
lopetinkin sen ensin siihen, ja pinttyneeseen
tyyliini piti tunkea siihen vielä jotain.
Tiedän niin perkuleen hyvin, että kunhan orja-
piiskurini tulee kursseilta, saan tästä
sa-pis-kaa !!
Tämä ei ole hänellä käynyt, tänä aamuna syntynyt
mielen alamaissa. Olisin voinut valita jonkun
bossin jo hyväksymänkin tänne, olis sieltäkin
synkkää löynyt. Mutta jokin vaan ajo tuomaan juur
tämän - kai tää mieliala.
Kai siellä oikeesti kukkiikin, mistä lienee tuo
ajatuksenpoikanen edes syntyny, en tiijä.
So - siinä soon nytte, olokkoon.
Sole antaa jottain juu, mutta ei paljoakaan
tuonne sisimpään, olen ollu monta päivää melkosen
alamaissa, siksi juurikaan täällä vieraillut.
Nyt kuitenkin ajattelin poiketa, kun en osaa mi-
hinkään muuhunkaan ryhtyä.
Parempaa pv sulle sinne ja thanks !
Heii Rellu.
Olen itsekki käyny silloin,
kuin kuivuus ollu.
Yks, mikä sielä on tärkeää,vesi.
Hmm, varisseet unelmat,
onkohan ne sittenkään,
kepeitä,mietin?
Jääkö tyhjyys?
Ehkä hiekan alle peittyneenä,
unelmat lepää.
OO,nyt pohdintaa,ehkä ohi asian.
Aurinko jo kurkistelee,hymyn kera.Liisa
varisseita unelmia, tyhjyyttä.
Elämän harmaita hetkiä, joita tuntuu riittävän,
synnyttäen sitten tämänkaltaisia runoja.
Kyllähän se aurinko paistelee, mutta ei tunnu nyt
sydämeen asti pääsevän, ei.
Kiitos kuitenkin Liisukka, hymyn sulle laitan.
Aika mielenkiintoinen!....Itsekkin
olin kerran aavikkoaiheen kimpussa
Kaktuksen kukka nimisessä runossa...
mutta tämä on parempi..
Hmmm, liekkö mielenkiintonen. Jonkinlaisissa mie-
len apatioissa syntynyt runo.
Muistan sen runosi kaktuksen kukasta.
Kiitosta ja aurinkoisen päivän jatketta.