Oli kaunis syksyinen päivä, aurinko jaksoi vielä vähän lämmittää, mutta öisin oli jo ollut pieniä hallaöitä.
Lähdin lasten kanssa metsäretkelle ja otimme jopa pienet marja-astiat mukaan, mutta lähinnä oli tarkoitus hankkia materiaalia askartelujuttuja varten, käpyjä, puolukan ja mustikan varpuja ja mitä sieltä nyt sitten löytyisikään.
Urbaanissa ympäristössä autoilimme isoimmitta ongelmitta läheiselle ulkoilualueelle , jossa oli pururata ja grillikatos sekaä urheilutelineitä lenkkeiliöiden iloksi.
Läksin kiertämään rataa , luullen selostavani molemmille lapsille jotain sieltä polun varrelta , kun yhtäkkiä huomaan toisen lapsen kadonneen.
Mihin se nyt meni , karjun metsässä lasta tulemaan luokseni, miettien kuumeisesti minkälaisia autoja parkkipaikalla oli, ja olinko kuullut kenenkään lähtevän sieltä. Mielessä väikkyi kaameat ajatukset kaikenmaailman sieppaajista ja kiduttajista.
Kuulin epämääräistä ulinaa tulosuunnata, yritin pyytää mukanani olutta vaikenemaan omasta parkumisestaan, mutta tilanteesta hermostuneena hän huusi vain kovemmin ja tälläytyi maahan istumaan ja ilmoitti jäävänsä siihen.
Nostin vastaanhangoittelijan kainalooni ja rimpuileva lapsi kainalossa juosta hönkkäsin polkua taaksepäin.
Helpotus oli suuri , kun kadonnut lammas löytyi, hän oli kielloistani huolimatta poikennut polulta ja tietenkin mennyt hyppimään mättäiden välissä olevaan hetteikköön, onneksi vettä ei ollut paljoa , mutta kaatuessaan oli kastellut polvensa ja kätensä kyynärpäitä myöten.
No metsäretki oli päättyä siihen , mutta mukanani oli vaihtokampetta ja saatiin senverran kuivaa päälle että voitiin jäädä paistamaan makkarat ja syömään eväät.
Tulia tehdessäni syvennyin senverran hommaan , että kokoaikaa ei lapset olleet silmän alla, "kato minä löysin tämmösen ilmapallon" lapsi oli löytänyt käytetyn kondomin ja työntänyt kätensä siihen.
Voi jestas, olin oksentaa, siihen meni vesiannokseni, kun yritin pestä ko. luonnontuotteita ipanan käpälästä.
Toinen nousevista urheilutähdistä oli kiivennyt viereisiin urheilutelineisiin ja killui pää alaspäin jossain maan ja taivaan välillä," kato minä osaan", pyysin tulemaan alas , ennenkuin sattuisi vahinkoa , ei ottanut kuuleviin korviinsa, halusi näyttää temppuja .
Kauhusta kankeana anelin tulevaa akrobaattia tulemaan alas, jolloin toinenkin yritti kiivetä samalle oksalle ja riitahan siitä tuli, ja molemmat tulivat ryminällä ja rytinällä orresta alas.
Oli siinä parkua ja itkua , luulin molempien vähintään katkaisseen niskansa ja vähintään kaikki raajansa , onneksi loppujenlopuksi kokemuksen lisäksi tuli vain mustelmia ja jokunen nirhauma.
Nuotio oli hiillostunut siinä hötäkässä ja päästiin paistohommiin, siinäkin makkarat putosi muutamankerran nuotioon ja grandit purskahteli rinnuksille, voileivät vaihtoi omistajaa ja lippis oli palaa, mutta muuten siitä selvittiin suuremmitta suruitta.
Paluumatkalla yritin kertailla tapahtmia ja sanoa että ei ihan kaikkea saa metsästäkään poimia ja liian korkeat kiipeilypaikat voivat olla tosi "vaaranpaikka", mutta yhtäkkiä huomasin urheiden "sissien" nukahtaneen lämpimässä autossa.
Soittelin kasetilta Juicen loistavin sanoituksin esittämiä kipaleita kuten " tule istuta vielä se omenapuu , vaikka tuli jo tukkaasi nuolee , vaikka huomenna saaste jo laskeutuu , vaikka huomenna maailma kuolee" ja vaikka olin ja olen huolissani ihmisten ja koko maapallon tulevaisuudesta, olin loppujenlopuksi onnellinen olinhan saanut viettää ikimuistoisen päivän energisten ja ennalta-arvaamattomien pikkuihmisten kanssa.
Ja oltiin kai kaikki kunnossa, toivottavasti!!!!
Lähdin lasten kanssa metsäretkelle ja otimme jopa pienet marja-astiat mukaan, mutta lähinnä oli tarkoitus hankkia materiaalia askartelujuttuja varten, käpyjä, puolukan ja mustikan varpuja ja mitä sieltä nyt sitten löytyisikään.
Urbaanissa ympäristössä autoilimme isoimmitta ongelmitta läheiselle ulkoilualueelle , jossa oli pururata ja grillikatos sekaä urheilutelineitä lenkkeiliöiden iloksi.
Läksin kiertämään rataa , luullen selostavani molemmille lapsille jotain sieltä polun varrelta , kun yhtäkkiä huomaan toisen lapsen kadonneen.
Mihin se nyt meni , karjun metsässä lasta tulemaan luokseni, miettien kuumeisesti minkälaisia autoja parkkipaikalla oli, ja olinko kuullut kenenkään lähtevän sieltä. Mielessä väikkyi kaameat ajatukset kaikenmaailman sieppaajista ja kiduttajista.
Kuulin epämääräistä ulinaa tulosuunnata, yritin pyytää mukanani olutta vaikenemaan omasta parkumisestaan, mutta tilanteesta hermostuneena hän huusi vain kovemmin ja tälläytyi maahan istumaan ja ilmoitti jäävänsä siihen.
Nostin vastaanhangoittelijan kainalooni ja rimpuileva lapsi kainalossa juosta hönkkäsin polkua taaksepäin.
Helpotus oli suuri , kun kadonnut lammas löytyi, hän oli kielloistani huolimatta poikennut polulta ja tietenkin mennyt hyppimään mättäiden välissä olevaan hetteikköön, onneksi vettä ei ollut paljoa , mutta kaatuessaan oli kastellut polvensa ja kätensä kyynärpäitä myöten.
No metsäretki oli päättyä siihen , mutta mukanani oli vaihtokampetta ja saatiin senverran kuivaa päälle että voitiin jäädä paistamaan makkarat ja syömään eväät.
Tulia tehdessäni syvennyin senverran hommaan , että kokoaikaa ei lapset olleet silmän alla, "kato minä löysin tämmösen ilmapallon" lapsi oli löytänyt käytetyn kondomin ja työntänyt kätensä siihen.
Voi jestas, olin oksentaa, siihen meni vesiannokseni, kun yritin pestä ko. luonnontuotteita ipanan käpälästä.
Toinen nousevista urheilutähdistä oli kiivennyt viereisiin urheilutelineisiin ja killui pää alaspäin jossain maan ja taivaan välillä," kato minä osaan", pyysin tulemaan alas , ennenkuin sattuisi vahinkoa , ei ottanut kuuleviin korviinsa, halusi näyttää temppuja .
Kauhusta kankeana anelin tulevaa akrobaattia tulemaan alas, jolloin toinenkin yritti kiivetä samalle oksalle ja riitahan siitä tuli, ja molemmat tulivat ryminällä ja rytinällä orresta alas.
Oli siinä parkua ja itkua , luulin molempien vähintään katkaisseen niskansa ja vähintään kaikki raajansa , onneksi loppujenlopuksi kokemuksen lisäksi tuli vain mustelmia ja jokunen nirhauma.
Nuotio oli hiillostunut siinä hötäkässä ja päästiin paistohommiin, siinäkin makkarat putosi muutamankerran nuotioon ja grandit purskahteli rinnuksille, voileivät vaihtoi omistajaa ja lippis oli palaa, mutta muuten siitä selvittiin suuremmitta suruitta.
Paluumatkalla yritin kertailla tapahtmia ja sanoa että ei ihan kaikkea saa metsästäkään poimia ja liian korkeat kiipeilypaikat voivat olla tosi "vaaranpaikka", mutta yhtäkkiä huomasin urheiden "sissien" nukahtaneen lämpimässä autossa.
Soittelin kasetilta Juicen loistavin sanoituksin esittämiä kipaleita kuten " tule istuta vielä se omenapuu , vaikka tuli jo tukkaasi nuolee , vaikka huomenna saaste jo laskeutuu , vaikka huomenna maailma kuolee" ja vaikka olin ja olen huolissani ihmisten ja koko maapallon tulevaisuudesta, olin loppujenlopuksi onnellinen olinhan saanut viettää ikimuistoisen päivän energisten ja ennalta-arvaamattomien pikkuihmisten kanssa.
Ja oltiin kai kaikki kunnossa, toivottavasti!!!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Päätin minäkin kerran oikaista keväällä pienen metsikön halki. Minulla oli 5v ja 3v pojat mukana. Lähdimme kipittämään polkua pitkin, puistikko oli lähes keskellä pikkukaupunkia ja ihan leikkikentän reunassa.
Yhtäkkiä 5v ampaisi juoksuun ja karkasi huudoistani huolimatta näköpiiristäni. Pienemmän kanssa yritettiin juosta perässä. Yhtäkkiä näin kun se seisoi korkealla kivellä ja edessä oli syvä rotko vettä täynnä. Kivi oli osittain vedenpeitossa ja vesirotkon reunalla.
Houkuttelin poikaa tulemaan alas, mutta ei se tullut pois van alkoi korkessa kaaressa pissaamaan rotkoon. Kyllä pelkäsin.
Kun poika oli pissata lorotellut alkoi hän laskeutua isolta kiveltä alas. No, putosi tietysti kiveltä, mutta onneksi rantaanpäin eikä sinne rotkoonpäin. Ja sain vedettyä toinen jalka polvia myöten märän pojan kuiville. Onneksi kolmivuotias pysyi kauhusta kankeana paikallaan ja kerrankin totteli eikä yrittänyt kivelle perässä.
Mutta kyllä oli pelottava tilanne vieläkin puistattaa.