miten niin useasti silmääni sattuu sana ULKOPUOLINEN. Tällä sanalla tarkoitetaan muita tasavertaisia ihmisiä jotka eivät satu olemaan lessuja. tekeekö se pelkkä uskoon kuuluminen ihmisestä hyvän? enkö voi olla hyvä ihminen ellen ole lestadiolainen? haluan vastauksen asiaan!
törkeää!!
miksu-86
192140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
positiivinenkin ilmaus!
Toki oman yhteisön jäsenet ovat läheisempiä ja rakkaita tietysti, mutta sana ulkopuolinen ei tarkoita missään tapauksessa sitä, että henkilö olisi jotenkin huonompi.
Voit ymmärtää sen niin, että sinusta välitetään kun sinut mainitaan. Yhteisön jäsenet ymmärtävät kuitenkin toisiaan verrattomasti paremmin, niin ulkopuoliselle asioista puhutaan seikkaperäisemmin ja vähän kauempaa lähtien.
Tule toki kuulolle seuroihin. Piankin saatat saada ystäviä, joiden kanssa jutella. Sitä lähemmistä asioista, mitä tutummaksi meihin tulet.
Oletko ajatellut, että elävässä elämässä on käytetty vastaavia sanontoja. Esimerkiksi ei-sosialistiset puolueet.
Tämä on käytössä ollut määritelmä. On täysin jokaisen oma asia, mitä sisältöä sille ilmaisulle antaa.
Kun raastuvassa käsitellään asiaa suljetuin ovin, ulkopuoliset suljetaan asiasta ulos. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sisäpuolelle pääsevät paremmat ihmiset.
Siis turhaa hukata ruutia tällaiseen.
Osuvia esmerkkejä edelliset. Ulkopuoliset ovat varmaankin armosta osattomat eli näin ollen armon ulkopuolella elävät joita kutsutaan armon osallisuuteen eli sisälle armonvaltakunnan jäseniksi. Usein on niin että ulkopuolella olevat pitävät itseään parempina syystä etteivät tunne itseään. Sisällä olevat usein tuntevat ja valittavat syntisyyttään ja viallisuuttaan.
katsoen armosta osattomia?
Ei-ulkopuolisen kannaltako?
Ulkopuolisen itsensä kannaltako?
Vai kaikkivaltiaan Jumalan kannaltako?
(Jumalan armosta osattomia).
Minusta tuntuu, että myös Lissu-tädin sydämellä on niin paljon rakkautta, että tahtoisi, että jokainen ihminen saisi omistaa Jumalan Pojan sovintotyön kohdalleen.
Jumala Sanassaan suorastaan tarjoaa sitä kaikille syntiä tunteville ja katuville ihmisille, (joita synti on alkanut vaivata).
Ainoastaan ulkopuolinen itse voi olla niin rikas hengellisesti, että jää armosta osattomaksi.
Näin ollen aloittaja ei voi osoittaa asiassa ketään muuta kuin itseään. Jos hän saa jossain vaiheessa niin suuren armon, että Jumala herättää hänen omantuntonsa, niin hän on tuotapikaa sisäpuolinen. Uskovaisten joukko kun on sellainen, ettei se tule ilman Jumalan armoa toimeen.
Näin se usein käy armosta osattomaksi jääneeltä, häpeän minä kerjätä, ja omasta mielestään olen siis rikas, enkä mitään tarvitse.
Kuitenkin varastettu armo kelpaa korvikkeeksi todelliseen rikkauteen eli lahja vanhurskauteen.
Teot eivät tee ihmistä vanhurskaaksi, ei itku eikä valitus tee ihmistä autuuteen kelvolliseksi, vaan usko Kristukseen.
Moni rikkinäinen ihminen kulkee selkä häpeästä ja syyllisyydestä köyryssä, mutta ei jaksa uskoa iloon ja vapauteen asti syntejään anteeksi, koska elää sidottuna kiinni oman vanhurskauden liekanarussa.
Tiedän paljon ihmisiä jotka itkien valittavat joka pyhä syntisyyttään ja käyvät anomassa syntejään anteeksi, mutta jo maanantaiaamuna eivät usko sitä että kaikki synnit on anteeksi.
Heillä ei ole uskoa sen vertaa että iloitsisivat ja ylistäisivät Jumalaa vapaina taakoista syntiensä anteeksiantamisesta.
Jumala on ylpeitä vastaan.
Nämä samat ihmiset ovat nimittäin herkästi tuomitsemassa Lissun esimerkin mukaisesti lähimmäisiään helvettiin ja ulkopuoliseksi, vaikka Jumalan sanan luuta lakaisee syntisiä sisälle kotiin päin.
Tule, sillä kaikki on valmiikai tehty, Jeesus odottaa saadakseen armahtaa sinut ja pestä verensä kautta sinut synneistäsi, ARMOSTA ei ansiosta.
Jumala on ylpeitä vastaan.
On turha kaupata tekoja, jos usko puuttuu, ja kipu, syyllisyys, häpeä, ja epäily vallitsee.
Ensiksi pitää olla usko, puhutaan sitten niistä teoista joita tuosta USKOSTA vuotaa.
jättää hänet ulkopuoliseksi tai ei.
Ei toisten sanat. Meidän on pidettävä sekä rakkaus, että totuus aina mukana. Ilman toista ei ole toistakaan.
Kaikkia kohtaamiamme ihmisiä meidän on kuunneltava. Ei pidä myöskään pilkata ihmistä, jota Jumala ei vielä ole kuljettanut valtakuntaansa, vaan hän kokee ulkopuolisuutta.
Sinä, Lissu-täti olet ihana. Rakastetaan tuota "ulkopuolistakin", että hän pääsisi tuntemaan syntinsä ja siten Jumalan armoa ja Rauhaa sydämellään. JR
Tässä ei nyt tunneta krtityn sisällistä uskon elämää eikä turmelusta, joka tekee työtänsä uskovissa. Paavalikin usein valitti kuka ottaa pois minut tästä synnin ja kuoleman ruumiista. Ja vielä rukoili Herraa ottamaa pois sen piikin hänen kantapäästä, mutta sai vastauksen tyydy minun armooni... Mikä olet arvostelemaan toisia kun itseltä puuttuu kokenukset syntisyydestä. Jos luulee itsestään liikoja itsestään niinkin voi käydä että otetaan lahjat pois, niin kuin on käynyt eräälle opettajalle.
sana "ULKOPUOLINEN", siis ulkona elävän ja autuaaksitekevän kristillisyyden.
Jos on ulkona, niin silloin on ULKONA, ja ei ole sellaisen nimi taivaan kirjassa.
Olla ulkona, tarkoittaa, että on ulkona kuin lumiukko ja ei siis sisällä huoneessa eli seurakunnassa.
Siinä sitä taas lätistään jotain ihan uskomatonta soopaa.. Jos jotkut on ulkopuolella niin ne on lestadiolaiset. Te ette todellakaan elä niinkuin Raamatussa sanotaan vaikka niin luulettekin! Mä perun kyllä puheeni heti kun kerrot mulle että missä kohtaa Raamatussa lukee että ne on Pyhiä jotka omia sääntöjä keksii ja niiden mukaan elää! Juuri tota Jeesus inhos fariseuksissakin!
lessu.
"...ei siis sisällä huoneessa eli seurakunnassa. " = ulkopuolinen.
Kirjoittaja ei varmankaan tarkoita ev. lut seurakuntaa tässä, vai?
Siis kysymyksessä on lukittujen ovien takana Jeesuksen itsensä perustama seurakunta.
Kirjoittaja menee nyt vähän ohi otsikon tässä.
Kun tähän jälkimmäiseen seurakuntaan tullaan ahtaan portin ja ns. uuden syntymän kautta. Tämä jäsenyys liittää kristityt yhteen eläviksi kiviksi ja hengelliseksi huoneeksi.
Puhekielen ulkopuolisella tarkoitetaan yleensä vain henkilöä, joka ei käy seurakokouksissamme eikä kuulu meidän kanssakäymisemme piiriin muutenkaan. Kuitenkaan meidän ei tule mennä tekemään johtopäätöksiä kenenkään sydämen tilasta. Sehän sitten ratkaisee sen, kuuluuko henkilö Kristuksen seurakuntaan vai ei.
Kirjoittaja mainitsee tuossa, että ulkopuolisuuteen vaikuttaa, onko nimi taivaan kirjassa. Me ihmiset emme tiedä onneksi kenen kaikkien nimi on elämän kirjassa. Me voimme vakuuttua vain siitä, että Jumalan Henki todistaa oman nimemme olevan siellä.
Ei tarkoita että olisi ulkona JUMALAN armosta, vaan se tarkoittaa sitä että Pyhähengi etsii sinua. Tämä havaitaan siitä että JEESUS ristillä armahti toisen ryövärin , tämä taas siitä ,että JEESUS näki hänen sydämmensä, toinen ryöväri vain pilkkasi joten hän sai mennä h........n . Meille esimerkiksi, ja itselleen rankaistukseksi .
monta kertaa oon miettiny et onko se sitte niin, et on pakko kuulua seurakuntaan, jos mielii saada iankaikkisen elämän? jos vastaat, niin perustele vastauksesi. ja miksi esikoislestadiolaiset on se ainoa oikea usko? en ole löytänyt raamatusta kohtaa, josta voisin näin ymmärtää..
ainoa oikea seurakunta olekaan, vaan vanhoilliset, jos olet sattunut niitä palstoja lukemaan.
Onkohan vähän turhanpäiväistä siitä asiasta loputtomasti kiistellä - jätetään se Jumalan ratkaistavaksi, kuka meistä on oikea ja kuka väärä.
Olen ihmetellyt, miksi on niin tärkeää, että juuri me ja vain me tulemme autuaiksi? Miksi? Luin kerran erään katolisen papin (Henri Nouwen) kirjoittaman kirjan enkä voinut sanoa muuta kuin jaa ja aamen sen luettuani.
Ja jos tietäisin enemmän erilaisten ihmisten ajatuksista, mitä sitten tapahtuisikaan?
"tähän"
Oletetaan että tämä usko on sama joka perustettiin lukittuin ovien takana,se tarkoittaa että Jeesus Kristus on sen perustanut. Sinne asti voidaan päästä kirjoituksilla myös muilla kun raamatulla, Hän pesi kaikkien opetuslapsien jalat, Hän otti leivän siunasi mursi ja antoi heille sanoen tämä on uusi liitto minun ruumistani, samoin otti viinin sanoen tämä on minun veri ja niin useati kun te siitä juotte tehkää se minun muistokseni . .,. Seurakuntaan tuleminen. on kuin lammashuoneeseen tuleminen, mutta ei tosta vaan eli, lammas huone on yksi seurakunta ei sinne mennä ovista ja ikkunoista, eikä ovea aseteta metsään kahden puun väliin ja käydä sisään ja ulos vaan joka sinne menee se menee ovesta, muualta menevä on varas ja ryöväri tällä haluan selittää sitä että siinä kohdassa on raamatussa se seikka mihin perustuu meidän eslestojen esikoisuus .Oliko seurakuntaa Ryövärillä ja hän pelastui, oli hän sai Jeesukselta todistuksen tänään olet minun kanssa paratiisissa .
Puhutaanhan sitä myös suruttomista
minä itse olen esikoinen eli surullinen.
Kyllä se välillä siltä tuntuu kun rietas painaa.
Joo vain ,olen lapsuuden kristitty ,silloin puhuttiin suruttomista joka nyt tarkoittaa ulkopuolinen , onko kysymys jostain känsästä ? toinen oli mailmanihminen. Mutta sain ankaran herätyksen ,ja luulin että armoa ei mulle olekaan kun 63 sain lahja vanhurskauden ja synnit anteeksi olen tässä uskossa kalliimmassa tahtonut pysyä, vaikka en aina olekaan niin hyvä ollut kun itseltäni olisin toivonut mutta kuitenkin, ja kun jokin välillä painaa muistelen kuinka, JEESUS ristillään maksoi minukin syntivelan ja samalla kaikkien maailman loppuun asti, joten meille jäi vain juuri sen USKOMINEN.