Suomlainen jäykkyys>< ulkomaalaisten sulavuus

pppp+

Suomalaisia haukutaan jäykiksi ja epäsosiaalisiksi.Onko ulkomaalaisten sulavuudessa ja sosiaalisuudessa kolikolla kääntöpuolta vai ovatko he aivan toiselta planeetalta kuin me.
Satunnaisena turistina asia ei ehdi aueta joten kertokaa te jota asutte jossain ulkomailla omia kokemuksianne.

9

1869

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • yleistää

      niin kyllä me suomalaiset mielestäni olemme noin keskimäärin aika lailla taidottomampia kevyessä rupattelussa. Nuorempi polvi taitaa jo olla kansainvälisempiä ja sulavampia.

      Asun itse Suomesta kaukana, jo monta vuotta. Vaikka olen ihan tyytyväinen olooni, niin oma vähäpuheisuuteni aiheuttaa usein väärinkäsityksiä. Naapurit pitävät outona. Kaupan kassajonossa moni alkaa jutella, mutten oikein aina osaa vastata sopivasti, ja se tyssää.

      Mutta jos ihan asiasta puhutaan, ja varsinkin kahden kesken, niin kyllä suomalainen keskustelee ihan hyvin. Minusta meillä on luonnollisempi suhtautumistapa kanssakäymiseen kuin monella muulla kansalla. Puhumme niinkuin ajattelemme. Minusta se on mukava asia meissä. Kaipaan sitä täällä. Toisaalta olemme hiukan tylyjä ja epäkohteliaita. Sitä voisi hioa pois.

      • on''

        Kyllä mielestäni joissain muissa kulttuureissa keskustelusäännöt voivat olla aika koukeroisiakin. Tuntemattomia (akateemisen koulutuksen saaneita) puhutellaan täällä ainakin herra/rouva tohtorina/insinöörinä ja useampaan otteeseen, ainakin työpaikoilla. Ainakin minusta on mukava soitella työasioissa Suomeen, sillä kaikenmaailman koukerot, herroittelut ja muut tittelit voi jättää sivuun ja sanoa asiansa reippaasti suoraan, eikä tarvitse olla mitenkään ylitsevuotavan kohtelias, päivää ja kiitos ovat ihan riittäviä. Samanlainen ei kyllä onnistuisi täkäläisten kanssa puhelimessa keskustellessa ym. kanssakäymisessä.


      • keskieuroopasta..
        on'' kirjoitti:

        Kyllä mielestäni joissain muissa kulttuureissa keskustelusäännöt voivat olla aika koukeroisiakin. Tuntemattomia (akateemisen koulutuksen saaneita) puhutellaan täällä ainakin herra/rouva tohtorina/insinöörinä ja useampaan otteeseen, ainakin työpaikoilla. Ainakin minusta on mukava soitella työasioissa Suomeen, sillä kaikenmaailman koukerot, herroittelut ja muut tittelit voi jättää sivuun ja sanoa asiansa reippaasti suoraan, eikä tarvitse olla mitenkään ylitsevuotavan kohtelias, päivää ja kiitos ovat ihan riittäviä. Samanlainen ei kyllä onnistuisi täkäläisten kanssa puhelimessa keskustellessa ym. kanssakäymisessä.

        Yhdyn täysin tuohon edelliseen. Jos joudun (tai saan) asioimaan Suomeen päin, kaikki sujuu jotenkin kodikkaammin ja joutuisammin, sähköposteissa sanotaan hei ja terkut, titteleitä ei tarvi tuoda esiin eikä ne Suomessa ketään kiinnostakaan..Minä taidan olla jo luonteeltani paljon puhuvaa sorttia, ei kukaan ole täällä moittinut vähäpuheiseksi tai epäkohteliaaksi. Alussa on tietysti jokainen vähän hiljainen, kun kieli ei ole vielä hallussa.Tosin olen tehnyt myös selväksi, suomalaisten kesken ei suu käy aina jatkuvasti mutta ei se tarkoita sitä, että oltaisiin epäkohteliaita. Itseäni ärsyttää täällä erityisesti tuo Wie gehts dir. Yleensä se on vain tervehdys eikä kysyjää kiinnosta pätkääkään kuinka sulla menee. Jos suomalainen kysyisi samalla tavalla, se tarkoittaa kyllä, että sinua kiinnostaa kuinka toisen asiat ovat. Itse tervehdin täällä tuolla tavalla vain, kun esim. tiedän, että toisella saattaa olla jotain ongelmia tai erityisiä ilonaiheita joista hän haluaa kertoa. Suomalaisia pidetään ainakin täälläpäin kauttaaltaan rehellisinä ja suorapuheisina ja ainakin keskieurooppalaisiin verrattuna käytökseltään rentoina. Ja smalltalkia pidetään täällä joutavana paskapuheena, kukaan ei siitä niin pidä mutta jotenkin kuvitellaan, että se on must. Amerikoissa taitaa tuo smalltalk-kulttuuri taas olla ihan toinen..


      • keskieuroopasta.. kirjoitti:

        Yhdyn täysin tuohon edelliseen. Jos joudun (tai saan) asioimaan Suomeen päin, kaikki sujuu jotenkin kodikkaammin ja joutuisammin, sähköposteissa sanotaan hei ja terkut, titteleitä ei tarvi tuoda esiin eikä ne Suomessa ketään kiinnostakaan..Minä taidan olla jo luonteeltani paljon puhuvaa sorttia, ei kukaan ole täällä moittinut vähäpuheiseksi tai epäkohteliaaksi. Alussa on tietysti jokainen vähän hiljainen, kun kieli ei ole vielä hallussa.Tosin olen tehnyt myös selväksi, suomalaisten kesken ei suu käy aina jatkuvasti mutta ei se tarkoita sitä, että oltaisiin epäkohteliaita. Itseäni ärsyttää täällä erityisesti tuo Wie gehts dir. Yleensä se on vain tervehdys eikä kysyjää kiinnosta pätkääkään kuinka sulla menee. Jos suomalainen kysyisi samalla tavalla, se tarkoittaa kyllä, että sinua kiinnostaa kuinka toisen asiat ovat. Itse tervehdin täällä tuolla tavalla vain, kun esim. tiedän, että toisella saattaa olla jotain ongelmia tai erityisiä ilonaiheita joista hän haluaa kertoa. Suomalaisia pidetään ainakin täälläpäin kauttaaltaan rehellisinä ja suorapuheisina ja ainakin keskieurooppalaisiin verrattuna käytökseltään rentoina. Ja smalltalkia pidetään täällä joutavana paskapuheena, kukaan ei siitä niin pidä mutta jotenkin kuvitellaan, että se on must. Amerikoissa taitaa tuo smalltalk-kulttuuri taas olla ihan toinen..

        turhasta kyselystä allekirjoitan välittömästi.
        Kunhan kysellään lämpimikseen, miten menee, vaikkei todellakaan halua saada vastaukseksi muuta kuin että kiitos hyvää ja niin edelleen.
        Olen joskus yllättänyt vastaamalla, että kiitos eipä juuri ole kehumista.
        Siinä sitten on kyselijä huuli pyöreänä, eikä tiedä mitä sanoisi.
        Meillä suomalaisilla on tapana puhua paljon lyhyemmin ja ytimekkäämmin, varsinkin kun teemme sen vieraalla kielellä.
        Usein suomalaiset haukkuvat Kimi Räikköstä hänen tavastaan sanoa asiat lyhyesti, täysin turhaan. Kai meille sitten on vaikeaa oppia käyttämään kaikenlaisia koukeroisia puheenvuoroja.
        Pääasiahan lienee tulla ymmärretyksi. Tyhjänpuhuminen on sellaista "melusaastetta" jonka voi huoletta jättää väliin. En ole huomannut joutuneeni mitenkään syrjityksi, vaikken lavertelua harrastakaan.


      • Eriävä Mielipide
        Tamarix kirjoitti:

        turhasta kyselystä allekirjoitan välittömästi.
        Kunhan kysellään lämpimikseen, miten menee, vaikkei todellakaan halua saada vastaukseksi muuta kuin että kiitos hyvää ja niin edelleen.
        Olen joskus yllättänyt vastaamalla, että kiitos eipä juuri ole kehumista.
        Siinä sitten on kyselijä huuli pyöreänä, eikä tiedä mitä sanoisi.
        Meillä suomalaisilla on tapana puhua paljon lyhyemmin ja ytimekkäämmin, varsinkin kun teemme sen vieraalla kielellä.
        Usein suomalaiset haukkuvat Kimi Räikköstä hänen tavastaan sanoa asiat lyhyesti, täysin turhaan. Kai meille sitten on vaikeaa oppia käyttämään kaikenlaisia koukeroisia puheenvuoroja.
        Pääasiahan lienee tulla ymmärretyksi. Tyhjänpuhuminen on sellaista "melusaastetta" jonka voi huoletta jättää väliin. En ole huomannut joutuneeni mitenkään syrjityksi, vaikken lavertelua harrastakaan.

        Minusta taas suomalainen jurotus ja jokaiseen pilkkuun ja merkitykseen nojautuminen on sitä vähän niinkuin, hmmmm juntteutta. En ole nyt ollenkaan tämänmaalaisten suosikki tässä asiassa, mutta monia maita ja mantuja kiertäneenä tunnen olevani maailman kansalainen, kun voin hymyillä reippaasti ja tervehtiä ketä tahansa, vaikka en ko. kieltä osaisikaan. Ei siinä aina tarvita sitä kieltä, vaan elekielikin on monissa maissa jo varteenotettava juttu ja olen saanut paljon jopa ihan aineelliisiakin hyötyjä ja kontakteja olemalla itseni, mutta ystävällinen ja ennakkoluuloton.

        Useimmissa sivistysmaissa kuuluu ns kysäistä, miten menee ja todellakin se on fraasi ja ei siihen kuulukaan vastata, että onpahan päänsärkyä tms. Halloo, onhan se parempi kuin odotella kulman tai oven takana, että se naapuri menee ohi, ettei vaan tartte PUHUA kenenkään kanssa.

        Toisaalta ollaanhan me metsissä ja kesangoilla asuttu vasta niin vähän aikaa. Ei nämä asiat ihan vuosisadassakaan muutu. "Suomi putos puusta" jne.

        Tai mikä siinä onkin, että se kohtaaminen voi olla niin vaikeaa, silmiinkatsominen ja ihan hymy vain ja nyökkäys. Ei tarvitse mitään kieltä edes osata ja jo tulee toimeen, eleillä. Siinäpä se, että välittää ihmisistä. Kokemusta minulla on ja mitä enemmän kuljen tätä polkuani, sitä paremmin tunnen maailman ihmisiä ja se on myös sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ihmisten välillä. Kaikista ei tarvitse pitää ja monia ei tarvitse edes sietää, mutta se onkin jo toinen juttu.


      • keski-euroopasta taas
        Eriävä Mielipide kirjoitti:

        Minusta taas suomalainen jurotus ja jokaiseen pilkkuun ja merkitykseen nojautuminen on sitä vähän niinkuin, hmmmm juntteutta. En ole nyt ollenkaan tämänmaalaisten suosikki tässä asiassa, mutta monia maita ja mantuja kiertäneenä tunnen olevani maailman kansalainen, kun voin hymyillä reippaasti ja tervehtiä ketä tahansa, vaikka en ko. kieltä osaisikaan. Ei siinä aina tarvita sitä kieltä, vaan elekielikin on monissa maissa jo varteenotettava juttu ja olen saanut paljon jopa ihan aineelliisiakin hyötyjä ja kontakteja olemalla itseni, mutta ystävällinen ja ennakkoluuloton.

        Useimmissa sivistysmaissa kuuluu ns kysäistä, miten menee ja todellakin se on fraasi ja ei siihen kuulukaan vastata, että onpahan päänsärkyä tms. Halloo, onhan se parempi kuin odotella kulman tai oven takana, että se naapuri menee ohi, ettei vaan tartte PUHUA kenenkään kanssa.

        Toisaalta ollaanhan me metsissä ja kesangoilla asuttu vasta niin vähän aikaa. Ei nämä asiat ihan vuosisadassakaan muutu. "Suomi putos puusta" jne.

        Tai mikä siinä onkin, että se kohtaaminen voi olla niin vaikeaa, silmiinkatsominen ja ihan hymy vain ja nyökkäys. Ei tarvitse mitään kieltä edes osata ja jo tulee toimeen, eleillä. Siinäpä se, että välittää ihmisistä. Kokemusta minulla on ja mitä enemmän kuljen tätä polkuani, sitä paremmin tunnen maailman ihmisiä ja se on myös sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ihmisten välillä. Kaikista ei tarvitse pitää ja monia ei tarvitse edes sietää, mutta se onkin jo toinen juttu.

        Kyllä mäkin täällä olen jokaiselle josta pidän ystävällinen ja muillekin. Ja puhun varman tarpeeksi eikä minua ole kukaan jöröttäjäksi moittinut. Koskaan en tule olemaan mentaliteetin puolesta kuten keskieuroopaliset ja se on hyvä niin. Jopa läheiset ystäväni sitä täällä tavallaan ihailee. Mitä kauemmin asuu ulkomailla, sitä enemmän muuttuu myös takaisin suomalaiseksi, hullusti sanottu ehkä mutta minulla se on niin.


      • Eriävä Mielipide kirjoitti:

        Minusta taas suomalainen jurotus ja jokaiseen pilkkuun ja merkitykseen nojautuminen on sitä vähän niinkuin, hmmmm juntteutta. En ole nyt ollenkaan tämänmaalaisten suosikki tässä asiassa, mutta monia maita ja mantuja kiertäneenä tunnen olevani maailman kansalainen, kun voin hymyillä reippaasti ja tervehtiä ketä tahansa, vaikka en ko. kieltä osaisikaan. Ei siinä aina tarvita sitä kieltä, vaan elekielikin on monissa maissa jo varteenotettava juttu ja olen saanut paljon jopa ihan aineelliisiakin hyötyjä ja kontakteja olemalla itseni, mutta ystävällinen ja ennakkoluuloton.

        Useimmissa sivistysmaissa kuuluu ns kysäistä, miten menee ja todellakin se on fraasi ja ei siihen kuulukaan vastata, että onpahan päänsärkyä tms. Halloo, onhan se parempi kuin odotella kulman tai oven takana, että se naapuri menee ohi, ettei vaan tartte PUHUA kenenkään kanssa.

        Toisaalta ollaanhan me metsissä ja kesangoilla asuttu vasta niin vähän aikaa. Ei nämä asiat ihan vuosisadassakaan muutu. "Suomi putos puusta" jne.

        Tai mikä siinä onkin, että se kohtaaminen voi olla niin vaikeaa, silmiinkatsominen ja ihan hymy vain ja nyökkäys. Ei tarvitse mitään kieltä edes osata ja jo tulee toimeen, eleillä. Siinäpä se, että välittää ihmisistä. Kokemusta minulla on ja mitä enemmän kuljen tätä polkuani, sitä paremmin tunnen maailman ihmisiä ja se on myös sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ihmisten välillä. Kaikista ei tarvitse pitää ja monia ei tarvitse edes sietää, mutta se onkin jo toinen juttu.

        näyttääkin olevan sana hallussasi, niin jotenkin jäi tunne, ettet ollut ymmärtänyt lukemaasi.
        Sinäpä se sanoit, olla oma itsensä.
        Miksei joku meistä saisi olla vähäpuheisempi kuin joku toinen. Se, ettei ole joka paikassa ensimäisenä selittämässä jotakin, ei suinkaan tarkoita että olisi jotenkin epäystävällinen.
        Juntteja on niin monen laisia, niitäkin kun tarvitaan, että ne vähemmän juntit erottuisivat joukosta.


      • Tamarix kirjoitti:

        näyttääkin olevan sana hallussasi, niin jotenkin jäi tunne, ettet ollut ymmärtänyt lukemaasi.
        Sinäpä se sanoit, olla oma itsensä.
        Miksei joku meistä saisi olla vähäpuheisempi kuin joku toinen. Se, ettei ole joka paikassa ensimäisenä selittämässä jotakin, ei suinkaan tarkoita että olisi jotenkin epäystävällinen.
        Juntteja on niin monen laisia, niitäkin kun tarvitaan, että ne vähemmän juntit erottuisivat joukosta.

        Näin minä aikoinani selitin monta (epäonnistunutta) asiaa - ja selitän vieläkin. Tuo aikaero on enimmäkseen herättänyt hupia, varsinkin Ruotsissa asuessa. Nyttemmin Espanjaan muutettuani tauko ennen naurunhörähdystä on vitsin jälkeen hiukan pidempi.

        Mutta tämä lainaus "TAMARIX":ltä

        "Olen joskus yllättänyt vastaamalla, että kiitos eipä juuri ole kehumista.
        Siinä sitten on kyselijä huuli pyöreänä, eikä tiedä mitä sanoisi."

        ...että mä repesin. Ja lisää repesin kun joku otti siitä melkein herneen nenäänsä.

        Täällä Espanjassa jollakin TV-kanavalla uutistenlukija aloittaa lähetyksen näin:

        "Que tal, buenas noches"
        Eli "Mitä kuuluu, Hyvää iltaa".

        Kävisikö Suomen TVssä? No EI.

        Suomalaisen ylipursuavaan kohteliaisuuteen (tai siihen kuluisaan itsetunnon puutteeseen) kuuluu vastata jotakin jokaiseen kysymykseen, vaikka se olisi käännettynä vastausta vaatimaton tervehdys.

        Sitten kun se interaktiivinen televisio tulee markkinoille, riittää kun huutaa vaan uutistenlukijalle: "Buenas Noches!"

        Eli kulttuurishokki on hoidettu, aikaero tietysti täytyy hallita silti.


    • Boca Raton

      Minusta on kyse kulttuurien erosta !

      Moni ei juuri tiedä Suomesta mitään, joten vaikeata siinä on sitten briljeerata ?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ensi viikolla tapahtuu?

      Mitä toivot, että ensi viikolla tapahtuu?
      Ikävä
      107
      4691
    2. Oletko varattu minulle?

      Mieheltä kysyn.
      Ikävä
      146
      4529
    3. Olen miettinyt kauan

      miten reagoisin, kun näen sinut taas. Ehkä ladannut tuohon hetkeen liikaa odotuksia. Ja sitten kun lopulta olit siinä, h
      Ikävä
      46
      4512
    4. Archie ja Iida ero.

      Suuri kohujen saattelema rakkaustarina on ohi?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      146
      2954
    5. Vanhempi mies

      Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa
      Ikävä
      29
      2508
    6. Olen levoton takiasi

      Enkä saa itseäni rauhoittumaan
      Ikävä
      158
      2184
    7. Ostiko maailma sinut minulta?

      Kun et enää resonoi kuin ennen. Kun et enää ihmetellen katso ympärillesi ja pohdi mitä mäen takana on? Ymmärrän ja tue
      Ikävä
      20
      2118
    8. On niin paha olla

      Tarviin jotain jolla turruttaa... Kuka voi auttaa.
      Ikävä
      40
      1819
    9. Älä stressaa. Rakastan sua

      Eikä tämä tunne mene pois, se on varmaan jo huomattu kumpikin ❤️
      Ikävä
      73
      1380
    10. Onko oikein että

      Melkein puolen vuoden tutustumisen ja tiiviin yhteydenpidon jälkeen toinen katoaa selittämättä, kuin pieru Saharaan? No
      Ikävä
      176
      1221
    Aihe