Suomlainen jäykkyys>< ulkomaalaisten sulavuus

Kyllä mielestäni joissain muissa kulttuureissa keskustelusäännöt voivat olla aika koukeroisiakin. Tuntemattomia (akateemisen koulutuksen saaneita) puhutellaan täällä ainakin herra/rouva tohtorina/insinöörinä ja useampaan otteeseen, ainakin työpaikoilla. Ainakin minusta on mukava soitella työasioissa Suomeen, sillä kaikenmaailman koukerot, herroittelut ja muut tittelit voi jättää sivuun ja sanoa asiansa reippaasti suoraan, eikä tarvitse olla mitenkään ylitsevuotavan kohtelias, päivää ja kiitos ovat ihan riittäviä. Samanlainen ei kyllä onnistuisi täkäläisten kanssa puhelimessa keskustellessa ym. kanssakäymisessä.

on'' kirjoitti:

Kyllä mielestäni joissain muissa kulttuureissa keskustelusäännöt voivat olla aika koukeroisiakin. Tuntemattomia (akateemisen koulutuksen saaneita) puhutellaan täällä ainakin herra/rouva tohtorina/insinöörinä ja useampaan otteeseen, ainakin työpaikoilla. Ainakin minusta on mukava soitella työasioissa Suomeen, sillä kaikenmaailman koukerot, herroittelut ja muut tittelit voi jättää sivuun ja sanoa asiansa reippaasti suoraan, eikä tarvitse olla mitenkään ylitsevuotavan kohtelias, päivää ja kiitos ovat ihan riittäviä. Samanlainen ei kyllä onnistuisi täkäläisten kanssa puhelimessa keskustellessa ym. kanssakäymisessä.

Lue lisää

Yhdyn täysin tuohon edelliseen. Jos joudun (tai saan) asioimaan Suomeen päin, kaikki sujuu jotenkin kodikkaammin ja joutuisammin, sähköposteissa sanotaan hei ja terkut, titteleitä ei tarvi tuoda esiin eikä ne Suomessa ketään kiinnostakaan..Minä taidan olla jo luonteeltani paljon puhuvaa sorttia, ei kukaan ole täällä moittinut vähäpuheiseksi tai epäkohteliaaksi. Alussa on tietysti jokainen vähän hiljainen, kun kieli ei ole vielä hallussa.Tosin olen tehnyt myös selväksi, suomalaisten kesken ei suu käy aina jatkuvasti mutta ei se tarkoita sitä, että oltaisiin epäkohteliaita. Itseäni ärsyttää täällä erityisesti tuo Wie gehts dir. Yleensä se on vain tervehdys eikä kysyjää kiinnosta pätkääkään kuinka sulla menee. Jos suomalainen kysyisi samalla tavalla, se tarkoittaa kyllä, että sinua kiinnostaa kuinka toisen asiat ovat. Itse tervehdin täällä tuolla tavalla vain, kun esim. tiedän, että toisella saattaa olla jotain ongelmia tai erityisiä ilonaiheita joista hän haluaa kertoa. Suomalaisia pidetään ainakin täälläpäin kauttaaltaan rehellisinä ja suorapuheisina ja ainakin keskieurooppalaisiin verrattuna käytökseltään rentoina. Ja smalltalkia pidetään täällä joutavana paskapuheena, kukaan ei siitä niin pidä mutta jotenkin kuvitellaan, että se on must. Amerikoissa taitaa tuo smalltalk-kulttuuri taas olla ihan toinen..

keskieuroopasta.. kirjoitti:

Yhdyn täysin tuohon edelliseen. Jos joudun (tai saan) asioimaan Suomeen päin, kaikki sujuu jotenkin kodikkaammin ja joutuisammin, sähköposteissa sanotaan hei ja terkut, titteleitä ei tarvi tuoda esiin eikä ne Suomessa ketään kiinnostakaan..Minä taidan olla jo luonteeltani paljon puhuvaa sorttia, ei kukaan ole täällä moittinut vähäpuheiseksi tai epäkohteliaaksi. Alussa on tietysti jokainen vähän hiljainen, kun kieli ei ole vielä hallussa.Tosin olen tehnyt myös selväksi, suomalaisten kesken ei suu käy aina jatkuvasti mutta ei se tarkoita sitä, että oltaisiin epäkohteliaita. Itseäni ärsyttää täällä erityisesti tuo Wie gehts dir. Yleensä se on vain tervehdys eikä kysyjää kiinnosta pätkääkään kuinka sulla menee. Jos suomalainen kysyisi samalla tavalla, se tarkoittaa kyllä, että sinua kiinnostaa kuinka toisen asiat ovat. Itse tervehdin täällä tuolla tavalla vain, kun esim. tiedän, että toisella saattaa olla jotain ongelmia tai erityisiä ilonaiheita joista hän haluaa kertoa. Suomalaisia pidetään ainakin täälläpäin kauttaaltaan rehellisinä ja suorapuheisina ja ainakin keskieurooppalaisiin verrattuna käytökseltään rentoina. Ja smalltalkia pidetään täällä joutavana paskapuheena, kukaan ei siitä niin pidä mutta jotenkin kuvitellaan, että se on must. Amerikoissa taitaa tuo smalltalk-kulttuuri taas olla ihan toinen..

Lue lisää

turhasta kyselystä allekirjoitan välittömästi.
Kunhan kysellään lämpimikseen, miten menee, vaikkei todellakaan halua saada vastaukseksi muuta kuin että kiitos hyvää ja niin edelleen.
Olen joskus yllättänyt vastaamalla, että kiitos eipä juuri ole kehumista.
Siinä sitten on kyselijä huuli pyöreänä, eikä tiedä mitä sanoisi.
Meillä suomalaisilla on tapana puhua paljon lyhyemmin ja ytimekkäämmin, varsinkin kun teemme sen vieraalla kielellä.
Usein suomalaiset haukkuvat Kimi Räikköstä hänen tavastaan sanoa asiat lyhyesti, täysin turhaan. Kai meille sitten on vaikeaa oppia käyttämään kaikenlaisia koukeroisia puheenvuoroja.
Pääasiahan lienee tulla ymmärretyksi. Tyhjänpuhuminen on sellaista "melusaastetta" jonka voi huoletta jättää väliin. En ole huomannut joutuneeni mitenkään syrjityksi, vaikken lavertelua harrastakaan.

Tamarix kirjoitti:

turhasta kyselystä allekirjoitan välittömästi.
Kunhan kysellään lämpimikseen, miten menee, vaikkei todellakaan halua saada vastaukseksi muuta kuin että kiitos hyvää ja niin edelleen.
Olen joskus yllättänyt vastaamalla, että kiitos eipä juuri ole kehumista.
Siinä sitten on kyselijä huuli pyöreänä, eikä tiedä mitä sanoisi.
Meillä suomalaisilla on tapana puhua paljon lyhyemmin ja ytimekkäämmin, varsinkin kun teemme sen vieraalla kielellä.
Usein suomalaiset haukkuvat Kimi Räikköstä hänen tavastaan sanoa asiat lyhyesti, täysin turhaan. Kai meille sitten on vaikeaa oppia käyttämään kaikenlaisia koukeroisia puheenvuoroja.
Pääasiahan lienee tulla ymmärretyksi. Tyhjänpuhuminen on sellaista "melusaastetta" jonka voi huoletta jättää väliin. En ole huomannut joutuneeni mitenkään syrjityksi, vaikken lavertelua harrastakaan.

Lue lisää

Minusta taas suomalainen jurotus ja jokaiseen pilkkuun ja merkitykseen nojautuminen on sitä vähän niinkuin, hmmmm juntteutta. En ole nyt ollenkaan tämänmaalaisten suosikki tässä asiassa, mutta monia maita ja mantuja kiertäneenä tunnen olevani maailman kansalainen, kun voin hymyillä reippaasti ja tervehtiä ketä tahansa, vaikka en ko. kieltä osaisikaan. Ei siinä aina tarvita sitä kieltä, vaan elekielikin on monissa maissa jo varteenotettava juttu ja olen saanut paljon jopa ihan aineelliisiakin hyötyjä ja kontakteja olemalla itseni, mutta ystävällinen ja ennakkoluuloton.

Useimmissa sivistysmaissa kuuluu ns kysäistä, miten menee ja todellakin se on fraasi ja ei siihen kuulukaan vastata, että onpahan päänsärkyä tms. Halloo, onhan se parempi kuin odotella kulman tai oven takana, että se naapuri menee ohi, ettei vaan tartte PUHUA kenenkään kanssa.

Toisaalta ollaanhan me metsissä ja kesangoilla asuttu vasta niin vähän aikaa. Ei nämä asiat ihan vuosisadassakaan muutu. "Suomi putos puusta" jne.

Tai mikä siinä onkin, että se kohtaaminen voi olla niin vaikeaa, silmiinkatsominen ja ihan hymy vain ja nyökkäys. Ei tarvitse mitään kieltä edes osata ja jo tulee toimeen, eleillä. Siinäpä se, että välittää ihmisistä. Kokemusta minulla on ja mitä enemmän kuljen tätä polkuani, sitä paremmin tunnen maailman ihmisiä ja se on myös sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ihmisten välillä. Kaikista ei tarvitse pitää ja monia ei tarvitse edes sietää, mutta se onkin jo toinen juttu.

Eriävä Mielipide kirjoitti:

Minusta taas suomalainen jurotus ja jokaiseen pilkkuun ja merkitykseen nojautuminen on sitä vähän niinkuin, hmmmm juntteutta. En ole nyt ollenkaan tämänmaalaisten suosikki tässä asiassa, mutta monia maita ja mantuja kiertäneenä tunnen olevani maailman kansalainen, kun voin hymyillä reippaasti ja tervehtiä ketä tahansa, vaikka en ko. kieltä osaisikaan. Ei siinä aina tarvita sitä kieltä, vaan elekielikin on monissa maissa jo varteenotettava juttu ja olen saanut paljon jopa ihan aineelliisiakin hyötyjä ja kontakteja olemalla itseni, mutta ystävällinen ja ennakkoluuloton.

Useimmissa sivistysmaissa kuuluu ns kysäistä, miten menee ja todellakin se on fraasi ja ei siihen kuulukaan vastata, että onpahan päänsärkyä tms. Halloo, onhan se parempi kuin odotella kulman tai oven takana, että se naapuri menee ohi, ettei vaan tartte PUHUA kenenkään kanssa.

Toisaalta ollaanhan me metsissä ja kesangoilla asuttu vasta niin vähän aikaa. Ei nämä asiat ihan vuosisadassakaan muutu. "Suomi putos puusta" jne.

Tai mikä siinä onkin, että se kohtaaminen voi olla niin vaikeaa, silmiinkatsominen ja ihan hymy vain ja nyökkäys. Ei tarvitse mitään kieltä edes osata ja jo tulee toimeen, eleillä. Siinäpä se, että välittää ihmisistä. Kokemusta minulla on ja mitä enemmän kuljen tätä polkuani, sitä paremmin tunnen maailman ihmisiä ja se on myös sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ihmisten välillä. Kaikista ei tarvitse pitää ja monia ei tarvitse edes sietää, mutta se onkin jo toinen juttu.

Lue lisää

Kyllä mäkin täällä olen jokaiselle josta pidän ystävällinen ja muillekin. Ja puhun varman tarpeeksi eikä minua ole kukaan jöröttäjäksi moittinut. Koskaan en tule olemaan mentaliteetin puolesta kuten keskieuroopaliset ja se on hyvä niin. Jopa läheiset ystäväni sitä täällä tavallaan ihailee. Mitä kauemmin asuu ulkomailla, sitä enemmän muuttuu myös takaisin suomalaiseksi, hullusti sanottu ehkä mutta minulla se on niin.

Eriävä Mielipide kirjoitti:

Minusta taas suomalainen jurotus ja jokaiseen pilkkuun ja merkitykseen nojautuminen on sitä vähän niinkuin, hmmmm juntteutta. En ole nyt ollenkaan tämänmaalaisten suosikki tässä asiassa, mutta monia maita ja mantuja kiertäneenä tunnen olevani maailman kansalainen, kun voin hymyillä reippaasti ja tervehtiä ketä tahansa, vaikka en ko. kieltä osaisikaan. Ei siinä aina tarvita sitä kieltä, vaan elekielikin on monissa maissa jo varteenotettava juttu ja olen saanut paljon jopa ihan aineelliisiakin hyötyjä ja kontakteja olemalla itseni, mutta ystävällinen ja ennakkoluuloton.

Useimmissa sivistysmaissa kuuluu ns kysäistä, miten menee ja todellakin se on fraasi ja ei siihen kuulukaan vastata, että onpahan päänsärkyä tms. Halloo, onhan se parempi kuin odotella kulman tai oven takana, että se naapuri menee ohi, ettei vaan tartte PUHUA kenenkään kanssa.

Toisaalta ollaanhan me metsissä ja kesangoilla asuttu vasta niin vähän aikaa. Ei nämä asiat ihan vuosisadassakaan muutu. "Suomi putos puusta" jne.

Tai mikä siinä onkin, että se kohtaaminen voi olla niin vaikeaa, silmiinkatsominen ja ihan hymy vain ja nyökkäys. Ei tarvitse mitään kieltä edes osata ja jo tulee toimeen, eleillä. Siinäpä se, että välittää ihmisistä. Kokemusta minulla on ja mitä enemmän kuljen tätä polkuani, sitä paremmin tunnen maailman ihmisiä ja se on myös sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ihmisten välillä. Kaikista ei tarvitse pitää ja monia ei tarvitse edes sietää, mutta se onkin jo toinen juttu.

Lue lisää

näyttääkin olevan sana hallussasi, niin jotenkin jäi tunne, ettet ollut ymmärtänyt lukemaasi.
Sinäpä se sanoit, olla oma itsensä.
Miksei joku meistä saisi olla vähäpuheisempi kuin joku toinen. Se, ettei ole joka paikassa ensimäisenä selittämässä jotakin, ei suinkaan tarkoita että olisi jotenkin epäystävällinen.
Juntteja on niin monen laisia, niitäkin kun tarvitaan, että ne vähemmän juntit erottuisivat joukosta.

Tamarix kirjoitti:

näyttääkin olevan sana hallussasi, niin jotenkin jäi tunne, ettet ollut ymmärtänyt lukemaasi.
Sinäpä se sanoit, olla oma itsensä.
Miksei joku meistä saisi olla vähäpuheisempi kuin joku toinen. Se, ettei ole joka paikassa ensimäisenä selittämässä jotakin, ei suinkaan tarkoita että olisi jotenkin epäystävällinen.
Juntteja on niin monen laisia, niitäkin kun tarvitaan, että ne vähemmän juntit erottuisivat joukosta.

Lue lisää

Näin minä aikoinani selitin monta (epäonnistunutta) asiaa - ja selitän vieläkin. Tuo aikaero on enimmäkseen herättänyt hupia, varsinkin Ruotsissa asuessa. Nyttemmin Espanjaan muutettuani tauko ennen naurunhörähdystä on vitsin jälkeen hiukan pidempi.

Mutta tämä lainaus "TAMARIX":ltä

"Olen joskus yllättänyt vastaamalla, että kiitos eipä juuri ole kehumista.
Siinä sitten on kyselijä huuli pyöreänä, eikä tiedä mitä sanoisi."

...että mä repesin. Ja lisää repesin kun joku otti siitä melkein herneen nenäänsä.

Täällä Espanjassa jollakin TV-kanavalla uutistenlukija aloittaa lähetyksen näin:

"Que tal, buenas noches"
Eli "Mitä kuuluu, Hyvää iltaa".

Kävisikö Suomen TVssä? No EI.

Suomalaisen ylipursuavaan kohteliaisuuteen (tai siihen kuluisaan itsetunnon puutteeseen) kuuluu vastata jotakin jokaiseen kysymykseen, vaikka se olisi käännettynä vastausta vaatimaton tervehdys.

Sitten kun se interaktiivinen televisio tulee markkinoille, riittää kun huutaa vaan uutistenlukijalle: "Buenas Noches!"

Eli kulttuurishokki on hoidettu, aikaero tietysti täytyy hallita silti.