Kyllä osaa olla stressaavaa: Me ollaan mun mieheni kanssa yritetty lasta reilut pari kuukautta. Ekalla kierrolla ei tärpännyt, olin tuolloin aivan hermona ja odotin vain, että koska kuukautiset alkaa, vai alkaako. No, sitten ne alkoi.
Nyt mulla on menossa siis toinen kierto, kp 32. Normaali kierto mulla on 31-32 päivää. Kuukautiset saattaa siis vielä tänään alkaa. Mutta, jos ei ala, niin teen varmaankin huomenna raskaustestin.
Mutta tämä odottelu on ihan kamalaa. Nyt en ole ihan niin hermona kuin ekan kierron aikaan, mutta silti tämä on tosi stressaavaa. Odottelen vain iltaa, ja joka kerta kun käyn WC:ssä, pelkään paperiin jäävän punaista... Sitten vielä lisäksi minun työni on välillä todella hiljaista. Lähinnä siis istun toimistossa ja näpertelen jotain vähän. Tässä siis ajatukset ehtii koko ajan menemään kuukautisiin ja kaikkeen vastaavaan...
Miten te muut olette selvinneet tästä odottelusta?
Nyt mulla on menossa siis toinen kierto, kp 32. Normaali kierto mulla on 31-32 päivää. Kuukautiset saattaa siis vielä tänään alkaa. Mutta, jos ei ala, niin teen varmaankin huomenna raskaustestin.
Mutta tämä odottelu on ihan kamalaa. Nyt en ole ihan niin hermona kuin ekan kierron aikaan, mutta silti tämä on tosi stressaavaa. Odottelen vain iltaa, ja joka kerta kun käyn WC:ssä, pelkään paperiin jäävän punaista... Sitten vielä lisäksi minun työni on välillä todella hiljaista. Lähinnä siis istun toimistossa ja näpertelen jotain vähän. Tässä siis ajatukset ehtii koko ajan menemään kuukautisiin ja kaikkeen vastaavaan...
Miten te muut olette selvinneet tästä odottelusta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sitä samaa täällä, odottelua ja odottelua....
No itselläni yritystä takana melkein vuosi joten on tästä jetenkin selvitty, tosin nyt alkaa kuume oleen jo niin kova et räjähtää kohta..
Tekis mieli mennä hypistelee kauppoihin vauvan vaatteita ja ostaa kaikkee vauva juttuu jne......
Mut ei uskalla ku jos se kuitenkin tuottaa huonoo onnee...!!!
Ja sitten pitäis vielä koittaa olla stressaamatta, kertoisko joku miten se on mahdollista....Ei varmaan mun tilanteessa=)
ei siitä stressaamisesta ja jännäämisestä pääse eroon millään, se on vaan pakko kestää vaikka tuntuu että pää hajoaa.