kumpi sattuu

Avautuminen

sattuvat pirusti. Niillä olis jo puskenut parikin muksua maailmaan.

ehdottomasti! Ponnistamisessa en itse tuntenut minkäänlaista kipua , pienestä repeämästä ja yli nelikiloisesta pojasta huolimatta! :-)

se avautuminen

-----------

ehdottomasti avautuminen ja siihen kuuluvat supistukset ovat pahempia kun itse ponnistus! minä en ainakaa supistusten sekaan edes tuntenut kun poika tuli maailmaan!

enemmän. Kaksi lasta olen synnyttänyt ja kyllä se on ehdottomasti avautuminen, joka sattuu eniten. Siis jo senkin takia, että sitä pitää kestää monta tuntia. Ponnistusvaihe ekan kanssa oli n. puoli tuntia ja toisen kanssa n. 5 min eli ei tehnyt edes tiukkaa.

ponnistaminen oli ehdottomasti tuskallisempaa. Avautumisvaihe meni melko nopeasti (~9h), ja sen kivun pystyi hallitsemaan. Ponnistusvaihe oli jotain järkyttävää, kesti 1,5h ja lopulta vauva revittiin ulos ja repesin ja kiljuin vain.

Kaippa riippuu ihan synnytyksestä=) Jos kaikki menee hyvin ja ponnistusvaihe kestää 3min ja vauva plumssahtaa vain ulos niin ei kai se kamalaa ole.

Minulla ainakin oli helpotuksen tunne , kun lopulta sai ponnistaa oikein luvan kanssa!!

esikoista ponnistin tunnin mutta tunne oli lähinnä kovaa venytystä, ei kipua. Toisen lapsen ponnistusvaihe kesti 8 minuuttia mutta olisin voinu vannoa että se kesti 2 x pitempään kun esikoiselta. Mulla ei ikinä tullu mitään ponnistamisen tarvetta vaan lapsi oli vain pukattava ulos ja kipu oli kokoajan päällä!!! Tää oli järkkyä ja kivuliasta, synnytys eteni muutenkin siten että mitään kivun lievityksiä en ehtiny saada.
Mutta älä säikähä, kaikille kokemus on yksilöllinen. Nyt kun tuota pikku kakkostakin katselee niin lähtisin samaan rääkkiin vaikka heti uudelleen. (aluksi kyllä vannoin että ei enää ikinä ;) )

noh ekan kohdalla, sanoisin että avautumisvaihe sattui enemmän. meni kyllä melko nopeasti mutta tuskaa oli olla niin kotona kuin sairaalassa, ebiduraalia sain ja sekään ei helpottanut kipuja niin kuin kuvittelin, mutta kivunlievityksen ansiosta ponnistusvaihe oli "helppo" supistuksiin verrattuna, keski 8min. toisen kohdalla supistukset oli kovia mutta siedettäviä hammasta purren, synnyttämään mennessä päätin että niin pitkälle mennään ilman kivunlievitystä kuin mahd. no loppuun asti mentiin lämpötyynyjen avulla ja en olisi ikinä kuvitellut että ponnistus sattuu niin paljon. vaikkei kestänyt kuin 3min, tuntui ikuisuudelta, mutta hyvin meni eikä paikat revenny. jos kolmas lapsi tulee olen edelleen luomusynnytyksen kannalla ja kipu on sen arvoista..

vaikka itsellä kesti ponnistusvaihe tunnin. Minä en kokenut tuota ponnistusta mitenkään erityisen kipeäksi, ainoastaan ahdistavaksi kun kesti ja kesti...

ponnistus oli tuskaa, avautumisen aikana naureskelin...epiduraalin ansiosta kylläkin..

Avautumisvaihe. Kovat kivut olivat 6h (synnytys kaiken kaikkiaan 19 h)ja sinä aikana sain kaksi kertaa puudutetta epiduraalikanavaan, mikä auttoi noin tunnin kerrallaan kunnolla. Ponnistaessa, joka kesti 15 min, tuntui se sama supistusten aiheuttama kipu. Supistuskipu paheni loppua kohden koko ajan, koska supistuksia tuli niin usein, ettei niiden välilläkään ollut kivuttomia hetkiä. En muista ollenkaan, koskiko pään tulo siinä vielä lisänä, kun se supistuskipu oli niin valtavaa. Heti kun pää syntyi, helpotti, koska supistelut helpotti ja se ponnistamisen tarve helpotti heti kun vauva tuli ulos. Istukan ulostulo ei tuntunut enää miltään.