Onko muita sellaisia joilla on ollut vuosikausia enemmän ja vähemmän migreenikohtauksia, mutta oireettominakin päivinä se on aina mielessä, meikäläinen pelkää heti aamusta ,rupeaako näkymään sahalaitaa vai ei.Millä siitä pääsisi eroon, kun sairaus kuitenkaan ei ole vaarallinen, ja kestää kerralla muutaman tunnin.Neuvokaa muutakin kuin psykiatria! Kiitos.
migreeni
aina mielessä
9911
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Syö pitkä kuuri estolääkettä, pikkuhiljaa alkaa oma "taas-se-kuitenkin-pilaa-kaiken" asennekin muuttua, kun säryt vähenee.
mulla auttoi 5 päivää ja kun aloin iloita säryttömyydestä, jo alkoi "kuuma neula polttaa" silmän takana ja pakko ottaa eka Zomig.
Että se siitä. Mulle ei ole tehonnut mikään estolääke. Ei beetikset, ei doxalit, ei Topimax ei muu kuin jatkuva täsmien ottaminen. Nyyh..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000202&posting=22000000025090775&view_mode=flat_threaded
Vuoden vaihteessa mulla paheni migreeni niin, että nyt mulla on siihen estolääkitys ja migreeni kohtauksiin vahvat särkylääkkeet ja täsmälääkitys, tosin tuo särkylääkkeen vahvuuskaan ei sitä kipua poista mikä silloin on päällä kun migreenissä päätä särkee...
Esto lääkitys on auttanut sikäli, että migreenit on vähentyneet, mutta mulla tuo yksi aika kuukaudesta kun hormonitasapaino heittelee naisten vaivojen takia, on se aika jolloin myös migreenit tulee estolääkityksestä huolimatta, ja olen joutunut silloin olemaan jopa poissa töistä...
En mä voi kuukausia viettää miettien, että aha nytpä ollaan taas tässä vaiheessa, että kohta ne säryt varmaan taas alkaa... Ottamalla päivän kerrallaan ja nauttimalla jokaisesta päivästä, ilman että miettii tulevaa se onnistuu... Mä en jätä elämättä, vaikka välillä päähän sattuu niin, että ihan sama vaikka seinään sitä hakkaisin, sekään ei varmaankaan tuntuis missään... Migreenistä huolimatta on voitava elää täyttä elämää ja nautittava asioista...
Sitäpaitsi stressi lisää migreenejä, eli mitä enemmän mietit, että onko tänään se päivä, sitä stressaantuneempi olet ja sitä todennäköisemmin niitä päiviä on useammin jolloin sulla on migreeniä, kun jos rentoutuisit ja keskittäisit ajatukset toisaalle... Lakkaa ajattelemasta migreeniä... Se tuskin häviää, mutta varmasti se helpottaa sun oloasi kun ei tarvitse joka päivä herätä miettien, että onko tänään kenties se päivä. Otat sen päivän sellaisena kuin se tulee, mutta päätät että nyt mä en enää ajattele, että onko se tänään vaan katsot mitä tuleman pitää ja keskität ne ajatukset johonkin ihan muualle jos vain suinkin voit. Ajattele aamulla vaikka, että miten ihanaa on kun aurinko paistaa taas tänään ja siitä eteenpäin... Tsemppiä! :-)
Olen itse kokenut aivan saman kuin sinä. Ajattelin hyvin pitkään vain ja ainoastaa päänsärkyäni. Se oli ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Se on hirveää ja tällä jatkuvalla miettimisellä aiheutin itselleni jatkuvaa särkyä. Mukava pieni oravanpyörä..
Nyt tilanne on helpottanut vähän. Estolääkitys on tuonut lisää säryttömiä päiviä ja nyt otan kaiken irti niistä päivistä. Elän päivä kerrallaan ja nautin siitä!
Koeta jaksaa, kyllä se aurinko paistaa risukasaankin!
Kiitos vastauksista, kyllä minä olen yrittänyt jatkuvasti sitä pois mielestä,mutta sitten oikein "säikähtää", että hei mullahan saattaa alkaa kohta näköhäiriöt, se on sitten sillä kertaa taas siinä. Olen kyllä yleensä ainoastaan keväisin tällainen, kesällä ei ole juuri kohtauksia ollut, niin silloin se käy vaan mielessä päivittäin ,mutta , mutta.
Kiitos lohdutuksista,jaksan taas ajatella vähän positiivisemmin!
tuo syyllisyys ja pelko migreenin alkamisesta migreeni ihmisilllä!
No niin, mulla on elämänikäinen migreeni joka alkoi kun täytin 15 v. ja jatkuu edelleen. Välillä kohtuas toistui 3-5 krt päivässä (kestäen n 1 t kerrallaan), välillä on ollut jopa pisimmillään muutaman kuukauden pituinen jakso ilman oireita. Useimmiten kohtaus tulee nykyisin vain pari kertaa kuussa´,täysin yllättäen missä vain. Onneksi päänsärky ei ole paha, välillä hyvin lievää, välillä ollut vähän kovempi, mutta pahinta on että näkö menee, vapisuttaa, heikotuttaa, ja puhe sammaltaa, pistelee ja puutuu, silmissä vilkkuu sahanlaitaa, auraa, tyhjiä sokeita näkökenttä puutoksia. Mutta minä en enää pelkää sitä enkä välitä siitä, jatkan toimimistani ihan kuin ei mitään olisikaan, nappaan Aspriinin jos on lähellä, ja elän kuin mitään ei olisi menossakaan. Vuosia sitten itkin ja masennuin, pelkäsin ja ahdistuin ja migreeni hallitsi minua ja tekemisiäni ja invalidisoi päiviäni ja olin sen uhri, annoin sille vallan, pelkäsin sitä. Nyt se tulee kun tulee ja menee ohi, ja minä en anna sen häiritä. Välillä en mainitse koko kohtauksesta kellekään, sehän ei näy ulospäin. Välillä kun keskityn täysin muuhun se menee nopeammin ohi.
Voi ,koskahan minä pystyn tuohon vai pystynkö koskaan, kun sanoin neurologilleni, että olen kuullut migreenin loppuvan vaihdevuosissa, hän sanoi että ei se kaikilta lopu, johon minä että minä olen siteen tietenkin se jolta se ei lopu. Oli tosi lohduttavaa. Eilen oli viimeksi aurallinen migreeni, kesti vain puolisen tuntia, sitten olin taas "työkykyinen".
Kiitos sinulle!