Mulla on jo pitkän aikaan ollu todella paha masennus ja olen käynyt psykolokilla ja yrittänyt jaksaa, mutta nyt tuntuu siltä, ettei omat voimat riitä.Psykoloki ei osaa auttaa, eikä lääkkeet auta.Olen vielä niin nuori, eikä minulla ole oikein läheisiä ihmisiä vierellä.Kuka voisi enään auttaa minua?Käyn koulua ja sekin on todella raskasta.Kuka voi enään auttaa minua?Miten saan ilon ja hymyn takaisin? Onko mitenkään mahdollista, että olisin loppuvuoden pois koulusta, vai pilaako se elämäni ja työpaikan.En vain jaksa nousta sängystä, tai tehdä mitään.Kuolen jos en saa apua!Auttakaa!
Paha olo aina...ja pahenee vain!
Lotta...
8921
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tietääkö sun vanhemmat tästä olostasi?
Sun tarvii päästä psykiatrian erikoislääkärin
vastaan otolle,sieltä sä saat apua.
Psykologi ei voi määrätä edes lääkkeitä.
Jos sulla ei ole vanhempia jostain syystä niin
hakeudu terveydenhoitajan vastaanotolle ja koulu-
lääkärille joka passittaa sua eteenpäin.
Apua on nykyään tarjolla ja sä selviät mutta
nyt on oleellista saada sut oikeaan paikkaan
hoitoa saamaan.
samaa mieltä! Äkkiä apua hakemaan. SEhän se on justiinsä, kun on paha olla, niin silloin ei jaksais sitä apuakaan hakea, mutta jotenkin vaan kun kykenee, niin elämä muuttuu sitten helpommaksi.
Olen sanonut vanhemmilleni ja hekin ovat yrittäneet auttaa.Minulla on lääkitys, mutta se ei tunnu auttavan.Haluaisin niin kovasti olla taas onnellinen ja olen yrittänytkin, mutta mieleni aina kuitenkin vajoaa takaisin alas.Olen vain siinä tilassa, että on enään vaikea yrittää mitään.Istun tunti tolkulla jähmettyneenä ja mietin pahoja asioita ja toistelen niitä mielessäni.En edes jaksa muistella hyviä aikoja, enkä mitään hyvää.Kunnon terapeutti ei olisi kyllä pahitteeksi minulle, jos vain sellaisen hyvän löytäisin, sillä eivät kaikki terapeutitkaan aina yhtä hyviä ole.Miten te olette jaksaneet tämän pahan olon yli? Voiko masennuksesta päästä ikinä eroon?Millä tavalla?Pitääkö itse tehdä töitä parantumisen eteen? Kiitos avustanne ja vastauksistanne jo etu käteen.:)
helpottas sun oloa, se on kuin puhuisi hyvälle, luotettavalle ystävälle.
Mua se auttoi pahoina aikoina. Kirjoitin kaiken kurjan " itestäni ulos". Paha olo lakkas vellomasta sisällä ja ajatukset jotenkin selkiinty.
toisille ei. itselleni päiväkirjan kirjoittaminen auttaa joskus. joskus ne asiat saa sinne kirjaan ja kirjan kannet kiinni, joskus kun sen avaa, siellä näkee pelkkää synkkyyttä ja tulee vain pahempi mieli.
mutta kokeile sitä. ja toinen on musiikin kuuntelu ja piirtäminen/maalaaminen (jos olet kuvataiteellinen) minulla ainakin kunnon maalaus helpottaa enemmän kuin 10 sivua päiväkirjaa
aina joku syy,ykstoikkosuus tai toisten hyväksikäyttö,metsään kävelemään yksin,seuraa luontoa ja istu vaikka kannon nokas
Mulla on kans vähän sama homma, haluisin lopettaa koko koulun käynnin. Minulla masennus ei ole sellaista, että se tulee yhtenä pötkönä, vaan se tulee kohtauksina. Eilenkin liikuntapäivän jälkeen olin hyvin vihainen itselleni, kun meillä oli joku ihme tanssihomma, enkä saanut koko hommasta YHTÄÄN pistettä. Olin pari kuukautta taas ihan pirteä itseni, mutta se toistuu lähes joka toinen kuukausi, 2 viikon erissä. :'< Tuntuu kyllä siltä, että haluisin lopettaa koko elämisen, koska olen tammikuussa muuttanut vastikää Nokialle, olen saanut kavereita, mutta kukaan heistä ei ikinä juttele minulle paljoa tai kysy että voisinko olla koulun jälkeen. Olen ollut vain parin kaverin kanssakoulun jälkeen, mutta siitäkin on mennyt jo kuukausi kun sain olla jonkun kaverin kanssa koulun jälkeen. Vanhempani haluaisivat mieluusti nähdä kavereitani, mutta kukaan ei vain ehdi/halua olla kanssani.. Se saattaa johtua tästä meikän vatsasta, olen kaikkien mielestä hirveän läski, ja aina masennuskausilla ensin yritän olla syömättä, sen jälkeen tulee kova nälkä ja ahmin hirveästi. Eli aamulla on nälkä -> koulussa pahaa ruokaa, en syö kuin 2 lusikallista -> koulun jälkeen vielä isompi nälkä -> ahmiminen.
Äiti sanoi, että minut pitäisi passittaa suorinta tietä psykologille. Olen ollut kerran selaise luona, kun olin 3. luokalla, mutta hän ei kysynyt silloin kuin mitä minelle on käynyt yms. eli se kerta oli täysin hukkareissu. Ja nytten kun äiti sanoi uuden koulun opelle, että passittavat minut psykologille, niin eipähän ope ole sitten käynyt psykologille ilmoittamassa. Kun kerroin hänelle murheistani, hän halusi passittaa minut heti psykologille ja kappas, terkkari ei ollut paikalla. Ope sanoo, että olen taiteilijan luonnetta, närkästyn helposti, kannan hirveästi suruja, ja melkein elän suruissani. Hän jopa ihmettelee, miten jaksan olla kaiket päivät koulussa niin lyhyillä yöunilla. Kun luin noista, että piirtäminen auttaisi, niin minulla se ei paljoa kyllä helpota, vaikka olen ajatellut omistavani elämäni piirtamiselle, piirtäminen on minulle harrastus. Haluaisin viettää koko päivän peiton alla, olen hirveän väsynyt joka päivä, vaikka nukkuisin 10 tuntia.
Mikä syy tuohon sun masennukseen sitten sun mielestä on? Iskikö se tuosta vaan yhtäkkiä ilman minkäänlaista syytä?