pettymys...

Hei.

Oli pakko tulla tänne vuodattamaan, kun on niin paha olla että itkettää jatkuvasti ja koko maailma tuntuu luuhistuvan.

Kävin lääkärissä n. viikko ennen menkkojen oletettua alkamista, kun oli tarkoitus polkaista käyntiin lapsettomuushoidot. Lääkäri ultratessaan kumminkin myhäili vähän siihen suuntaan, että hoitoja ei sittenkään ehkä tarvita.

No, menkat ei sitten alkaneetkaan ja kun ne oli 3 päivää myöhässä sain haamun! Jee, se oli tosi hienoa vaikkakaan se ei tullu sen 10min sisällä vaan myöhemmin. Kun menkat oli 5 päivää myöhässä testi oli kumminki puhtaasti negatiivinen ja alko kamalat selkäkivut. Siitä seuraavana päivänä sitten vuoto.

Mä en jaksa tällaista! Lopultakin meillä olisi ollut oma vauva vuoden yrityksen jälkeen... Miksi ihmisille käy näin? Mä en halua enää pettyä ja itkeä ja olla surullinen. Haluan sen pienen takas turvaan mun sisälle kasvamaan, jos siellä sellanen oli.

Mulla on niin paha olla... Miten tästä ikinä enää selviää?
5846
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Elämä on niin epäoikeudenmukaista. Toivon sydämeni pohjasta, että saat vielä oman vauvan syliisi jonain päivänä. Meillä on kanssa vuosi tullut täyteen, jonka aikana tulin raskaaksi, mutta menetimme pikkuisemme. 9:llä viikolla sain tietää sen. Aina ei jaksa uskoa siihen, että se "jonain päivänä" joskus tulee. Ystäväni kirjoitti minulle niin kauniisti lohdutuksen sanoja, että haluan lausua ne sinulle: ajattele, miten onnekas se lapsi on, jonka sinä vielä saat, kun olette odottaneet häntä pitkään, kuinka rakas ja tervetullut hän on tähän maailmaan.

Äänestä
  • Kiitos sinulle ihan uskomattoman paljon! Et usko kuinka paljon viestisi lämmittää ja lohduttaa. Toivon sinulle oikein paljon onnea vauvayritykseen!

    Ja kiitos vielä! Nyt tuntuu, että sittenkin jaksan eteenpäin!

    Äänestä

  • tillisipuli kirjoitti:

    Kiitos sinulle ihan uskomattoman paljon! Et usko kuinka paljon viestisi lämmittää ja lohduttaa. Toivon sinulle oikein paljon onnea vauvayritykseen!

    Ja kiitos vielä! Nyt tuntuu, että sittenkin jaksan eteenpäin!

    Tulee ihan tippa linssiin. Tuntuu niin hyvältä saada kaipaamaansa tukea. Onneksi on ystävä olemassa, joka kirjoitti noin kauniit sanat, joilla jaksaa eteenpäin. En olisi itse niitä osannut lausua.

    Äänestä

Sain eilen illalla keskenmenon, olin vasta 8:lla viikolla, mutta silti lapsi oli tosi toivottu ja raskautta odotettiin pitkään ja miehen kanssa oltiin onnellisia tapahtuneesta ja suunniteltiin tosi paljon jo tulevaisuutta.. ja yhtäkkiä kaikki onkin sitten ohi!
Tosi raskas paikka, ja etenkin kertoo muille nytten tästä tilanteesta.. :(
Mutta toivon jaksamisia sinne päin todella paljon!!

Äänestä

kurjaa tuollanen kohtalo =( Minäkin sain raskauden huumaa kokea hetken verran. Pistoshoidoilla saatiin siis aikaiseksi tämä minun plussani ja nyt kahdessa uä:ssä käynyt verenvuodon takia ja hyytymiä alkoi tulemaan eilenä kirkkaan veren kera ja hemmettin moisten kipujen kanssa.

Diagnoosini oli uhkaava keskenmeno,mutta lääkäri sanoi lyövänsä vaikka vetoa että raskuden keskeytyminen on alkanut. Joten tottahan mullakin mieli apeana,mutta ei kuitenkaan ihan pois raiteiltaan olla.

Seuraavaan kertaan ehkä parempi mahdollisuus tai niin pitää vaan toivoa. Koiran kanssa möllötetään nyt kotosalla kun sain viikon verran saikkuakin.

Siihen seuraavaan ultraan asti siis kotosalla ja koiran lonkkia hieron ja se napittelee minua silmiin huolestunut ilme kasvoillaan. Sitäkin reppanaa tässä suren,kun ei sen tarttisi tälläsestä huolta kantaa.

Vaistoaa ettei mammalla ole kaikki ihan hyvin:(

Onko tillisipuli sulla lemmikkejä joita voisit paijailla jos ne hieman lohduttaisivat oloasi?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tillisipuli kirjoitti:

Hei.

Oli pakko tulla tänne vuodattamaan, kun on niin paha olla että itkettää jatkuvasti ja koko maailma tuntuu luuhistuvan.

Kävin lääkärissä n. viikko ennen menkkojen oletettua alkamista, kun oli tarkoitus polkaista käyntiin lapsettomuushoidot. Lääkäri ultratessaan kumminkin myhäili vähän siihen suuntaan, että hoitoja ei sittenkään ehkä tarvita.

No, menkat ei sitten alkaneetkaan ja kun ne oli 3 päivää myöhässä sain haamun! Jee, se oli tosi hienoa vaikkakaan se ei tullu sen 10min sisällä vaan myöhemmin. Kun menkat oli 5 päivää myöhässä testi oli kumminki puhtaasti negatiivinen ja alko kamalat selkäkivut. Siitä seuraavana päivänä sitten vuoto.

Mä en jaksa tällaista! Lopultakin meillä olisi ollut oma vauva vuoden yrityksen jälkeen... Miksi ihmisille käy näin? Mä en halua enää pettyä ja itkeä ja olla surullinen. Haluan sen pienen takas turvaan mun sisälle kasvamaan, jos siellä sellanen oli.

Mulla on niin paha olla... Miten tästä ikinä enää selviää?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu