Tilanne: Olen kohta 5-v. lapsen isä. Erosimme n. 1,5 v. sitten ja sovimme (ikävä kyllä) siinä erotilanteessa lastenvalvojalla että lapsi on minulla 1vrk viikossa mahd.tarhahakuja jos lapselle tulee pitkä päivä. Ehdotettelin silloin jo viikko-viikko-systeemiä, mutta exä tuomitsi sen.
Nyt kuitenkin käytännössä olen ollut lapsen kanssa joka viikko 1-3 päivää viikossa. Molemmat vanhemmat käymme vuorotöissä ja molemmilla on uudet kumppanit joiden kanssa asutaan. Exällä kumppanina mies jolla kaksi v. vanhempi poika, ja muuten vuoroviikkosysteemillä.
No olen siis tässä jo puoli vuotta "tingannut" vuoroviikkosysteemiä joka on tuomittu ties millä perustein. Vaikka ne olen sitten osoittanut luulotteluksi. Lastenvalvojalle mentiin minun pyynnöstä. Siellä ehdotin viikkosysteemiä, exä 1 4. Valvoja sanoi että molemmat "poteroissa" ja pitäisi tulla vastaan. Sen jälkeen olen ehdotellut edes alkuun 4 2, mutta siihen exä ei suostu. Sanoo että kauheeta riepottelua. yksi päivä vähemmän toisella viikolla siis ei ole! Ja jos suostuisin 1 4 tapaisimme vähemän kuin nykyään! Vuoroviikkosysteemi taas rauhoitaisi ja selkeyttäisi KAIKKIEN osapuolien elämän. Varsinkin lapsen kun ei tarvitsisi koko ajan kysellä "montako yötä ja päivää voin olla?"..
Miten tälläiselle äitille voisi saada jotain järkeä?? Tuntuu että jotenkin kostetaan menneet lapsen avulla. Olen kaikkien mielestä kunnon isä ja olosuhteet mutenkin hyvät. Työajat saan jopa sovittua töissä mahdollisimman sopivaksi vuoroviikkosysteemiin..siis jos vain SAISIN siihen LUVAN. Me viihdymme lapsen kanssa mainiosti ja kaikki sujuu siinä missä äidinkin kanssa. Haluan vaan että lapsella on oikeasti molemmat vanhemmat.
Kertokaa äidit vinkkejä miten te etenisitte
Nyt kuitenkin käytännössä olen ollut lapsen kanssa joka viikko 1-3 päivää viikossa. Molemmat vanhemmat käymme vuorotöissä ja molemmilla on uudet kumppanit joiden kanssa asutaan. Exällä kumppanina mies jolla kaksi v. vanhempi poika, ja muuten vuoroviikkosysteemillä.
No olen siis tässä jo puoli vuotta "tingannut" vuoroviikkosysteemiä joka on tuomittu ties millä perustein. Vaikka ne olen sitten osoittanut luulotteluksi. Lastenvalvojalle mentiin minun pyynnöstä. Siellä ehdotin viikkosysteemiä, exä 1 4. Valvoja sanoi että molemmat "poteroissa" ja pitäisi tulla vastaan. Sen jälkeen olen ehdotellut edes alkuun 4 2, mutta siihen exä ei suostu. Sanoo että kauheeta riepottelua. yksi päivä vähemmän toisella viikolla siis ei ole! Ja jos suostuisin 1 4 tapaisimme vähemän kuin nykyään! Vuoroviikkosysteemi taas rauhoitaisi ja selkeyttäisi KAIKKIEN osapuolien elämän. Varsinkin lapsen kun ei tarvitsisi koko ajan kysellä "montako yötä ja päivää voin olla?"..
Miten tälläiselle äitille voisi saada jotain järkeä?? Tuntuu että jotenkin kostetaan menneet lapsen avulla. Olen kaikkien mielestä kunnon isä ja olosuhteet mutenkin hyvät. Työajat saan jopa sovittua töissä mahdollisimman sopivaksi vuoroviikkosysteemiin..siis jos vain SAISIN siihen LUVAN. Me viihdymme lapsen kanssa mainiosti ja kaikki sujuu siinä missä äidinkin kanssa. Haluan vaan että lapsella on oikeasti molemmat vanhemmat.
Kertokaa äidit vinkkejä miten te etenisitte
Vastaukset 4
Vanhimmat
on saanut päähänsä että jokin järjestely on hyvä, ei hänen päätään helpolla käännetä vaikka tosiasiat puhuisivatkin vastan. Mutta jokaisella äidillä on heikko kohta; lapsi. Omasta mielestänikin on lapselle kaikkein parasta asua molemmilla vanhemmilla vuoroviikoin, jos se tilanteen puolesta onnistuu. Tässä voisi auttaa se että lapsi itse kertoisi äidilleen kuinka vaikeaa hänestä on yhden tai kahden päivän vuoksi "muuttaa" ja kuinka epävarmalta hänestä tuntuu kun ei tarkalleen tiedä mitä odottaa, kuinka kauan hän saa tällä kertaa olla. Lapset kaipaavat ennakoitavuutta. Jos hän kertoisi sen äidilleen itse, uskon että menisi paremmin perille :D koska sinun puheessasi hän näkee aina muitakin motiiveja.
***
itse olin aikoinani samassa tilanteessa.isä olisi pitäny lasta vuoroviikoin.En antanut.Kävin lastenvalvojalla ja sos.toimistossa juttelemasa asiasta ja he olivat kanssani samaa mieltä ettei ole järkevää riepotella lasta kahden KODIN välillä.Lapsella yksi koti jossa asuu ja varakoti jossa vierailee.Teillä vähän eri asia koska lapsella jo tuon verran ikää.Omani silloin 1.5 vuotta.yrittäkää jutella asiasta järkevästi ja muistakaa että lapsi ei ole heittopussi.Eikä kannata panna lasta asialle sanomaan "omaa" mielipidettään.Lapsi sanoo mitä käsketään sanoa.Tsemppiä ja parempia aikoja odotellen.
voi olla myös pelko että "menettää" lapsensa jos isän kanssa on kivaa olla. Äidit ovat aika kiinni lapsissaan henkisesti ja pelko on toisaalta ihan aiheellinenkin koska voihan lapsi myöhemmin itse päättää jos haluaakin muuttaa toiselle pysyvämmin. Ehkä näin äiti haluaa isän luona vierailut pitää mahd. lyhyinä että isän luona oleminen on vaan vierailua eikä asumista.
Kannattaa sinnikkäästi ja reilun avoimesti ottaa asia puheeksi vastaisuudessakin. Ehkä joskus asiaan tulee muutos.
Kiitos teille äidit (ja muut?) jotka jo vastasitte. Kiva kuulla että löytyy ymärrystä. Ninkai se monesti on kun ei ole itse asioiden "polttopisteessä". Kävi nin tai näin äidin itsekkyyden takia (näin uskaltanen sanoa) niin uskon että jossainvaiheessa lapsi kyllä haluaa itse vain tulla, lupia kyselemättä, enemmän luokseni. Mutta siihen aikaan on liian pitkä aika!..Tämä isä haluaa olla lapsensa kanssa jo tässä varhaislapsuudessa..semminkin kun mitä vähemmän on sitä isompi "riski" on siihen että lapsi alkaa vierastamaan etää...Näin varmaan äitikin ajattelisi minun housuissani??....Vaikka veri vettä sakeampaa onkin..