Ongelmani on se että pelkään rakastua. Ajatus rakastumisesta rupeaa pelottamaan. Aina, kun joku poika koskee, halaa, tai silittää päästä, pörröttää tai sanoo jotain herttaista, olostani tulee epävarma, punastun ja hiljenen. Kerran, eräs poika kysi olenko kunnossa, sen jälkeen, kun oli halannut miua takaa päin ja nostanut ilmaan. Olo oli silloin todella epämukava ja lähdin karkuun. Tuon takia, Lukion viimeinen lukuvuosi menee keskivertoisesti. Sama oli yläkoulussakin. Yläkoulussa oli pahinta. En sentään karannut mutta poistuin aina paikalta ja odotin että opettaja tulisi paikalle.
Mikä miulla on?
Shamann
4676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
--snyyf minua ei kukaan poika jaksa nostaa snyyf--
..seuraavalla kerralla sinun tilanteissa; muista minua, jota kukaan poika ei jaksa nostaa..
..saat minua ajattelemalla voimaa katsoa poikaa silmiin; luottaa häneen pienen katseen verran..
--snyyf kunhan muistat silloin minua, jota kukaan poika ei jaksa nostaa snyyf--
Hei Shamann!!
Tiedän tunteen paremmin kuin hyvin rakastumisen pelosta. Tosin en ole kokenut samaa tuosta kosketuksesta aivan samalla tavalla, mutta siihen viittaavaa hetkittäin. Itse en ole koskaan uskaltanut heittäytyä tunteen vietäväksi ja rakastua niin kuin suhteessa pitäisi. Pelkään etten riitä, ja että tulen jätetyksi ja petetyksi. En anna siksi kenenkään satuttaa itseäni, enkä näytä tunteitani. Tai sitten en vain ole tavannut sitä oikeaa rakkautta?? Kuinka sen tietää, jos ei uskalla heittääytyä?? Nyt vain olen ollut pian puoli vuotta rikki menetetyn suhteen takia. Ilmeisesti se oli sitten sitä jotain minulle. Miksi ikävöin niin lujaa. Välitin hänestä todella, mutta uskalsin sanoa sen liian myöhään. Voiko koskaan luottaa kehenkään niin, että toinen ansaitsisi kaiken sen rakkauden, mikä piilee minussa ja ymmärtääkseni sinussa..=) Voin vain kuvitella, kuinka palvoisin sitä rakkautta, jonka todella saisin kestämään. Ikävöin tuota päättynyttä suhdettani, mutta mietin, josko itse ajoin sen siihen pisteeseen käytökselläni. Miksi sitten nyt niin kaipaan, vaikka satutimme toisiamme väärinkäsitysten saattelemana. Ja eikö niin sanota, että sitä pahiten loukkaa, joka on rakkain?
....mutta sinä olet vielä niin nuori, että opit kyllä varmasti antamaan itsesi tunteeseen... toivotaan niin... ehkä sinun pitää tutustua ihmisiin ensin kaveripohjalta, niin, ettei heitä tarvitse enää jännittää. Ehkä se helpottaa asiassa.....
sulla nyt vaan olisi ns. oma lehmä ojassa ja haku päällä? :)