olisitte joutuneet sairauden sepittämisen kohteeksi psykiatrien tai hoitajien taholta? Esim. niin, että sairaskertomuksiin olisi kirjoitettu paikkansa pitämättömiä asioita ja nimenomaan sellaisia, jotka "osoittaisivat" sairautta.
Onko kenelläkään
kokemusta siitä, että
7443
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä olen. Vanhampani kävi yksityisellä psykiatrilla. Minä tuolloin 25v ja asuin omassa asunnossa. Sain tietää asiasta vasta jälkikäteen kun poliisit hyökkivät ovelleni ja heittivät tk:n kautta hullujenhuoneelle. Perusteet olivat, että olisin irtisanoutunut työstäni ja etten olisi vuosikymmen aijemmin hakeutunut johonkin koulutukseen. Väitteet olivat paikkaansapitämättömiä eikä hoidon perusteita. Sairaalassa kerroin valittavani heidän toimistä jolloin kaikki sanomiseni väännettiin sairauden ja vainon muotoon. Jälkikäteen valitettuani jutusta lääninhallitukseen, niin jopa sairaalan ylilääkäri väitti, että olisin joskus ollut tekemisissä tämän eläkeläislääkärin kanssa.
oli (?) oikeudessa niin pitäisi silloin kai olla näyttö sairaudesta tai sitten ainakin virkamiehn pitää esittää todella tapahtuneen mukaiset perustelut päätökselleen.
Kuinka ihmeessä tk saattoi lähettää sinut hoitoon niillä perusteilla että olisit irtisanoutunut töistä ja vuosikymmen aiemmin et ollut hakeutunut koulutukseen ? Kumpikaan ei ole laillinen peruste ja asiat olisi voinut tarkistaa.
Ei se ollut koskaan oikeudessa kun kukaan ei ollut juuri halukas puhumaan saati auttamaan keinoista joilla asian saa oikeuteen. Nyttemmin olen tutkinut kaiken mahdollisen tulevaisuuden varalle. Lääninhallitus on hallinollinen valituskanava.
Eihän nämä mitään laillisia hoidon perusteita ole, mutta jonkinmoista mielivaltaa halusivat osoittaa. Eräs lääkäri oli jopa häämästynyt miksi olen asiasta valittanut. Tämä kaikki kertoo vain sen, että lääkärit ovat vuosikymmeniä päässyt liian helpolla ilman valituksia.
Olin käynyt erään psyk-hoitajan juttusilla mutta halusin vaihtaa koska en tullut hänen kanssaan toimeen. Hän järjesti istunnon jossa oli lääkäri, ko. hoitaja ja minä. Lääkäri ja ko. hoitaja olivat tietenkin jo jutelleet asiasta keskenään. Lääkäriltä sain sitten kuulla asioita jotka eivät pitäneet alkuunkaan paikkaansa. Lopputulos oli että en saanut vaihtaa hoitajaa mutta tämän jälkeen en enää koskaan mennyt tänne psyk.polille.
Taisin olla ainut viisas tuosta kolmikosta.
luotin sairaanhoitajan ja lääkärin kirjoituksiin että he pysyvät totuudessa lukematta sairaskertomusta. Myöhemmin minunkin puheet väännettiin ja sepitettiin puhumastani poiketen.
Kun minulle piti tulla kotiväki vierailulle, niin huone olikin täysi lanttumaakareita suorittamassa "perhetapaamista". Sairaalasta kotiuttamisen ehto oli päiväosastolla melksiminen. Lakin mukaan sairaalasta pitää kotiuttaa välittömästi kun perusteita sairaalahoidolla ei ole.
no siitähän se alkoi. mä en ole mielisairas mutta nyt olen niin koukussa tohon lääkekasaan että en pysty olemaan ilman niitä. jos ei oo vuorokauteen ottanut niitä niin ei PYSTY OLEMAAN levottomuutta, kutinaa, itkua, unettomuutta. nykyään vedän noita siiderin kanssa. mua ei enää haittaa oikeasti tunnetasolla se että elämäni on ns. tuhoon tuomittu. on vain ajan kysymys milloin kyllästyn tähän ja pyydän hienovaraisesti hoitajalta kaikki lääkkeet itselleni ilman sen kummempia tunneelämyksiä. dokaan nyt ja sit kun ei enää jaksa tällaista niin napit vaan naamaan. juon osittain sen takii et kun juo niin on helpompi sitten vaan vuosien putken jälkeen ottaa ne. se on mun päätös, kukaan ei voi tietää miltä musta tuntuu. tää juttu on vaan on tallainen päätös mielessäni ihan kuin päättää että menenpä puolen vuoden päästä hammaslääkäriin, mikään ei muuta sitä.