Kuulin täällä jonkun sanoneen, ettei lasta kuulemma Suomen lain mukaan voi "omistaa" Ehkä ei, mutta käytännössä lapsi on holhouksen alainen kunnes täyttää 18.
Olen havainnut, että hyvin monet adoptiolapset päätyvät nuoruudensa loppuvaiheessa jonkinmoiseen laitokseen. Eli adoptiovanhemmat toisin sanoen uhkailevat;"Jos et ole nyt kunnolla, niin lähetämme sinut nuorten psykiatriselle, perhekotiin jne jne..."
Ja sitten, kun jo aikuiset adoptiolapset alkavat kertoa tarinoita, jotka eivät joitakin mielytä, niin sitten uhkaillaan kunnianloukkausoikeudenkäynneillä! Eiväthä nuo tietenkään auta;näin suurista epäkohdista täytyy puhua, vaikka ne kuinka tekeisivätkin kipeää!
Silti ihmetyttää eräiden väitteet, ettei lasta kuulemma muka voi omistaa? Jos tuhansien kilometrien päässä syntyvän lapsen holhouksen kerran voi saada itselleen, niin eikö se käytännössä ole omistusoikeus? Holhoojahan määrää käytännössä miltei kaiken lapsen elämästä! Eikö tämä käytännössä ole laillista lapsikauppaa?
Olen havainnut, että hyvin monet adoptiolapset päätyvät nuoruudensa loppuvaiheessa jonkinmoiseen laitokseen. Eli adoptiovanhemmat toisin sanoen uhkailevat;"Jos et ole nyt kunnolla, niin lähetämme sinut nuorten psykiatriselle, perhekotiin jne jne..."
Ja sitten, kun jo aikuiset adoptiolapset alkavat kertoa tarinoita, jotka eivät joitakin mielytä, niin sitten uhkaillaan kunnianloukkausoikeudenkäynneillä! Eiväthä nuo tietenkään auta;näin suurista epäkohdista täytyy puhua, vaikka ne kuinka tekeisivätkin kipeää!
Silti ihmetyttää eräiden väitteet, ettei lasta kuulemma muka voi omistaa? Jos tuhansien kilometrien päässä syntyvän lapsen holhouksen kerran voi saada itselleen, niin eikö se käytännössä ole omistusoikeus? Holhoojahan määrää käytännössä miltei kaiken lapsen elämästä! Eikö tämä käytännössä ole laillista lapsikauppaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
sekin valta on toki suhteellista! Se on muuten hassua kuinka nopeasti asiat voivat "kärjistyä" ja kuinka media epätoivoisesti haparoi etsiä "syitä" jälkeenpäin, kun on jo kerta kaikkiaan liian myöhäistä!
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200704115971107_uu.shtml
Riippuu varmaan, miten sana "omistaa määritellään". Ehkä sana "vastuu" määrittelee paremmin vanhempi-lapsi -suhdetta. Lapsi ei ole siinä mielessä omaisuutta, että sitä saisi kohdella miten vain tai esimerkiksi myydä... En myöskään usko, että vanhemmat keskimäärin kokisivat vanhemmuutensa omistamiseksi. - Minä ainakin äitinä pyrin ajattelemaan, että minulla on kunniatehtävä saada olla mukana upean ihmisen, lapseni, elämässä. Vastuullani on auttaa häntä kasvamaan.
Adoptio on aina mullistava prosessi/tapahtuma, ja on tilastollisestikin totta, että adoptiolapset tarvitsevat keskimääräistä enemmän tukea esimerkiksi koulunkäynnin suhteen. Ongelmien taustalla ovat vahvasti lapsen varhaiset kokemukset. Lähtökohtina on usein köyhyyttä, kenties äidin huono ravitsemus/päihteiden käyttö odotusaikana, lastenkotielämää, liian vähän syliä, äidin kaipuuta ja niin edelleen. Nuo lapset olisivat todennäköisesti erityistuen tarpeessa myös kotimaassaan, mikäli siellä olisi mahdollisuutta auttaa. On kuitenkin muistettava, että suurin osa lapsista pärjää oikein hyvin!
Olen ajatellut tuon adoptioasian niin, että olisi ideaalia, että lapsia pystyttäisiin auttamaan heidän kotimaassaan köyhälläkin olisi oikeus olla äiti. Tuo on kuitenkin idealistinen näkemys, joten pysyvää lastenkotielämää onnellisempi lähtökohta lienee on, että vanhempia kaipaava lapsi saa vanhemmat ja lasta kaipaavat vanhemmat lapsen. Adoptio on vaativa, kallis ja tarkoin säädelty prosessi, joten adoptiovanhemmat ovat motivoituneita. Harhakuvat täydellisestä tummatukkaisesta söpöläisestä karisevat varmasti adoptiovalmennuksen aikana, vaikka selvää tietysti on, että uuden ihmisen "tupsahtaminen" omaan kotiin voi vaatia vanhemmiltakin pitkän sopeutumisajan. Kyseessä on kuitenkin tarina, joka alkaa keskeltä.
Olen lukenut adoptiosta hyvin paljon artikkeleita, myös kielteisiä, mutta tuohon esittämääsi väitteeseen vanhempien uhkailusta en ole missään törmännyt... Missä olet tuon asian havainnut? Henkilökohtaisesti laitoksissa käymällä vai kavereiden juttuja kuuntelemalla? Sotketko tähän nyt maahanmuuttajaperheiden lapset? Suomessa ei ole ollut myöskään "kunnianloukkausoikeudenkäyntejä" aiheesta. En myöskään ole törmännyt kirjoituksiin siitä, että adoptiolapset päätyisivät usein "jonkinmoiseen laitokseen". Laitoksissa on pääasiassa suomalaissyntyisiä, rikkinäisistä perheistä tulevia lapsia/nuoria. Nykyään myös maahanmuuttajaperheiden lapsia, mutta pääosin ihan kotimaista ainesta.
Elina
"Riippuu varmaan, miten sana "omistaa määritellään". Ehkä sana "vastuu" määrittelee paremmin vanhempi-lapsi -suhdetta. Lapsi ei ole siinä mielessä omaisuutta, että sitä saisi kohdella miten vain tai esimerkiksi myydä... En myöskään usko, että vanhemmat keskimäärin kokisivat vanhemmuutensa omistamiseksi. - Minä ainakin äitinä pyrin ajattelemaan, että minulla on kunniatehtävä saada olla mukana upean ihmisen, lapseni, elämässä. Vastuullani on auttaa häntä kasvamaan."
Mutta käytännössä holhooja silti omistaa lapsen!
"Adoptio on aina mullistava prosessi/tapahtuma, ja on tilastollisestikin totta, että adoptiolapset tarvitsevat keskimääräistä enemmän tukea esimerkiksi koulunkäynnin suhteen. Ongelmien taustalla ovat vahvasti lapsen varhaiset kokemukset. Lähtökohtina on usein köyhyyttä, kenties äidin huono ravitsemus/päihteiden käyttö odotusaikana, lastenkotielämää, liian vähän syliä, äidin kaipuuta ja niin edelleen. Nuo lapset olisivat todennäköisesti erityistuen tarpeessa myös kotimaassaan, mikäli siellä olisi mahdollisuutta auttaa. On kuitenkin muistettava, että suurin osa lapsista pärjää oikein hyvin!"
Ei se kuulu sinulle määritellä, minkä "tarpeessa" lapsi muka olisi! Sen minä sanon, että Suomessa värillinen lapsi tarvitsee ennenkaikkea itsenäisyyttä ja vertaistensa tukea! Kumpaakaan eivät " adomammat" kykene tarjoamaan, vain puhkikuluneita lauseita ja sananlaskuja!
"Olen ajatellut tuon adoptioasian niin, että olisi ideaalia, että lapsia pystyttäisiin auttamaan heidän kotimaassaan köyhälläkin olisi oikeus olla äiti. Tuo on kuitenkin idealistinen näkemys, joten pysyvää lastenkotielämää onnellisempi lähtökohta lienee on, että vanhempia kaipaava lapsi saa vanhemmat ja lasta kaipaavat vanhemmat lapsen. Adoptio on vaativa, kallis ja tarkoin säädelty prosessi, joten adoptiovanhemmat ovat motivoituneita. Harhakuvat täydellisestä tummatukkaisesta söpöläisestä karisevat varmasti adoptiovalmennuksen aikana, vaikka selvää tietysti on, että uuden ihmisen "tupsahtaminen" omaan kotiin voi vaatia vanhemmiltakin pitkän sopeutumisajan. Kyseessä on kuitenkin tarina, joka alkaa keskeltä."
Niinkö? Että ihan "motivoituneita" Mitäköhän tuokin sana oikein tarkoittaa? Motivoituneita mihin? Kyllä he varmasti ovat erittäin motivoituneita omimaan ja omistamaan pienen värillisen lapsen, siitä varmaankaan tuskin on kyse. Itseasiassa kehtaan väittää, että monelta surutarinalta vältyttäisiin, jos adoptiovanhemmat olisivat VÄHEMMÄN motivoituneita lapsen kasvatukseen! Pahinta mitä voi kuvitella on "motivoitunut" bussikuski tai lentäjä, joka ei osaa edes lentää konetta mutta on "motivoitunut" Eipä jää kovin paljoa aikaa kutsua apua:(
"Olen lukenut adoptiosta hyvin paljon artikkeleita, myös kielteisiä, mutta tuohon esittämääsi väitteeseen vanhempien uhkailusta en ole missään törmännyt... Missä olet tuon asian havainnut? Henkilökohtaisesti laitoksissa käymällä vai kavereiden juttuja kuuntelemalla? Sotketko tähän nyt maahanmuuttajaperheiden lapset? Suomessa ei ole ollut myöskään "kunnianloukkausoikeudenkäyntejä" aiheesta. En myöskään ole törmännyt kirjoituksiin siitä, että adoptiolapset päätyisivät usein "jonkinmoiseen laitokseen". Laitoksissa on pääasiassa suomalaissyntyisiä, rikkinäisistä perheistä tulevia lapsia/nuoria. Nykyään myös maahanmuuttajaperheiden lapsia, mutta pääosin ihan kotimaista ainesta.
Elina"
Niimpä! Et ole törmännyt tutkimuksiin, koska niitä ei yksinkertaisesti TEHDÄ! Jos adoptiota käsitellään mediassa, niin se tehdään aina positiivisesti, aikuisten pitäessä sylissä jokeltavaa söpöä Kiinalaisvauvaa! Mehän emme haluaisi kajota valkoisen miehen oikeuteen ostella lapsia käytännössä kuin tavaraa, emmehän???
..kukkanen!!! Miten voit olla noin kapeakatseinen?? Eikö mielestäsi lapsen adoptointi auta lasta YHDESSÄKÄÄN tapauksessa?? Miksi ihmeessä omassa ad.maassamme itse paikalliset taputtelivat lastamme, että "lucky boy" eli onnekas poika, kun sai perheen ja kodin..??? jos itse luovuttavan maan ihmiset ovat onnellisia lasten puolesta, että heidän tulevaisuutensa on turvattu ja saavat elää normaalia perhe-elämää lastenkodin tai kadun sijasta, etkö sinä näe tässä mitään positiivista???
Oma lapsemme oli sairastellut koko elämänsä alkuajan ja Suomessa todettiin hyvinkin helposti hoidettava sairaus, jota synnyinmaassa luultavasti ei olisi pystytty/ ymmärretty hoitaa...minkälainen tulevaisuus omalla lapsellamme olisi tänä päivänä 8-vuotiaana lastenkodissa,mahdollisesti vakavasti keuhkosairaana ja aliravittuna omassa syntymämaassaan?
Parempi kun vaihdat lääkitykesi paremmin sopivaan....
Parempi mielestäni KUOLLA, kuin joutua lapsikaupan välineeksi! Olen VARMA, että Jumala on paljon armollisempi kuin Suomalaiset "pelastajat"
..että Sinä kuulet vain omat ajatuksesi. Eihän puheillasi ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä, olet aivan omissa maailmoissasi!! Ikävä kyllä tein virheen,että menin retkuun vastatakseni tuollaiselle provoilijalle, lupaan ettei toistu vaikka kuinka sapettaisi.
terveisin: Onnellisen Adoptiolapsen Onnellinen Äiti