Vai lahja .........varmaan moni tuumas että onpas taas joku ylipirtee saapunut linjoille.Ei sinne päinkään olo on sellainen etten tätä "lahjaa"taida aukaista ,jos vaan pikkasen kurkkais mitä se sisältää .
Tunteet mielle on annettu lahjana siitä ei päästä yli eikä ympäri ,me koemme asioita joita ei ehkä halutta kokeakkaan niin syvästi tunteilla.Jos on huono päivä sinulla niin ota sekin vastaan sellaisenaan mutta musita siihenkin on kätketty murunen onnea.
En tiedä miksi olen saanut sydämelleni tämän palstan ,joka aamu kurkkaan tänne ja rukoilen teidän puolesta että pääsisitte pois sieltä ahdistuksen syövereistä.
Tai tiedänhän miksi ,siksi koska itse olen kokenut samoja kuin ,ja tänään on vuoroni lohduttaa teitä niinkuin minua on lohdutettu aikoinaan.
Olenko kertonut ystäväni vakavasta sairaudesta,hänellä meni liikuntakyky niin että vain keppien kanssa pääsi kulkemaan .Tutkittiin ja kuvattiin monet kerrat mutta ei mitään diagnoosia ,kunnes eräs lääkäri sanoi että nyt terapiaan jos sinulla on jotain sellaista ...
Ystäväni on ollut aina "vahva" eli ei mikään tunteilija eikä silleen heikko .Hän aivan suutahti että kaikkea kans jne .
Mitäpä löytyikään arvaatteki ?Hänellä oli koteloitunut suru joka ilmeni näin .Äiti ja veli oli kuolleet parin vuoden sisällä ja hän ei ollut käsitellyt eli surrut tunteilla ,surutyö jäi tekemättä joka ilmeni noin fyysisesti.
Asiat käsiteltiin ja sen jälkeen selässä ei ole ollut mitään ....
Henki,sielu ja ruumis ,nämä kaikki on yhtä.
Sen vuoksi on tärkeää tehdä surutyöt yms ajallaan ,vaikka joskus tulee sitten monenlaisia pyjamapäiviä .Mutta se on normaalia sittenkin.....
Voimia päivälle tälle ,eikä meidän tosiaankaan tarvitse kuin hetken verran kerrallaan .
Lämmöllä meju
Tunteet mielle on annettu lahjana siitä ei päästä yli eikä ympäri ,me koemme asioita joita ei ehkä halutta kokeakkaan niin syvästi tunteilla.Jos on huono päivä sinulla niin ota sekin vastaan sellaisenaan mutta musita siihenkin on kätketty murunen onnea.
En tiedä miksi olen saanut sydämelleni tämän palstan ,joka aamu kurkkaan tänne ja rukoilen teidän puolesta että pääsisitte pois sieltä ahdistuksen syövereistä.
Tai tiedänhän miksi ,siksi koska itse olen kokenut samoja kuin ,ja tänään on vuoroni lohduttaa teitä niinkuin minua on lohdutettu aikoinaan.
Olenko kertonut ystäväni vakavasta sairaudesta,hänellä meni liikuntakyky niin että vain keppien kanssa pääsi kulkemaan .Tutkittiin ja kuvattiin monet kerrat mutta ei mitään diagnoosia ,kunnes eräs lääkäri sanoi että nyt terapiaan jos sinulla on jotain sellaista ...
Ystäväni on ollut aina "vahva" eli ei mikään tunteilija eikä silleen heikko .Hän aivan suutahti että kaikkea kans jne .
Mitäpä löytyikään arvaatteki ?Hänellä oli koteloitunut suru joka ilmeni näin .Äiti ja veli oli kuolleet parin vuoden sisällä ja hän ei ollut käsitellyt eli surrut tunteilla ,surutyö jäi tekemättä joka ilmeni noin fyysisesti.
Asiat käsiteltiin ja sen jälkeen selässä ei ole ollut mitään ....
Henki,sielu ja ruumis ,nämä kaikki on yhtä.
Sen vuoksi on tärkeää tehdä surutyöt yms ajallaan ,vaikka joskus tulee sitten monenlaisia pyjamapäiviä .Mutta se on normaalia sittenkin.....
Voimia päivälle tälle ,eikä meidän tosiaankaan tarvitse kuin hetken verran kerrallaan .
Lämmöllä meju
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin... sanasi tuo jotenkin lohtua. Olen ollut pari kuukautta poissa tolaltani. Meneillään elämässäni on erittäin rankka vaihe. Osittain teen sen itse rankaksi jännittämällä, ahdistumalla ja masentumalla. Yritän joka päivä olla vahva ja jaksaa ajatella positiivisesti. Tiedän, että monella muulla saattaa asiat olla vielä huonommin, mutta se ei auta kun masennus iskee hirveällä voimalla.
Tunnen itseni huonoksi joka asiassa. Joudun opiskelujeni takia arvioinnin ja arvostelunkin kohteeksi harva se päivä. Tuntuu rankalle huomata epäonnistuneensa niin monessa asiassa, ainakin muiden mielestä. Itsepä tietysti opikelemaan ryhdyin, vieläpä näin aikuisella iällä. Halusin saada elämääni uutta "virtaa", mutta lienenkö arvioinut omat voimavarani väärin. En taida tätä kaikkea jaksaakaan. Tuntuu vaan niin nololta jättää kaikki kesken ja helpottuisi elämäni kyllä sitten jonkin verran, jos vaan jaksaisin saattaa kaiken loppuun.
Minäkin olen aina ajatellut, että jokainen päivä on lahja. Nykyisin vaan tuntuu, että jokainen päivä on ahdistuksen ja pelonkin täyttämä. Päivä kuluu "rimpuillen" iltaa kohti ja jokainen minuutti ja sekuntti on ahdistava ja pelottava.
rukoilla puolestani, että osaisin valita elämälleni jonkin suunnan. Olen elämässäni n. risteysvaiheessa, enkä tiedä, mitä tekisin. Melkein kaikki tiet tuntuvat nousseen pystyyn. Tila on aiheuttanut voimakasta masennuksen ja toivottomuuden tunnetta. Itsetunto kadonnut johonkin. Välillä on parempia päiviä (kuten tänään), mutta välillä on olo sellainen, että kuolemakin tuntuu houkuttelevalta, vaikken sellaista oikeasti toivokaan. Lämmintä päivänjatkoa kaikille.
Moi en ole Mejuu, mutta rukoilin silti puolestasi.
http://www.ristintie.com/runomaa/Margaret 1.htm
Varmasti muistan sinua rukouksin ja uskon että olet saanutkin jo kokea tunteen että sinua kannetaan ...sittenkin.....
Saamme heittäytyä kuin verkkokeinuun luottaen että emme putoa vaikka tuntuu tyhjää olevan alla .
Muistatte varmaan tunteen kuin loikoiltiin lapsena verkkokeinussa se on jotenkin sellainen jännä olo.Siinä vaan heittäydytään tyhjän päälle ja näyttäs ettei tuo verkko kestä mitään.
Tämän vuoksi me monesti olemme niin väsähtäneitä kun emme uskalla heittäytyä kaikkineen murheinemme "armonkeinuun"luottaen että en putoa kyllä minä tästä selviän sittenkin ,minulla on tuki alla ja suoja päällä ....
rukouksista. Kaikkea hyvää :)