Tänään

Meni taas tiputus ongelmitta ja muutenkin kaikki hyvin.

Lääkäri päätti pudottaa annostani vähän, oli kuulemma aika kova se aloitusannos ja sivuoireiden perusteella pienempikin riittää.

Joten nyt sitten hoidellaan limakalvoja ja ruuansulatusta jo etukäteen ja huilaillaan, jos siltä tuntuu!

Toivottavasti selvitään vähemmällä tämä toinen erä.

Ja hei, enää 4 sytoa edessä, jipii!! :)) Kyllä on mahtava fiilis (vielä) ;))

kevätmielinen kirjoitti:

Meni taas tiputus ongelmitta ja muutenkin kaikki hyvin.

Lääkäri päätti pudottaa annostani vähän, oli kuulemma aika kova se aloitusannos ja sivuoireiden perusteella pienempikin riittää.

Joten nyt sitten hoidellaan limakalvoja ja ruuansulatusta jo etukäteen ja huilaillaan, jos siltä tuntuu!

Toivottavasti selvitään vähemmällä tämä toinen erä.

Ja hei, enää 4 sytoa edessä, jipii!! :)) Kyllä on mahtava fiilis (vielä) ;))

enään yksi Taxo,onhan sekin jo hyvä alku.Pääset varmaankin vähän helpommalla,kun vähensivät sinun annostusta.Vähän Cef arvelluttaa,mutta eiköhän sekin sitten mene.Ollaan melkein puolivälissä tiputuksissa,heh.Ei tunnu enään niin pahalle.Täytyy vain levätä,jos siltä tuntuu.Vapiseeko sinulla kädet ?

hyvä niin, kirjoitti:

enään yksi Taxo,onhan sekin jo hyvä alku.Pääset varmaankin vähän helpommalla,kun vähensivät sinun annostusta.Vähän Cef arvelluttaa,mutta eiköhän sekin sitten mene.Ollaan melkein puolivälissä tiputuksissa,heh.Ei tunnu enään niin pahalle.Täytyy vain levätä,jos siltä tuntuu.Vapiseeko sinulla kädet ?

Mutta vastahan mä muutama tunti sitten sain sen tiputuksen. Ei mulla kyllä vapissut siitä ensimmäisestäkään. Ensimmäisten päivien oireet olivat viimeksi väsymys, pään sekavuus ja sitten sellainen olo kuin olisi ollut hidastetussa filmissä. Käveleminen ja kaikki oli sellaista puuroista. Makuaisti meni. Näkö heikkeni. Sitten iski se kamala luusärky ja ripuli heti ummetuksen perään. Sitten meni limakalvot rikki joka paikasta, suusta vähiten, kun sitä älysin hoitaa etukäteen jo. Sitten tuli sitä lämpöilyä ja valkosolut laskivat ja siinä menikin ne kaksi viikkoa.

Viikon ehdin voida hyvin sentään, sinä kai et oikein päivääkään?

Kysyin sitä aloitusannostani, se oli n. 80 mg neliötä kohti, nyt sitä pudotettiin reilut 10 %.
Turha sitä CEFiä etukäteen surra, minulle lääkäri sanoi, että se on yleensä paremmin siedettyä kuin tämä taxo. Mutta sittenhän se nähdään, kun sinne asti päästään.

Muista juoda tarpeeksi!

kevätmielinen kirjoitti:

Mutta vastahan mä muutama tunti sitten sain sen tiputuksen. Ei mulla kyllä vapissut siitä ensimmäisestäkään. Ensimmäisten päivien oireet olivat viimeksi väsymys, pään sekavuus ja sitten sellainen olo kuin olisi ollut hidastetussa filmissä. Käveleminen ja kaikki oli sellaista puuroista. Makuaisti meni. Näkö heikkeni. Sitten iski se kamala luusärky ja ripuli heti ummetuksen perään. Sitten meni limakalvot rikki joka paikasta, suusta vähiten, kun sitä älysin hoitaa etukäteen jo. Sitten tuli sitä lämpöilyä ja valkosolut laskivat ja siinä menikin ne kaksi viikkoa.

Viikon ehdin voida hyvin sentään, sinä kai et oikein päivääkään?

Kysyin sitä aloitusannostani, se oli n. 80 mg neliötä kohti, nyt sitä pudotettiin reilut 10 %.
Turha sitä CEFiä etukäteen surra, minulle lääkäri sanoi, että se on yleensä paremmin siedettyä kuin tämä taxo. Mutta sittenhän se nähdään, kun sinne asti päästään.

Muista juoda tarpeeksi!

Kiva,että selvisit hengissä ;D Kyllä se siitä. Taas on yksi kerta vähemmän. Kävin syöpäyhdistyksen ensitietoillassa...itku tuli,kun lähdin sieltä. Oli liian rankkaa kuunella siellä eri diagnooseja...oli levinnyttä ja kolmannen kerran uusinutta..
Itse elän jotain ihmeellistä vaihetta tässä säteiden ja herceptinin keskellä ja sytoista toipuen... Aikamoista tunteiden ja ajatusten sekamelskaa käyn läpi. Miten tästä selviää eteenpäin...
Sain muutes tänään antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen. Nyt alkaa helpottaa olo.
Huomenna menen pihatöitä tekemään enkä ajattele koko syöpää...ainiin aamulla taas säteet ja peilistä katsoo sänkipäinen nainen takaisin. :)

IhmeSopa kirjoitti:

Kiva,että selvisit hengissä ;D Kyllä se siitä. Taas on yksi kerta vähemmän. Kävin syöpäyhdistyksen ensitietoillassa...itku tuli,kun lähdin sieltä. Oli liian rankkaa kuunella siellä eri diagnooseja...oli levinnyttä ja kolmannen kerran uusinutta..
Itse elän jotain ihmeellistä vaihetta tässä säteiden ja herceptinin keskellä ja sytoista toipuen... Aikamoista tunteiden ja ajatusten sekamelskaa käyn läpi. Miten tästä selviää eteenpäin...
Sain muutes tänään antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen. Nyt alkaa helpottaa olo.
Huomenna menen pihatöitä tekemään enkä ajattele koko syöpää...ainiin aamulla taas säteet ja peilistä katsoo sänkipäinen nainen takaisin. :)

Kävin naapureiden kanssa parin tunninmetsälenkillä (rauhallisella) juuri aamupäivällä. Ihan hyvä olo on, vatsakin toimi heti aamusta, kun älysin jo illalla ottaa valmiiksi sitä laxoberonia ja pellavansiemenlimaa. Jospa ei sitä ummetus/ripuli vaihetta tulisi nyt ollenkaan, helpottaisi kummasti.

Yön nukuin vähän huonosti, kolmen jälkeen jo heräsin ja kävin lopulta ottamassa puolikkaan stilnoct nukkupillerin, niin sain vielä muutaman tunnin nukuttua. Vähän on väsy silti.

Ruoka maistuu vähän liiankin hyvin :)) Taidan ottaa kirjan ja käydä päivälevolle. Ihan on hyvät fiilikset ja uskon että tämä syto menee helpommin, ei ole ollenkaan sellainen huimaava olo itsensä ulkopuolella kuin viimeksi. Vaikka mikäs ihme se oli, jos annos oli liian tuju =o

Mua rauhoitti eilinen juttelu lääkärin kanssa. Hän oli niin empaattinen, että jopa halasi mua. Sanoi vain, että nyt olen terve, koska kaikki syöpäkudos on leikattu pois, eikä imusolmukkeista löytynyt syöpää. Näin ollen sitä ei voi olla muuallakaan kehossa, koska kasvaimessa ei ollut verisuoni-invaasiota. Hän sanoi, että nämä hoidot saan, jotta uusiutumisriski olisi mahdollisimman pieni. Uusiutumista ei silti voi 100% estää, uusii jos uusii. Toivottavasti hoidot ovat riittävät. Siihen asti kuitenkin aion olla TERVE, kun kerran lääkäri niin minulle sanoo. Voinhan sitä paitsi sairastua johonkin ihan muuhun kuin syöpään seuraavaksi.

Eilen tiputushuoneessa oli nuori tyttö, alle kolmenkymmenen selvästi, opiskeli vielä yliopistossa. Rintasyöpä hänelläkin, ja kuusi taxoa ohjelmassa. Että voi elämä kohdella väliin epäoikeudenmukaisesti. Tyynenä hänkin siellä vain letkuissaan makasi ja sanoi käyvänsä tenteissä kuin ei mitään. Elämä kantaa :)

kevätmielinen kirjoitti:

Kävin naapureiden kanssa parin tunninmetsälenkillä (rauhallisella) juuri aamupäivällä. Ihan hyvä olo on, vatsakin toimi heti aamusta, kun älysin jo illalla ottaa valmiiksi sitä laxoberonia ja pellavansiemenlimaa. Jospa ei sitä ummetus/ripuli vaihetta tulisi nyt ollenkaan, helpottaisi kummasti.

Yön nukuin vähän huonosti, kolmen jälkeen jo heräsin ja kävin lopulta ottamassa puolikkaan stilnoct nukkupillerin, niin sain vielä muutaman tunnin nukuttua. Vähän on väsy silti.

Ruoka maistuu vähän liiankin hyvin :)) Taidan ottaa kirjan ja käydä päivälevolle. Ihan on hyvät fiilikset ja uskon että tämä syto menee helpommin, ei ole ollenkaan sellainen huimaava olo itsensä ulkopuolella kuin viimeksi. Vaikka mikäs ihme se oli, jos annos oli liian tuju =o

Mua rauhoitti eilinen juttelu lääkärin kanssa. Hän oli niin empaattinen, että jopa halasi mua. Sanoi vain, että nyt olen terve, koska kaikki syöpäkudos on leikattu pois, eikä imusolmukkeista löytynyt syöpää. Näin ollen sitä ei voi olla muuallakaan kehossa, koska kasvaimessa ei ollut verisuoni-invaasiota. Hän sanoi, että nämä hoidot saan, jotta uusiutumisriski olisi mahdollisimman pieni. Uusiutumista ei silti voi 100% estää, uusii jos uusii. Toivottavasti hoidot ovat riittävät. Siihen asti kuitenkin aion olla TERVE, kun kerran lääkäri niin minulle sanoo. Voinhan sitä paitsi sairastua johonkin ihan muuhun kuin syöpään seuraavaksi.

Eilen tiputushuoneessa oli nuori tyttö, alle kolmenkymmenen selvästi, opiskeli vielä yliopistossa. Rintasyöpä hänelläkin, ja kuusi taxoa ohjelmassa. Että voi elämä kohdella väliin epäoikeudenmukaisesti. Tyynenä hänkin siellä vain letkuissaan makasi ja sanoi käyvänsä tenteissä kuin ei mitään. Elämä kantaa :)

varmasti helpotti.Minulla löytyi kahdesta imusolmukkeesta kainalosta syöpää,ja oli verisuoni-invaasiota,joten ei mieltä ylennä,enkä itseäni terveeksi tunnekkaan,silti toivoa ei saa menettää,kaipa se tästä.

uutiset kerrottu,ja kirjoitti:

varmasti helpotti.Minulla löytyi kahdesta imusolmukkeesta kainalosta syöpää,ja oli verisuoni-invaasiota,joten ei mieltä ylennä,enkä itseäni terveeksi tunnekkaan,silti toivoa ei saa menettää,kaipa se tästä.

Ettei se niin paha ole, vaikka yhdestä tai kahdesta imusolmukkeestakin löytyisi syöpää, lisäksi onkologi sanoi, että tiedetään, että sellaisessa tapauksessa syöpä on hyvin harvoin ehtinyt levitä muualle.

Joten älä masentele sen takia, mitä et tiedä. Sinullehan muistaakseni tehtiin levinneisyystutkimukset, eikä niistä löytynyt mitään? Joten kaikki syöpäkudos on leikattu pois, eikö niin, ja nyt mahdolliset irralliset solut tapetaan, ennenkuin ne ehtivät alkaa muodostamaan mitään pesäkkeitä.

Joten pidä itseäsi terveenä vaan, kunnes toisin todistetaan. Sitten jos joskus sairastumme uudestaan, olemme ainakin saaneet nauttia terveen elämää siihen asti. Jos emme ikinä sairastukaan uudelleen, olemme viettäneet turhaa sairaan elämää kuolemaamme asti, jos nyt jäämme tähän syöpäloukkuun makaamaan!

Tsemppiä nyt siskoseni, hoidot ovat raskaita ja nekin tekevät masentuneiksi. Koita tehdä jotain mikä piristää sinua, niin ei sivuvaikutuksetkaan tunnu niin ikäviltä. Itse olen huomannut, että säryt ja kutinat unohtuu kokonaan, kun lähden ystävien pariin tai harrastuspuuhiin (toki vain jos jaksan). Sängynpohjalla jokainen vanhakin arpi alkaa kolottaa..

Nokka pystyyn ja lippu korkealle, kyllä tästä selvitään! :)

kevätmielinen kirjoitti:

Ettei se niin paha ole, vaikka yhdestä tai kahdesta imusolmukkeestakin löytyisi syöpää, lisäksi onkologi sanoi, että tiedetään, että sellaisessa tapauksessa syöpä on hyvin harvoin ehtinyt levitä muualle.

Joten älä masentele sen takia, mitä et tiedä. Sinullehan muistaakseni tehtiin levinneisyystutkimukset, eikä niistä löytynyt mitään? Joten kaikki syöpäkudos on leikattu pois, eikö niin, ja nyt mahdolliset irralliset solut tapetaan, ennenkuin ne ehtivät alkaa muodostamaan mitään pesäkkeitä.

Joten pidä itseäsi terveenä vaan, kunnes toisin todistetaan. Sitten jos joskus sairastumme uudestaan, olemme ainakin saaneet nauttia terveen elämää siihen asti. Jos emme ikinä sairastukaan uudelleen, olemme viettäneet turhaa sairaan elämää kuolemaamme asti, jos nyt jäämme tähän syöpäloukkuun makaamaan!

Tsemppiä nyt siskoseni, hoidot ovat raskaita ja nekin tekevät masentuneiksi. Koita tehdä jotain mikä piristää sinua, niin ei sivuvaikutuksetkaan tunnu niin ikäviltä. Itse olen huomannut, että säryt ja kutinat unohtuu kokonaan, kun lähden ystävien pariin tai harrastuspuuhiin (toki vain jos jaksan). Sängynpohjalla jokainen vanhakin arpi alkaa kolottaa..

Nokka pystyyn ja lippu korkealle, kyllä tästä selvitään! :)

vaikkei aina onnistukkaan.Eihän sitä ihan romu kunnossa ole,mitä tuosta vapinasta,kaipa ne näiden hoitojen jälkeen hellittää.Herkkuja olen syönyt,ja kohta pullukka,heh.Eivaiskaan muutama kilo tullut,kun ei ole jaksanut kunnon lenkillä käydä,mutta sitten kun kunto sallii menen taas.

kevätmielinen kirjoitti:

Kävin naapureiden kanssa parin tunninmetsälenkillä (rauhallisella) juuri aamupäivällä. Ihan hyvä olo on, vatsakin toimi heti aamusta, kun älysin jo illalla ottaa valmiiksi sitä laxoberonia ja pellavansiemenlimaa. Jospa ei sitä ummetus/ripuli vaihetta tulisi nyt ollenkaan, helpottaisi kummasti.

Yön nukuin vähän huonosti, kolmen jälkeen jo heräsin ja kävin lopulta ottamassa puolikkaan stilnoct nukkupillerin, niin sain vielä muutaman tunnin nukuttua. Vähän on väsy silti.

Ruoka maistuu vähän liiankin hyvin :)) Taidan ottaa kirjan ja käydä päivälevolle. Ihan on hyvät fiilikset ja uskon että tämä syto menee helpommin, ei ole ollenkaan sellainen huimaava olo itsensä ulkopuolella kuin viimeksi. Vaikka mikäs ihme se oli, jos annos oli liian tuju =o

Mua rauhoitti eilinen juttelu lääkärin kanssa. Hän oli niin empaattinen, että jopa halasi mua. Sanoi vain, että nyt olen terve, koska kaikki syöpäkudos on leikattu pois, eikä imusolmukkeista löytynyt syöpää. Näin ollen sitä ei voi olla muuallakaan kehossa, koska kasvaimessa ei ollut verisuoni-invaasiota. Hän sanoi, että nämä hoidot saan, jotta uusiutumisriski olisi mahdollisimman pieni. Uusiutumista ei silti voi 100% estää, uusii jos uusii. Toivottavasti hoidot ovat riittävät. Siihen asti kuitenkin aion olla TERVE, kun kerran lääkäri niin minulle sanoo. Voinhan sitä paitsi sairastua johonkin ihan muuhun kuin syöpään seuraavaksi.

Eilen tiputushuoneessa oli nuori tyttö, alle kolmenkymmenen selvästi, opiskeli vielä yliopistossa. Rintasyöpä hänelläkin, ja kuusi taxoa ohjelmassa. Että voi elämä kohdella väliin epäoikeudenmukaisesti. Tyynenä hänkin siellä vain letkuissaan makasi ja sanoi käyvänsä tenteissä kuin ei mitään. Elämä kantaa :)

sanoin,että sinä selviät!! Hienoa,hienoa!!!

IhmeSopa kirjoitti:

sanoin,että sinä selviät!! Hienoa,hienoa!!!

Ei se silti sitä tarkoita, etteikö se voisi uusia tai tulla toiseen rintaan..

Mutta niitä en ala sairastamaan etukäteen, sen olen päättänyt ja koitan tämän päätöksen saada tungettua tuonne alitajuntaankin!

Nyt ulos ihanaan kevätpäivään, kun vointikin on vielä ok. Vimpat kortisonit meni aamusta, joten saas nähdä koska taxo-juna jyrää ylle ;)