Liian erilaiset

Olen tunteellinen
vaikka ajoittain piikikäs
Kaipaan herkkyyttä
keskellä kovan maailman
Inhoan julmuutta

Sinä pakenet herkkyyttäni
ymmärtämättä
sen olevan osa minua
Et ollutkaan kyvykäs
ottamaan sanojani vastaan

Sinä oletat
sitä mitä itse tunnet
Sinä odotat
minun olevan kaltaisesi

Minä voin ladella sanoja
ja usko, niitä tarkoitan
Mutta silmilläni ei olekaan
vaaleanpunaisia laseja
Katso, ne lasit ovat edelleen
kirkkaat (joskin likaiset)

Edessäsi on ihminen
sydämellinen
Minä en muuttuisi kovaksi
Jos sitä vaadit
en kuulu rinnallesi,
ystävänäkään

Rakkaus on suvaitsevainen,
niinhän sanotaan,
joten epäilen tunteitasi
En luota tarpeeksi

Kuitenkin tiedän
ettei sydän unohda
sillä minä rakastan,
rakastan aidosti
ja tunnen

Vaatimatta kuitenkaan mitään
muuta kuin lämpöä
tähän kylmyyteen

Joko huomaat
olemme siltikin
liian erilaisia

Minun sydämeni on tiennyt totuuden,
alusta alkaen.
5194
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

eikä
päinvastoin

Äänestä
  • näkyykö se? ;-)

    Onhan sitä joskus pakko erottua, kun ei muuten uskota. Eli että jos nyt näkyisi, kävisi ilmi. (Että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin...)

    Äänestä

Ajattelin, että runon kirjoittanut voisi yhtälailla olla hyvin herkkä ja tunteellinen mies, joka uskaltaa olla aito oma itsensä.

Ihan ensivaikutelma...

Äänestä

Mies, joka kirjoittaa entiselle rakkauden kohteelleen ja toteaa olevansa niin erilainen kuin hänen entinen naisensa on.

Äänestä
  • mielenkiintoista! Jos olisin mies, en ihan ehkä taipuisi tällaiseen nimimerkkiin. Ja toisinpäin, olisin ehkä sitten kirjoittanut nimimerkillä Histamini tai jotain sellaista.

    "Klip, klop, klop, klop, hevonen on pop. Klip, klop, klop, klop ja tässä kohden stop."

    T: Histamiinin ystävä Titiina

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Titina kirjoitti:

Olen tunteellinen
vaikka ajoittain piikikäs
Kaipaan herkkyyttä
keskellä kovan maailman
Inhoan julmuutta

Sinä pakenet herkkyyttäni
ymmärtämättä
sen olevan osa minua
Et ollutkaan kyvykäs
ottamaan sanojani vastaan

Sinä oletat
sitä mitä itse tunnet
Sinä odotat
minun olevan kaltaisesi

Minä voin ladella sanoja
ja usko, niitä tarkoitan
Mutta silmilläni ei olekaan
vaaleanpunaisia laseja
Katso, ne lasit ovat edelleen
kirkkaat (joskin likaiset)

Edessäsi on ihminen
sydämellinen
Minä en muuttuisi kovaksi
Jos sitä vaadit
en kuulu rinnallesi,
ystävänäkään

Rakkaus on suvaitsevainen,
niinhän sanotaan,
joten epäilen tunteitasi
En luota tarpeeksi

Kuitenkin tiedän
ettei sydän unohda
sillä minä rakastan,
rakastan aidosti
ja tunnen

Vaatimatta kuitenkaan mitään
muuta kuin lämpöä
tähän kylmyyteen

Joko huomaat
olemme siltikin
liian erilaisia

Minun sydämeni on tiennyt totuuden,
alusta alkaen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu