Vauvani täyttää kohta neljä kuukautta ja nyt näyttää siltä, että maidontulo hiipuu. Yhdet kuukautisetkin jo oli. Olen pumpannut vauvalle kaiken maidon, sillä maitoa ei alusta alkaen tullut riittävästi, ja pumppaamalla homma sujui mielestäni oikein hyvin. Maitoa tuli sähköpumpulla aluksi suurin osa vauvan aterioista, mutta nyt enää vain 10ml.
Olen ihan kohtalaisen tyytyväinen tuohon neljään kuukauteen, kun huonossa tapauksessa olisin voinut luopua imetyksestä kokonaan, kun maitoni ei kerran riittänyt vauvan tarpeeseen. Mielestäni osittaisimetykseen (erityisesti pumppaamalla tehtyyn) kannustetaan liian vähän. Moni äiti lopettaa imetyksen kokonaan, jos se ei syystä tai toisesta normaalisti onnistu. Toisaalta kaikilla äideillä ei pumppaamalla irtoa maitoa ollenkaan tai sitten erittäin vähän. Olin siitä onnekas, että minulta irtosi sähköpumpulla aluksi suuriakin määriä.
Olen ihan kohtalaisen tyytyväinen tuohon neljään kuukauteen, kun huonossa tapauksessa olisin voinut luopua imetyksestä kokonaan, kun maitoni ei kerran riittänyt vauvan tarpeeseen. Mielestäni osittaisimetykseen (erityisesti pumppaamalla tehtyyn) kannustetaan liian vähän. Moni äiti lopettaa imetyksen kokonaan, jos se ei syystä tai toisesta normaalisti onnistu. Toisaalta kaikilla äideillä ei pumppaamalla irtoa maitoa ollenkaan tai sitten erittäin vähän. Olin siitä onnekas, että minulta irtosi sähköpumpulla aluksi suuriakin määriä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
osittain imetän kanssa pumppaamalla vieläkin..imettäminen ollut oikesti niin inhottavaa koko ajan, tein sitä ad 3kk..vauva rimpuilee, itkee, puklauttelee, piereskelee..itse märkänä paidat koko ajan jne..syynä mun suihkutissit jotka vuolaat kuin niagara...nyt löytynyt kultainen keskitie kun anatnut itselleen sen anteeksi ettei kaikkien tarvii sitä imetystä jaksaa, ja jaksoinhan 3kk, nyt tyttö saa pumpattua maitoa miltei 500ml vrk, loput korviketta, enkä syyllistä enää itseäni, meillä tämä toimii hyvin ja äitinkin hermo lepää ja ruokailu sujuu kuin valssi massu paljon parempi vaavillakin:) maito loppuu sit kun on loppuakseen, no panic..tyttö kuitenkin jo 4kk ja risat..
Mulla on siis täysin sama tilanne kun teillä. Mun vauva täyttää kans nyt muutaman päivän päästä 4kk ja pumpattua maitoa saa tällä hetkellä. 3,5 kk sai rintaa. Syy on se, että poika lakkoilee tissille, maitoa ehkä olisi riittänyt mutta minkäs teet jos poika ei ota rintaa vaikka kaikki kikka kolmoset ja neloset oon kokeillut. :(
Pahinta tässä on just se, kun kaikki, puolituntemattomatkin tulevat syyllistämään että voi saako hän vaan pullomaitoa.. häh, eikös se nyt ole sama saako se sen saman maidon rinnasta vai pullosta? Ja ylipäätään, mua niin inhottaa nykyisin kun tuntuu että imetys olisi jotenkin kaikkien kanssa jaettava juttu ja kaikki sitä utelee.
Pahaa mieltä ja syyllisyyttä tunnen vieläkin, mutta eiköhän se pikkuhiljaa helpota, kun aika kuluu. Sais tosiaan enemmän esim. neuvoloissa tulla kannustusta tähänkin vaihtoehtoon, että äidit rohkaistuis edes sitten pumppaamaan maitoa, jos muuten ei imetys onnistu.
Mäkin pumppaan n. 500ml/päivä ja loput korviketta ja jatkan niin kauan kun maitoa vaan tulee, eiköhän se kohta varmaan hiivu kun ei tuolle pumpulle niin helpolla heru kun vauvalle :)
Tsemppiä teillekin, vaikeeta tää välillä on, mutta ehkä se joskus palkitaan!
Toden totta inhottaa juuri tuo, että ventovieraatkin kyselevät, imetätkö. Mitä hittoa se niille kuuluu?! Usein aluksi kysytään, että miten on mennyt. Kun vastaan siihen, että hyvin ja olen vauvasta todella onnellinen, eikä tämä ole ollut niin raskasta kuin minulle annettiin ymmärtää, niin heti perään seuraa tuo imetyskysymys. Aivan kuin haluttaisi löytää edes jokin "heikko kohta", jos vaikka minulta ei maitoa tulisikaan. Moni kysyjä ei taida itse olla imettänyt päivääkään! Paljon taitaa olla myös sellaisia, jotka kerskuvat pitkällä imetyksellään, mutta kuitenkin antavat/ovat antaneet suurimmaksi osaksi korviketta.
Joo, todella ärsyttävä on tosiaan kuulla niitä sankaritarinoita, että voi, MINÄ kyllä imetin vuoden verran jokaista lastani, ja MINULLA riitti maito täydellisesti ja MINUN ei onneksi tarvinnut korviketta antaa.. jne...
Tuntuu ihan sikapahalta tuollainen, ja kun yleensä näillä äideillä tuo päteminen alkaa heti sen jälkeen kun ovat saaneet kuulla etten imetä, vaan annan pullosta, vaikkakin osittain omaa maitoa ja osittain korviketta.
Pitäisi vaan jättää sellaiset kommentit omaan arvoonsa, mutta tuore äiti on sen verran herkkä että pahottaa varmasti mielensä.
Olen tässä vakavasti pähkäilly mitä keksisin sanoa loukatakseni seuraavaa naista joka minulle tulee tästä asiasta päin kasvoja pätemään ja pahoittamaan mun mielen.
Onko ideoita? :)
Miksi se kuulostaa sikapahalta, jos toinen kertoo onnistuneesta imetyksestään??? Luulisi että olisit iloinen toisen puolesta, kun imetys on onnistunut? Ja mitä varten sinun pitää oikein etukäteen miettiä, miten voisit loukata???
Mullakin oli alussa imetysongelmia, ja lapsia saaneet kaverit kyselivät että miten imetys on sujunut. Kun kerroin, että onhan tässä välillä pitänyt antaa korvikettakin kun tuntuu ettei maito riitä, vastaus oli ekan kaverin kohdalla: "Mulle kävi samoin, anna vaan korviketta, kyllä sillä kasvaa terveitä lapsia!" En sitten alkanut kyselemään neuvoja enempää. Tokan kaverin kohdalla sama homma: "Imetys on niin vaikea saada onnistumaan, annat vaan korviketta niin pääset helpommalla!" Ei mitään neuvoja saati tukea sille, että HALUSIN IMETTÄÄ. En ollut tiennyt, että heillä ei imetys ollutkaan sujunut (antoivat vähän eri kuvaa imetysaikoina), ja kun mainitsin, että kovasti koitan vielä jatkaa, kumpikin vaikeni asiasta kuin olisin loukannut heitä jotenkin. Enkö sitten ollut tarpeeksi solidaarinen vai mitä?
Joka tapauksessa, esikoisen imetysaikoina ongelmia kesti ensimmäiset kolme-neljä kuukautta. Lisämaitoa tarvittiin välillä, imetysasento ja imuote oli pielessä, hartia-selkävaivoja tuli ja nännit oli kipeät TODELLA pitkään, vauvakin kasvoi miinuskäyrällä (onneksi sentään kasvoi). Vasta kun törmäsin kokeneeseen imettäjään ja kyselin apua, kaikki alkoi sujua (neuvolasta ei tullut kuin päänsilitystä ja lämmintä kättä). Ja toisen lapsen kohdalla alun hankaluuksista selvittiin oppeja kertaamalla.
Minä en pitänyt tämän naisen neuvoja ja kertomusta omasta pitkästä imetyksestä pätemisenä vaan mielelläni otin neuvoja vastaan joltakulta, joka tosiaan tiesi mistä puhui ja osasi auttaa minua.
En tiedä mikä viestissäsi pani vastaamaan. Oletko ihan varma, että nämä toiset naiset haluavat sinua tietoisesti loukata (kuten itse haluat loukata heitä)? Vai harmittaako se, että joku saa imetyksen onnistumaan ja vielä kehtaa siitä kertoa? Eikö muusta saa puhua kuin siitä, kuinka piti siirtyä pulloon parissa kuukaudessa?
Itseäni ei paljon liikuta se, miten kavereiden imetys on sujunut, mutta kyllähän siinä aina juttu lopahtaa, kun aletaan keskustella imetyksestä (kun on nyt lisää synnyttäneitä kavereita siunaantunut) ja mulla onkin onnistunut kokemus kerrottavana... En ymmärrä miksi...
Minusta on hienoa, ettet ole luovuttanut alkuvaikeuksiin vaan olet antanut lapsellesi äidinmaitoa omalla tavallasi. Itselläni on maito riittänyt alkuvaikeuksien jälkeen hyvin, mutta niiden alkuvaikeuksien ansiosta ymmärrän kyllä, ettei imettäminen ole kaikille niin helppoa eikä kaikilla maito vain riitä.
Tärkeintähän on, että äiti tekee parhaansa vauvansa eteen oman jaksamisensa huomioiden. Ei se kuinka kauan imettää tai millä tavalla antaa lapselleen maitoa.
Meillä tyttö oli täysimetyksellä 2 kuukautta, noin 4 kuukauden iässä löin hanskat tiskiin. Kuin maitoa ei tullut niin onneksi korvikkeet on keksitty.
Meillä tyttö oli Rosenin lastassa ja imetys oli todella hankalaa.