Kuuntelin taas äsken YLEpeilistä uutisia 50 v takaa. Tuli nauhalta mielenkiintoinen haastattelu. Vuonna -57 oli Kolilla haastateltu emäntä Kaisa Lampista.
Tuli esille mielenkiintoisia nimiä ja asiaa. Haastateltava mainitsi esim. sellaisia nimiä kuin Selkolan Jussi, Kopola, Eronen, Nuutila, Mattila. Paikannimi Huutokallio oli minulle uusi.
Kertoi miten hänen lapsuudessaan turistit tulivat laivalla Vuonislahdesta ja nousivat vaaroille Ipatin rinnettä ylös.
Paikallishistoriaa ja ihanaa murretta....
Tuli esille mielenkiintoisia nimiä ja asiaa. Haastateltava mainitsi esim. sellaisia nimiä kuin Selkolan Jussi, Kopola, Eronen, Nuutila, Mattila. Paikannimi Huutokallio oli minulle uusi.
Kertoi miten hänen lapsuudessaan turistit tulivat laivalla Vuonislahdesta ja nousivat vaaroille Ipatin rinnettä ylös.
Paikallishistoriaa ja ihanaa murretta....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Esim. täältä selailtuani http://www.genealogia.fi/hiski/xan19u?fi 0397 löysin omien esi-isieni vaiheita Kolilta Vuonislahteen.
Ja näköjään Ylen elävästä arkistosta löytyy videotallenne Kolilta. Vuosi on 1943 eli jatkosodan ajoilta. Kannattaa vilkaista :)
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=32&t=151&a=3270
asunu Kolilla ja melko korkeella, lähellä Ukko-Kolin huippua. Vanhoissa valokuvissa metsät olivat matalia ja näköalat huimaavia.
”Milloin ja missä olitte onnellisin?” kysyi Weekly Guardianin haastattelija kirjailija Kurt Vonnegutilta. Vonnegut vastasi: ”Kymmenenkunta vuotta sitten, kun suomalainen kustantajani vei minut pieneen majataloon ikuisen jään rajoille. Teimme kävelyretken ja löysimme lumen alta jäätyneitä mustikoita. Sulatimme niitä suussamme. Oli kuin joku jossakin olisi halunnut meidän pitävän olostamme täällä.”
Vonnegut kävi Kolilla syksyllä v.1977. Hän oli tuolloin Euroopan kiertueella, ja alkoi olla väsynyt haastattelujen ym. johdosta niin, että päätti kesken kiertueen palata kotiinsa New Yorkiin.
Hänen kustantajansa ja matkatoverinsa Sam Lawrence päätti viedä hänet Lappiin lepäämään, mutta he päätyivätkin Kolille yhdessä kirjailija Eeva Kilven ja Tammen silloisen toimitusjohtaja Jari Hellemannin kanssa.
Jari Helleman kirjoitti HS:n kuukausiliitteessä v.1992:
…Löysin hänet istumasta kannon nokassa pienellä metsäaukiolla, jolta avautui näkymä yli järven. Kuin lavastuksen osana aurinko sukelsi pilvistä ja valaisi kaukana ulapalla lipuvaa valkeaa soutuvenettä. Suuri rauha oli laskeutunut maiseman ylle.
Vonnegut istui hiljaa ja riipi lumen alta mustikoita suuhunsa. Kumarruin maistamaan marjoja. Ne olivat karvaisia ja vetisiä, mutta Vonnegut mutusteli niitä kuin maailman suurinta herkkua.
Kännyin ja lähdin hiljaa pois.
Kurt Vonnegut kuoli keskiviikkoiltana New Yorkissa 84-vuotiaana.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200704125975232_uu.shtml
PS. Onni koostuu pienistä asioista.
Muistan tuon Kolin emännän haastattelun. Tosi hyvä, mistähän sen vielä voisi kuunnella? Ilpo
Kanasen arttu pitäisi haastatella