Hei!
Odotan siis neljättä lastani ja varmaankin vähän erilaiset kysymyset ja ajatukset liikkuvat päässä kun parikymppisellä ensisynnyttäjällä.
Onko tällä palstalla ikäistäni odottajaa? Minulla rv 8 plus.. eli la siellä marraskuun lopulla.
Odotan siis neljättä lastani ja varmaankin vähän erilaiset kysymyset ja ajatukset liikkuvat päässä kun parikymppisellä ensisynnyttäjällä.
Onko tällä palstalla ikäistäni odottajaa? Minulla rv 8 plus.. eli la siellä marraskuun lopulla.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Täällä olis yks odottaja, 32v ja neljäs lapsi tulossa (rv.8 )eli laskettu aika myös marraskuun lopussa. Aika tiukalle ottanut nyt tämän "masu asukin" kanssa.. En ole aikaisemmin ollut näin huonovointinen, kaikki hajut ja maut laittaa oksettamaan.. Ja tämä väsymys, jotain huikeaa..heh
Noh, jos se helpottaa kun vähä mennään eteenpäin..
Onneksi siellä kotona pitää äidin virkeänä 4v. ja 3v. pojat sekä 1v. prinsessa..
Rv 9 5 meneillään ja kolmas lapsi tulossa. Aikaisemmissa raskauksissa ei ole vielä näin huonoa oloa ja väsymystä ollut. Varmaan ikä sitä aiheuttaa ja se, että edellinen syntyi 3 vuotta sitten, joka vieläkin nukkuu huonosti yönsä. On meinaan niin vilkas tyttö...toivottavasti tämä seuraava rauhallisempi, niin kuin ensimmäinenkin. =)
Jees, ikä voi kyl olla aika vaikuttava tekijä kun väsymystä mietitään. Ja onhan meillä kotona tekemistä ihan eri tavalla kuin ensimmäistä odottaessa. Arkirutiinit pyörii kumminkin ihan täysillä vaikka väsyttäis.. meillä myös neiti 1v. heräilee yöllä muutaman kerran joten uni on katkonaista joka yö. Isäntä opiskelee vielä toisella paikkakunnalla heinäkuulle saakka niin yksin saa viikot touhuta. Onneksi viikonloput mukana täysillä, huh..
Moi.
Täällä olisi yks 37v. joka on tänään saanut haalean plussan, joka toivottavasti huomenna testissä varmistuu.
Joo varmaan voi olla eri kysymyksiä.
Meillä jo 4 lasta poika 10v ja (miehen ekasta liitosta)poika 19, tytöt 16 ja 18 ja nyt toivottavasti olisi vielä yksi tulossa ollaan kovasti odotettu jo viime syksystä. kirjoitellaan kuulumisia ja onnea teille!
täällä yksi 31v odottelija ja ensimmäistä ootellaan. Tänään rv 38 täynnä ja La olisi 26.4
Täällä yksi 37v odottaja, neljättä odotellaan keskuussa syntyväksi.Vanhemmat lapset 14, 12 ja 11 ja tuntuu että kaikki on aivan kuin uutta ;)) Sen olen huomennut itsestäni että paljon enenmmän olin alkuraskaudesta huolissani siitä, onko vauvalla kaikki hyvin. En muista aikaisemmin siitä kovasti huolta kantaneeni. Nyt kuitenkin kun potkii ja liikeet tuntee on rauhallisempi olo. Muuten raskaus on sujunut tosi hienosti,toivottavasti sujuu loppuun saakka.
Olen rv 30 0 ja avomiehen kanssa odotellaan juhannusvauvaa täällä Helsingissä. Kiva kun on muitakin yli 30v. odottajia!
Hei! Odotan myös neljättä lastani, Etelä-Suomessa.
Vanhemmat lapset ovat jo teini-ikäisiä, rv23, ja olen ollut sairaslomalla jo kohta kaksi kuukautta.
Pitkiä päiviä kotona, vatsan liikkeitä seurana...
Hei te kaikki!
Kiva, etten ole ainoa ikäiseni, joka täällä surffailee. Ikää siis tällä emännällä 36. Lapset 6,12 ja 13v ja voin alleviivata tuon rankemman väsymyksen ja vahvemman pahoinvoinnin kuin edellisistä on ollut. Kuulostaa siltä, että ikä kuitenkin vaikuttaa asiaan.. Isommat lapset odottavat kovasti vauvelia ja myöskään mustasukkaisuuksia ei enää näillä lapsilla tule ikänsä puolesta olemaan. Toisilla teistä olikin pikkuisia vielä, joten vaatii sitten vähän enemmän. Mutta saavat ihanasti leikkiseuraa toisistaan:) Meille tämä on kyllä varmaankin nyt se viimeinen "iltatähtönen". Toivottavasti ei tule lellittyä liikaa.
Olen joutunut jäämään sairaslomalle vointieni takia ja se vähän masentaa. En ole sellaista makaaja-sorttia, joten nyt olen aukaissut koneen ja ihanaa saada vertaistukea. On muuten minullakin huoli vauvan terveydestä suurempi kun aiemmin on ollut. Lisäksi nämä vahvat pahoinvoinnit vaikuttavat siten, etten vielä osaa iloita tulevasta. Realismiako. Toivottavasti ei tule mitään masennuksia..
Toivotaan toisillemme tukea vaikka näin anonyymisti, sillä olemme siinä iässä, ettei lähipiiristä välttämättä samaa läpikäyviä löydy.
Pirteämpää kevään jatkoa kaikille!! Ja PALJON Onnea odotukseen veteraanimammoille!
Ihanaa että näin paljon on meitä "iäkkäitä" odottajia. minä jotenkin takerruin tuohon masennus sanaan kun se on minusta niin pelottava.
Toivon koko sydämmestäni että se menee ohitse, mutta jos ei mene niin kirjoittele palstalla kyllä täältä tukea löytyy. *iso rutistus*
Ja muista pyytää enkeleitä helpottamaan oloasi. Minulla se ainakin tepsii, kun ahdistaa.
Itse olen 37v. ja vasta tänään saanut plussan enkä oikein vielä uskalla uskoa sitä todeksi, mutta toivon silti että se olisi totta.
plussauksen johdosta! Ihana viesti muutenkin:) Kiitos sanoistasi. Luulen, että huono olo vaikuttaa fiiliksiin ja sitten kun päästään neljännelle, muuttuu tunnelmat. Alkuraskaus on aika rankka juttu itselleni kun olen sen verran heikko, mutta täällä uskaltaa väsymyksenkin myöntää kun tunteet vaihtelevat varmaan joillain muillakin ikämammoilla. Jotenkin pelottaa vauvan vointikin sen verran, ettei vielä edes usko tapahtumaa todeksi ja edellisestä lapsesta on kohdallani niin paljon aikaa, etten enää oikein muista millaista vauvan kanssa olikaan. Nyt kun asiaa mietin, taisi tämänkaltaisia tunteita olla edellisessäkin raskaudessa kun alkuvaivoista kärsin. Synnytyskin vähän hirvittää.
Oletteko ajatelleet vielä synnytystä? Itse mietin jopa sektiota, vaikka kaikki ovat syntyneet alakautta. Hirvittää vaan koko homma ja tuntuu, ettei enää jaksais kuten nuorempana- oli sisua intoa täynnä uudesta asiasta. Nyt tuntuu, että muistaa vaan ne valvomiset, synnytystuskat, kipeät rinnat etc.. Miettii ihan omaa kehoaankin. Sitä, miten jaksaa sitten fyysisesti synnytyksen ja sen jälkeisen elämän. Nuorempana oli ihanaa innostua vaatteista ja muusta hömpästä. Kivoja tuttipulloja myöden, mutta nyt ei tuo oheiskama paljon vaikuta, ei vaunuvalinnatkaan jaksa innostaa. Ainoa kuva, joka kiinnostaa kuvitella, on lämpöinen ihana OMA vastasyntynyt, jota saa pitää sylissä vaikka koko päivän. Lämmin kissanpojanpehmeällä tukalla varustettu pyjamanyytti.
Kiitos onnellinen olen vieläkin kuten aamulla. Mutta onnellinen ilman huolta olin n. 2 sekuntia. Sitten 10 minuutin kelaus että mitä kaikkea voi vielä sattua...Kääk semmoista muistan kyllä eka kerrastakin. Muistaakseni minulla ei silloin ainakaan ollut pahoinvointia toivottavasti ei tule nytkään.Synnytys pelottaa, edellinen syntyi sektiolla koska minulla todettiin liian ahdas/ kapea lantio ja lapsi oli sitkeästi oikeinpäin elikkäs väärinpäin. Sitä käännettiin muutamaan otteeseen mutta ennenkuin ehdin sairaalasta ulos oli se jo taas istuskelemassa. Sektio oli tietty helppo koska päivä tiedettiin jne. mutta itse tapahtuma oli epämiellyttävä voin todella huonosti niistä lääkkeistä ja se oli aivan kamalaa, tosin kivutonta. Mutta sitten taas toipuminen kesti kauemmin. En tiedä, silti varmaan päätyisin taas sektioon jos sitä tarjotaan sillä pelkäisin kuollakseni että lapsi viottuisi liian vaikeasta synnytyksestä.Ikääkin on silti ehtinyt tulla jo rutkasti lisää.
Minä taas en viimeksi jotenki tajunnu ollenkaan nauttia raskaudesta, vauvan vaatteista yms. kun silloin piti olla tehokas ja todistaa (nyt en tiedä enää kenelle piti todistaa ) ehkä koko maailmalle kuinka nainen voi elää kuin mies vaikka saakin lapsen.. Nyt haaveilen röyhelö mekoista ja hetkistä vauvan kanssa vesisängyssä päikkäreillä ja aion ottaa koko raskausajasta kaiken ihanuuden irti ja nauttia jokaisesta päivästä enkä tee mitään hyödyllistä. kaikki perheessämme saavat kyllä nyt tuta että äiti on heitä jo hoitanut kymmenkunta vuotta. yötä päivää, valvonut, nukuttanut lohduttanut , vienyt harrastuksiin jne nyt ajattelin että saavat hoitaa minua ainakin 9kk.
Mää teen mitä jaksan silloin kun huvittaa ja lopun ajan nautin kuin gepardi auringossa.
Täällä myös 34 vee odottaja ja toinen lapsi olis meille tulossa. Kuudennella kuulla mennään. Edellisestä synnytyksestä on mullakin yli 10 vee aikaa, toivottavasti tällä kertaa käy helpommin kun ekalla:)
Ihanaa että täällä on muitakin aikuisia. Hetken olen jo pelännyt että tämä palsta taitaa olla vain keskenkasvuisille häiriköille. Olis mukava vaihtaa ajatuksia tai vaikka tavata joku toinen odottava äiti joko täältäpäin Suomea tai sitten muualta (käyn Helsingissä töissä).
Mun raskaus on edennyt tosi hyvin, en ole voinut pahoin eikä mitään muutakaan.
Kovasti onnea kaikille meille odottajille:)
Täällä 35-vee mamma toista lastaan odottaa, 25. viikko menossa. Esikoinen 2 vuotias. Väsymystä oli alussa sen verran että tyttären kanssa päiväunet otettiin yhdessä, mutta muuten olo ollut loistava molemmissa raskauksissa, oireina molemmissa vain kookas kumpu edessä ;)
Raskausviikkoja ei sillain ehdi enää laskeskella kun on tuo esikoinen touhuamassa, ekan kohdalla tiesi täsmälleen mikä viikko ja monesko päivä on menossa, nyt se täytyy kalenterista erikseen katsoa monesko viikko meneillään. Aika on mennyt hurjan nopeasti ja saa mennäkin.
Esikoinen tuntuu odottavan jo että vauva saadaan, mutta saapa nähdä miten sitten käy kun se oikeasti kotiin tulee eikä pois lähde.
Mulla päälimmäinen huolenaihe koko raskauden aikana on ollut miten pärjään sairaalareissun kun en ole tyttärestä ollut muutamia tunteja pidempään erossa kerrallaan.
Mitä mietteitä teillä muilla on? Kirjoitelkaa!
täällä! :-)
Olen 37v, odotan toista syntyväksi heinäkuun 25.pv. Esikoispoika 10kk. Eikä mitään pahoinvointeja tai väsymyksiä ole ollut, vain terävä mahakumpu muistuttaa raskaudestani...mitä nyt välillä vähän hormonimyrskyä...
Isommat lapset 14v, 12v ja 7kk. Nyt on menossa rv 13 eli la on lokakuussa. Kaksi isoa ovat nuoruuden liitosta ja uuden iehen kanssa odotellaan nyt toista. Vähän arveluttaa tuo lasten tuleva pieni ikäero, mutta eiköhän siitä ole iloakin vielä jossain vaiheessa.
Pikkuisen huono olo on ollut jatkuvasti ja teinien tappelut tuppaavat ärsyttämään. Esikoinen juuri sanoi, että murkut ovat terveitä, kun ne tappelevat. Jeee. Sehän ilahdutti äitiä.
Hyviä vointeja kaikille odottajille.
No olipa kuulla olemassaolostasi täällä kun itse tässä jännäilen mahdollista raskautumistani, neljättä kertaa. Tämä neljäs ei sitten suinkaan olisi suunniteltu, mutta mulla on vahva tunne, että tässä kierrossa kävi hassusti jos siis todellakin ovuloin kiertopäivän 27 tienoilla jolloin puuhastelimme sen ainokaisen kerran tässä kierrossa!
Sunnuntaina aion aikaisintaan testata. Miehen kanssa tässä nyt psyykataan mahdolliseen plussaan ja kuinka tästä eteen päin :)Jos tulisi miinusta olisi se periaatteesssa ehdoton helpotus, mutta luulenpa että käytännössä jokseenkin pettymys nyt kun ajatukseen jo jotenkin alkaa tottua :)
perästä kuuluu :)
Mulla lapset esikoispoika 8,5 v., tyttö 6,5 ja kuopuspoika pari kuukauden kuluttua 2 vee. Onhan ihmiset kovasti rohkaisseet tekemään tolle nuorimmalle kaverin, eli jos nyt plussais, niin tokihan se olisi lapsille riemukas juttu!
ikää 32 ja kolmatta odotan.Aikaisemmat lapset 5 v, ja 6 v, ja viimeeksi tänään totesin että kyllä nuorempana selviää helpommalla noista raskauksista.Vaivat on pahemmat näin vanhempana alku pahoinvointa ja kamala närästys ja kun niistä on päästy niin alkaa selkä reitailemaan nyt siis rv 18 2 mutta lopputulos on kaiken tämän vaivan arvoinen
et terppa vaan ja onneks olkoon=)
La heinäkuussa.
ja toista odotan, la lokakuun alkupuolella. Esikoinen eskarissa ja kovasti on toivonut pikkusiskoa tai -veljeä. En ole vielä kertonut, kun niin alussa vasta mennään.
Iltaturvotusta on ollut paljon enemmän kuin kuin nuorempana..
Täällä ainakin ikä tehnyt tehtävänsä, eli on väsyttänyt kyllä tasaiseen tahtiin koko raskausajan! Muuten vointi ollut aivan toinen, kuin 8 vuotta sitten esikoisen kanssa (jolloin en ollut aivan nuori silloinkaan...). Aiemmin korkeat verenpaineet ja turvotukset alusta asti, mutta energiaa piisasi olla töissäkin ihan loppuun asti, ja nyt ei mitään sellaista! Ainoastaan väsymys, erityisesti iltapäivästä iskee, kun aamulla on vielä saanut jotain aikaiseksi, niin ja suonikohjut! Ihmettelen vaan, miten erilaisia raskaudet voivatkaan samalla henkilöllä olla!