Pelottavaa. Olen 1v 7kk pojan rauhallinen äiti. YLEENSÄ. Pari päivää ennen kuukautisia pinnani on kuitenkin lyhyt. Raivostun lapsen uhmakohtauksista, syömättömyydestä ja vähän kaikesta. En ole satuttanut lasta koskaan, mutta toimin muuten hämmentävästi näinä päivinä. Esim. poistan ruokapöydästä pelleilyn takia vauhdikkaasti, huudan ja olen raivopää. Muilla samaa? Mitä mieltä olette, saako lapsi traumoja kun en ole oma itseni?
Äidin kuukautiset ja
uhmaikäinen lapsi
161353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
mulla tuntuu, että on piinaa koko viikko ennen menkkoja ja menkkojen aikaan itkettää..
tulee räyhättyä pojalle8 2v7kk) tosi paljon tällöin pienemmästäkin.
ja kyllä olen myös huoneeseensa aika rivakasti vienyt jäähylle tai vaihtoehtoisesti huutanut pojalle, että äkkiä huoneeseen..äiti raivostuu=)
Tietenkin sitte halataan ja sovitaan ja minäkin pyydän anteeksi. Ja poika kielii sitte isälleen,,
"äiti itki vessassa. määä"
Olen menossa gynelle näitten hormonipuuskien takia.
Luulen, että lapsille ei normaalista suuttumisesta jää mitään traumaa=)
Laitahan meiliä jos gynesi suostuu korvansa lotkauttamaan tuohon asiaan. Olen kärsinyt asiasta niin kauan kun menkat on olleet ja on tapahtunut paljon ikäviä tilanteita asian takia. Psm-häiriö voi muuttaa ihmisen energia-aurankin niin, että vaikka yrittäisit kuinka olla itse mielin kielin tai vetäytyä jonnekin, joku saattaa siltikin vaistota psm-oirehdintasi ja saattaa käydä asiattakin kimppuun sanalla tai toisella. Onneksi viime synnytyksen jälkeen tämä tilanne on parantunut huomattavasti eikä menkatkaan enää vaivaa samalla tavalla kuin ennen.
jaksaa menkoillaan ym. perustella huonoa käytöstä. Suurimmalla osalla, ellei kaikilla, naisista on jonkinlaisia oireita mankkoihin liittyen, mutta eivät pidä itsestään niin jumalatonta meteliä. He ovat aikuisia ihmisiä, jotka käyttäytyvät aikuisen tavoin ja muistavat oman vastuun omasta käytöksestä.
Lapsi saa ainakin pahan mielen siitä, että olet tuollainen, oma itsesi tökeröine käytöstapoinesi.
Itse olen kärsinyt kivuliaista kuukautisista ja hakenut särkylääkityksen. Ongelmaa ei enää ole. Totuus on, että jos sulla olisi oikeasti noin vakavia oireita kyseisen asian suhteen, olisit jo toiminut.
Keskimäärin suomalaisten elämä on liian helppoa, kun on energiaa vatvoa tuollaisia.
tota sunkin ääliökirjotustas. Kyllä se nyt kuule vaan on niin että joillain se hormoonihirviö todellakin saa vallan ennen menkkoja ja aikana. Ole pälli onnellinen ettet kärsi!
Saatana ETTÄ OTTAA AIVOON TOMMOSET JOTKA EI ASIOISTA ITE TIE YHTÄÄN MITÄÄN JA SIT MOLLATAAN NIITÄ KÄRSIVIÄ, PERKELE! HAJOTAN TÄMÄN JUMALAUTA HEMMETIN KONEEN KOHTA!!!!!! AAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ja kyllä, menkat alkaa ylihuomenna joten turvat tukkoon nyt perkele.
Jos on noin vaikeaa, niin olisit mennyt jo aikoja sitten lääkäriin. Itselläni oli ongelma ja se hoidettiin. Länsimainen lääketiede yleensäkin voi auttaa.
Luultavasti tiedän asiasta jotain, onhan mulla ollut (alunperin) kivuliaat kuukautiset jo parisenkymmentä vuotta.
Taitaa olla kyseessä syy numero 125, miksi juuri sinä saat käyttäytyä huonosti.
Sanoisin kuten teinit sanoo: "hanki elämä". Turha purkaa omaan elämäänsä kyllästymistä muihin.
Hyvä, sinulla oli kivuliaat kuukautiset, ja sinua harmitti se kovasti. Hyvä että asia saatiin kuntoon ja sinua ei enää harmita se asia.
Me ihmiset emme kuitenkaan ole samanlaisia. Se, että yksi syö särkylääkettä kuukautisiin ei välttämättä auta toista.
varmasti, varsinkin, kun kyseessä ei ole mikään vaikea taudin hoito vaan perusterveydenhuoltoon liittyvä taudinkuva (esim. syöpähoidot ovat asia erikseen, toisaalta syöpähän käsittää useita eri sairauksia).
Ihan samat kipureseptorit on kaikilla ihmisillä, joten niihin suunnatut lääkkeet toimivat kaikkiin. Rauhottavistakin lääkkeistä löytyy VARMASTI jokin lääkemerkki, joka sopii potilaalle.
Jos kivuntuntosi on niin poikkeuksellista, ettei siihen löydy mitään lääkettä, niin ilmoita ihmeessä asiasta lääkärille. Olisit lääketieteen tutkimukselle mitä kiinnostavin tarkkailtava kohde. Sinunkaltaistasi ei vielä tunneta!
Vai niin. Itse en ole koskaan huomannut että särkylääke auttaisi juuri mihinkään muuhun kuin särkyyn. Kun ihmistä itkettää, niin ei kun särkylääkettä vaan poskeen, onhan kaikilla ihmisillä ihan samat kipureseptorit. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. (Sinulle siis.)
vai etkö tiedä, että mainitsemani rauhoittavat ovat psyykelääkkeitä?
Minua lähinnä itkettää, kun kuulen (henkisestä) perheväkivallasta. Puolustuskyvyttömät lapset ovat tietysti helpoin kohde purkaa omaa vihaansa ja kyllästyneisyyttään, valitettavasti.
En kommentoi perheväkivaltaan millään lailla, koska minulla ei ole lapsia.
Miksi kannustat hankkimaan rauhoittavia lääkkeitä jotka voivat aiheuttaa riippuvuutta? Eikö tässä maailmassa enää saa olla surullinen ja iloinen, ärsyyntyä ja kimpaantua? Miksi mielialat pitäisi peittää? Niin, kai se passiivinen äiti on lapsille paras äiti joka ei näytä iloaan ja suruaan.
Kuten aikaisemmin ja ensimmäisenä vaihtoehtona olen tarjonnut ratkaisuksi itsehillintää ja oman käytöksen muuttamista, vastaukseksi on tullut tällaista "kun ei kerta kaikkeaan pysty, kun ei voi hillitä itseään, kun polla on niin hormoneista sekaisin"-tyyppistä selitystä. Jos asia todella on noin (eikä kyse olekaan itselle annetusta oikeudesta käyttäytyä miten lystää), niin kyllä, suosittelen rauhoittavia.
Suinkaan kaikki rauhoittavat eivät aiheuta riippuvuutta, varsinkaan silloin tällöin (esim. pari päivää/kk)käytettyinä. Siispä rauhoittavien lääkkeiden käyttö ei tarkoita sitä, että henkilö olisi jatkuvassa rauhoittavien "huurussa".
Toisekseen, aloittaja selkeästi itse pitää omaa käytöstään ongelmallisena. Niinpä voit suunnata kysymyksesi "Eikö tässä maailmassa enää saa olla surullinen ja iloinen, ärsyyntyä ja kimpaantua? Miksi mielialat pitäisi peittää?" ja vastauksesi "Niin, kai se passiivinen äiti on lapsille paras äiti joka ei näytä iloaan ja suruaan." ketjun aloittajalle.
Yleisesti ottaen, perheväkivalta on asia, johon toivottavasti myös lapsettomilla on tuomitseva asenne. Kukin meistä on ollut lapsi ja toivottavasti elänyt hyvän lapsuuden. Hyvän lapsuuden "ansaitsee" lapsi kuin lapsi.
Ei mulla kipuja ole, pahantuulinen vain olen kuukautisten aikaan. Gynegologin mukaan e-pillerit auttais näihin oireisiin, mutta ne ei käy kun yritetään toista lasta. Ja tiedän että joku valopää sanoo ettei toista kannata yrittää. Yritetään silti. Olen kuitenkin pahalla päällä vain ja ainoastaan parina päivänä kuussa. Olen pääosin onnellinen elämääni.
Ja mielestäni kerroin ensimmäisessä viestissä jo, että mitään pahoinpitelyä ei ole. Huudan kyllä parina paivänä kuussa (mitä jotkut tekevät jatkuvasti) ja pinna palaa. Tottakai siitä tulee huono omatunto. Uskomatonta, että jotkut osaavat sanoa mitä kuukautiset aiheuttaa ja mitä ei. Ihmiset on erilaisia, samoin hormonimuutokset. Ja jos käyttäisin kuukautisia tekosyynä pinnan palamiseen, en valittaisi asiasta vaan olisin aina kireä. Taas kerran sanotaan että äidin täytyy olla onneton. Ihan kuin ei olisi mahdollista että äiti on ONNELLINEN.
Vastaaja kirjoitti niin henkisestä kuin fyysisestä pahoinpitelystä. Ei snua ole tässä ketjussa hakkaamisesta syytetä...
Kukaan ei sano, että äidin täytyisi olla onneton. "TAAS KERRAN sanotaan että äidin täytyy olla onneton ". Ainakaan minulle ei ole kukaan noin sanonut ja väitämpä ettei tuota mieltä ole kukaan! Itselläsi taitaa olla tummansävyiset lasit päässä, jos muu maailma asenteineen noin negatiiviselta näyttää.
Ihmettelen, miksi kysyä toisten ajatuksia asiasta, jos niitä ei sitten kuitenkaan saisi sanoa (mikäli ajatukset eroavat omistasi).l
Ketjussa suositeltiin mielialalääkkeitä. Siksi sanoin että ei äiti välttämättä ole onneton vaikka kuukautisten aikana onkin pahantuulinen.
Parempi otsikko voisi olla lapsi ja uhmaikäinen äiti :-)