12.4.2007
Joskus vain kyyneleet
ovat liian raskaita
jaksaakseen pusertua
ulos
Joskus vain kyyneleet
ovat liian raskaita
Tukkeutuneissa kyynelkanavissa
jyskyttää
suolainen, padottu vesi
***
Hän jonka haluaisit ottavan syliin,
lohduttavan,
on pitkän pimeän takana
Hän joka ymmärtäisi
on kulkenut saavuttamattomaan etäisyyteen
Huoneissa asuu hiljaisuus,
sohvan samettiselle pinnalle
laskeutuu milloin pöly, milloin
oma, vanhentuva kätesi
Ei ystävän kättä
***
Ei yhtään lohduttavaa syliä
jota vasten voisit painaa pään
kipeydestäsi raueten,
antaa vuosisataisten kyynelten
tulla pois
Voi sinua...
Otan kädestäsi kiinni, puristan hiljaa
Anna kyynelille lupa
virrata suloisten poskiesi pintaan
Juuri sinä olet tärkeä ja rakas,
elämän arvoinen
Kumpikin meistä itkee
Täällä, näyttöpäätteen takana
se on turvallista!
-??-
Kaipaamme syliä, uskallusta,
mutta aina ei ole mahdollisuutta
eikä voimaakaan
lähestyä
Tuska erillistää ihmiset saarekkeisiin,
pelkäämme lyöntiä
S i l l o i n
riittää ehkä lähimmäisen ystävällinen hymy,
ja pieni
k a t s e k i n
voi avata
pilkahduksen suurta
valoa
raskaisiin, mustiin pilviin
jotka ovat peitonneet sinitaivaan
--> Ovat vaientaneet linnut
Joskus vain kyyneleet
ovat liian raskaita
jaksaakseen pusertua
ulos
Joskus vain kyyneleet
ovat liian raskaita
Tukkeutuneissa kyynelkanavissa
jyskyttää
suolainen, padottu vesi
***
Hän jonka haluaisit ottavan syliin,
lohduttavan,
on pitkän pimeän takana
Hän joka ymmärtäisi
on kulkenut saavuttamattomaan etäisyyteen
Huoneissa asuu hiljaisuus,
sohvan samettiselle pinnalle
laskeutuu milloin pöly, milloin
oma, vanhentuva kätesi
Ei ystävän kättä
***
Ei yhtään lohduttavaa syliä
jota vasten voisit painaa pään
kipeydestäsi raueten,
antaa vuosisataisten kyynelten
tulla pois
Voi sinua...
Otan kädestäsi kiinni, puristan hiljaa
Anna kyynelille lupa
virrata suloisten poskiesi pintaan
Juuri sinä olet tärkeä ja rakas,
elämän arvoinen
Kumpikin meistä itkee
Täällä, näyttöpäätteen takana
se on turvallista!
-??-
Kaipaamme syliä, uskallusta,
mutta aina ei ole mahdollisuutta
eikä voimaakaan
lähestyä
Tuska erillistää ihmiset saarekkeisiin,
pelkäämme lyöntiä
S i l l o i n
riittää ehkä lähimmäisen ystävällinen hymy,
ja pieni
k a t s e k i n
voi avata
pilkahduksen suurta
valoa
raskaisiin, mustiin pilviin
jotka ovat peitonneet sinitaivaan
--> Ovat vaientaneet linnut
Vastaukset 15
Vanhimmat
?? Lempeän, lämpimän lohduttavasti kirjoitettuja, varmaan aidosti tunteviakin sanoja. Kiitän kolautuksesta ja kolahduksesta! Kuka sitten todella lienet ja kenelle tarkoitettukin?! :)
Nooo... :)
Kaikkihan me kohtaamme ihmisiä, sekä tuttuja että tuntemattomia päivittäin ja hetkittäin, joko livenä tai postitse, puhelun välityksellä tai muistikuvana.
Yksi kohtaamani henkilö - en kerro millä tapaa kohtaaminen on tapahtunut ja onko siitä vuosikymmeniä, vuosia, kuukausia, päiviä vai tunteja aikaa, jääköön se salaisuudeksi - oli erittäin voimakkaasti mielessäni kun kirjoitin. Ja sekin on totta että kirjoittaessa melkein itkin, paikoitellen jotenkin kait itkinkin, vaikka en edes tiedä miksi..
Jotain liikuttavaa koin kirjoittaessa.
Teksti ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänelle. Jotenkin minusta tuntui että saattaa olla muitakin ketä "runo" koskettaa. Niinpä sanat on osoitettu sydämestä jokaiselle, joka voi ne ottaa vastaan. Niin että kyllä se on ihan vilpittömästi sinullekin tarkoitettu.
Vaikka en välttämättä sinua tunnekaan. Mutta se ei ole tässä tapauksessa yhtään olennainen seikka...
Kiitos ystävällisestä palautteesta!
Itse asiassa teksti rakentui aika kauas alkuperäisestä pienestä runosta mikä ensin syntyi ja mistä tuota lähdin rakentelemaan, jotenkin se vaan lähti muokkaantumaan tuollaiseksi vähän kummalliseksi, pohjavireeltään kyllä vakavaksikin hassutteluksi. Alkuperäinen ajatus kulkee kyllä punaisena lankana siellä. En ryhdy sitä selittelemään. Tarkoitan, että kun on tapana toisinaan vähän liikaakin selitellä omia runoja...
Tuskin on tarpeen selitellä nyt...
Mielelläni oisin kirjoittanu tään jollain muulla nimimerkillä, että jokainen vois lukea tekstin mahdollisimman avoimesti ilman nimimerkkiini liittyviä etukäteisfiiliksiä, antipatioita tai sympatioita, mutta kun oon luvannu etten käytä palstalla muita nimimerkkejä niin en tässäkään käyttänyt.
Hyvää illan jatkoa.
Hyvää yötä Äitiparralle!
" Kiitoslaulu "
Kyyneleeni
ovat olleet liian kauan
varastoituneina.
Nyt niitä on liiaksi tulemaan
mihin minä kaiken upottaisin ?
Sinun sylisikin
on liian kaukana.
Kasvoilleni valahtaa suru
peiteltyjen tunteiden meri,
tuskan syvin nuoli.
Tule ulapoiden takaa
ankkuroidu rantaani,
kanna minut sillalle kuun.
Annetaan yölintujen laulaa
kohtaamisemme riemusta.
Annetaan niiden laulaa
ja kuljettaa lauluissaan
kyynelieni padot ikuisuuksiin.
Annathan minulle rauhallisen yön
ja kätesi
minun uurteisessa kädessäni olla.
Annathan kohdata
punertavan päivännousun
huokaisten sylisi lohdutuksessa.
Ennen sitä on tähdet
ja tuikkiva avaruus,
ennen sitä
luovutan tuskani pois.
Kiitos ja halaus.
ihana !!
chirp chirp
hyväsydämiselle runoilijalle
takaisin
- hyvillä runoilijoilla
on terapeuttejakin suurempi eheyttävä voima?
Ainakin lohdutus ja avata siltoja näkemään, emme me ole yksin ikävämme, tunteidemme ja kaipauksiemme kanssa - olemme vain haavoja täynnä ja pelkäämme kuollaksemme avata sydämemme ovea, lyönnin pelossa pakenemme ja suojaamme sisimpämme, kunnes joku sen kesyttää tarpeeksi varoen, ajan kanssa vierellä kulkien.
- niin moni sydän vain kaipaa, palaa halusta uskaltaa.. vaan ehkä moni vielä uskaltaa:)
Hyvää ja aurinkoista kevättä kaikille !
runoissa iloa ja voimaa
yksi monista
olipas monipuolista, piirroksineen kaikkineen.
Niin oli.
" chirp chirp "
Kuuntele ..
Kyllä, se livertää Sinulle, Parta !
" chirp chirp "- elämääsi siunaten
http://www.arabinow.com/friends_files/friends_main_page.php?pid=24&catid=5
Kaunista, kaunista. Tulipahan kyyneleet silmiin,
herätti ajatuksia, tämä runo!!
K I I T O S !!!
kiitokset ystävällisistä kommenteista ja kiva huomata että runo kosketti.
Se on kuitenkin aika erikoinen ja vähän jännitin kuinka tuollaiseen suhtaudutaan... Kun vielä siunailinkin tuossa lopussa... Olin valmistautunu että tulee kommenttia jeesustelusta ym.
No tietysti olisin voinu loppuun sanoa että ajattelen sinusta positiivisia ajatuksia ja toivotan kaikkea hyvää (mitä siunaaminen suomeks sanottuna on, paitsi että siihen liittyy sitten vielä rukouksen ulottuvuus - niinkuin kiroaminen on negatiivisten ajatusten ja sanojen lausumista toista kohti ja äärimmilleen vietynä jopa noitumista) mutta halusin kirjoittaa niin kuin minusta luontevinta on, siks toivotin tuolla tapaa.
Kiitti kun ette heittäneet ilkeyksiä.
Jopa minun runojen joukossa - missä skaala on laidasta laitaan - tää on varsin erikoinen.
Erikoisen voimakas oli myös tunne mitä kirjoittaessa koin. Miltei pakahduttavasti tuskaa ja kauneutta sekä myös veikeää elämäniloa ja lohdullisuuden sävyjä.
Siinä määrin epävarma olin millaisen vastaanoton luomus tulee saamaan että olisin varmaan deletoinu sen, varsinkin kun lähtökohtana oli pieni runo jota ei ollu edes tarkoitettu palstalle, mutta pakahduttava tunne oli niin voimakas että oli miltei pakko laittaa... Ajattelin että varmaan runo jotain muutakin ihmistä koskettaa kuin minua, kun se mua näin voimakkaasti koskettaa...
Hei... HALAUKSET juuri sulle, kuka lienetkin elämäsi kipuilujen kanssa!
SUURI HALAUS.
Ja hyvää yötä kaikille lukijoille.
z z z
itketti -
teillä on
lahja.
Nyt en itke.
Nyt en des kiroa.
Olen seesteinen sielulta
Balansiissa itseni kanssa.
Olen kurittanut.
Verenmaku suussa juossut.
Saanut rauhan.
Kun sydän pauhaa.
Rakasta sittenkin.
Aamua äitipartta!
sanoit: jotenkin minusta tuntuu että saattaa olla muitakin ketä runo koskettaa. Olit oikeassa, sillä ensimmäisen kerran elämässäni jokin minussa vakuutti, että olen/ollaan täälläkin muutakin kuin vain tuhka ja varjo.
Siunausta elämääsi!
Joskus
kyyneleet
Elämässä tässä
helmiksi
muuttuvat
*
Silloin
usko
toivo
rakkaus
niistä
nauhaa
punoo
helmillä
kirjoo
saaden sateenkaarenkin himmenemään
loistollaan
sateen muuttuvan pisaroiksi lämpimiksi
jotka
sydämestä lähtevät kasvaen purosta
vuolaaksi virraksi
ilon kyyneleiksi
*
* * *
Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi,
ja syyssade peittää sen siunauksilla.
...Jotka kyynelin kylvävät, ne RIEMUITEN leikkaavat...
Psalmit 84:7 ja 126:5.
Kiitos,
Herralle !