silloin kun miehenne lapsi/ lapsia tulee viikonlopuksi kotiinne? Tunnetteko itsenne ulkopuoiseksi?
tiedän ja pidän itsestään selvänä että mieheni lapsi on hänelle tärkeä, silti tunnen itseni niin ulkopuliseksi niinä viikonloppuina kun lapsi on meillä. Miksei tätä yhtälöä voisi saada toimimaan, miksemme voisi olla se "viikonloppu perhe" lapselle...?
tiedän ja pidän itsestään selvänä että mieheni lapsi on hänelle tärkeä, silti tunnen itseni niin ulkopuliseksi niinä viikonloppuina kun lapsi on meillä. Miksei tätä yhtälöä voisi saada toimimaan, miksemme voisi olla se "viikonloppu perhe" lapselle...?
Vastaukset 62
Vanhimmat
tunnen itsekin joskus samoin. Sitä on suunnitellut viikonlopun vieton ja sitten "miehet" meneekin omia menojaan... Niin helposti sitä ottaa itseensä ajattelematta että näinhän "ydinperheessäkin" saattaa käydä!
niin miksi uusioperheessä asiat pitäisi olla toisin? Jos ydinperheessäkään ei aina tehdä kaikkea yhdessä, niin miksi uusikkoja pitää sitten miellyttää sillä, että ollaan aina tekemässä yhdessä?
on ydinperheitäkin, joissa asioita tehdään yhdessä. Miksi "uusi vaimo" pitäisi jättää ulkopuolelle vain siksi että on "uusi..."
sitä tilannetta lapsen näkökannasta.
Hän on kenties käynyt/käymässä edelleen vanhempiensa eroprosessai omalla tavallaan läpi.
Onkin tullut uusi kuvio elämään, ollaankin esim äidillä kaksi viikkoa ja sitten nähdäänkin isiä vaan joka toinen viikonloppu... lapsella on ikävä, kaipaa toista vanhempaansa.
Eikö se ole lapselle sitä mannaa että saa edes hetken olla kaipaamansa ihmisen kanssa kahden ?
Kyllä minusta aikuisena pitäisi sen verran ymmärtää, että suo lapselle edes pienen oman hetken vanhempansa kanssa ... tokihan sitä sitten voi yhdessäkin jotakin tehdä.
Itse ottaisin tuollaisen tilanteen myös "omaksi ajaksi" kävisin kavereiden luona tai hemmottelisin itseäni yms... tekee ihan hyvää varmasti itse kullekkii
Jos lapsi tulee isäänsä tapaamaan, sen harvoin kun isällä olisi aikaa omalle lapselle, niin eikö se aika ole heidän kahden yhteistä? En ymmärrä ihmisiä jotka haluavat riistää näiltä hylätyiltä lapsilta oman vanhemman yhteisen ajan! Jos sinä olet miehen kanssa tai asut hänene kanssaan, näet häntä jatkuvasti, mutta lapsi näkee isäänsä kerran tai pari kuussa. Onko sekin liikaa????
älä narise. kiiitos.
tai toivottavasti toi tekstis oli vitsi. todellakin.. :P
pitäisikö siis lapsen tullessa 'uuden' mennä toiseen huoneeseen istumaan, että isä ja lapsi saisivat saatana laatuaikaa? minä asun omassa kodissani ja tasan en lähe mihkään. siks toiseen muksu tahtoo olla mun kans iha yhtlailla, ku isänsä. oon koittanu välillä ehottaakkin, että menää kaksin johki (menevätkin ja ovatkin välillä kaksin) mut yleensä tälläsen ehotuksen jälkeen muksu rupeaa näyttämään sitruunalta ja vaati mut mukaan.
että eivät ne 'uusikot' mukaan välttämättä tunge vaan ne kiskotaan.
Vaikkapa niinkin, sillä se aika on isän ja lapsen yhteinen.
Sen verran luulisi aikuisella ihmisellä olevan älliä, et antaisi lapsen ja isän tehdä omia juttuja keskenään, vai onko se liikaa vaadittu? Ei ne lapset kauaa isäänsä tule tapaamaan, jos joku siinä säestää ja kyttää koko ajan. Ja kenen vika? Juu varmaan lapsen äidin? heh...
Ehkä siellä bioäidin luona lapsi ei saa "äitimallia". Bioäiti ei esim. leivo. niin mikä on pienelle lapselle ihanampaa kuin päästä isän uuden vaimon kanssa tekemään pipareita! Miksi lapsi siitä kärsisi?
Meillä ainakin mieheni poika käy korjailemassa isänsä kanssa polkupyörää pihalla, leipoo kanssasi joulupiparit ja käymme yhdessä mm. kaupassa eli sitä NORMAALIA perhe-elämää vaikka poika käykin vain joka toinen viikonloppu!
enää äiti omalle lapselleen?? Vain sinä sinä olet paras... hyvä että pelastit lapsetn oman huonon äidin käsistä, joka ei osaa leipoa edes pipareita enää! Onkohan lapsen isä samaa mieltä, ettei ex vaimo, lapsen oma äiti ole enää ihminen eikä mikään? Täysin turha lapsen elämässä.
onko sulla luetun ymmärtämisen kanssa kauankin ollut ongelmia?
LAP-SI tah-too mi-nut-kin mu-kaan o-sal-lis-tu-maan hä-nen ja i-sän-sä jut-tui-hin.
ymmärsitkö?
sun tekstisi on varmana vitsi, en voi muuta uskoa. itehän sä tossa lopussakin kiskoit ton äiti-asian esiin, vaikkei kukaan siitä ollut edes puhunut.
jos siis lapsi tahtoo mut mukaan vaikka ulos leikkimään, niin pitäskö mun sanoa, että ei kuule käy, kun tuota äitimammaasi niin kovasti tuppaa ahdistamaan se, että minä olen olemassa? vietä kuule nyt aikaa isäsi kanssa, kun minä en mukaan voi tulla, kun se on niin sopimatonta??
voi helvetti. minkä ihmeen takia niin älyttömän moni nainen synnytyksen yhteydessä synnyttää lapsen mukana ulos sen ainoan aivosolun, joka siellä yläpäässä oli??
Ei kukaan muu kuin sinä. Pointtihan oli se, että saa isällä ja lapsellakin olla kahdenkeskistä aikaa!
Jos erolapsen isällä on uusi perhe (vaimo, mahdollisesti lapsia), niin minun nähdäkseni lapsi on isän perheen luona ollessaan osa tätä perhettä. Asioita tehdään yhdessä, osittain erikseen, joskus jopa yksin uuden vaimon kanssa ilman isää.
Vaikka se exiä kuinka potuttaisi, niin totuus on, että uusi perhe on keskeisin osa isän elämää, johon viikonloppulapsetkin toivottavasti sujahtavat luontevasti mukaan paikalla ollessaan. Ei isä voi lapsiviikonloppuina ruveta sinkkua leikkimään ja omistautumaan pelkästään aiemmasta liitosta oleville lapsille.
Ja kun uuden perheen kotona ollaan, niin mennään uuden perheen säännöillä.
Ei kaikilla noin huonosti ole. Meillä lapset ei edes halua isän luo sillon jos siellä on vieraita naisia.
ne entiset siihen kuulu, vaikka isän uusia potuttaisikin. Ja hyvä ihme vielä, jos isä ei ole paikalla, niin miski yleensä tullaan sitten tapaamaan isää??? Jos mies tuotstakin tapaamiseta lusmuaa, ei hän lapsistaan ole koskaan tykännytkään.
Oletteko ex-vaimot mustasukkaisia ex-miehistänne vai mikä on, jos ette halua suoda lapsillenne mahdolisuutta tutustua tämän uuteen puolisoon ja elää mukavaa perhe-elämää niinä aikoina, kun ovat isiensä luona?
Miten kehtaatte kostaa miehen ex vaimolle lasten kautta pahan olonne! Miksi viattomat lapset pitää sotkea siihen elämään, johon he eivät kuulu. Meillä lapset kuuluvat minun ja ex mieheni perheeseen siihen entiseen, enkä ole lapsiani toiseen perheeseen antanut. Isä tulee lasten luo sillon kun haluaa, lapset eivät ole velvollisia menemään isän luo.
Onko se kosto lapsille, että heidän isällään on mukava uusi perhe (niinkuin ainakin meidän tapauksessa) ja lapset otetaan uuteen kotiin avosylin vastaan?
Kyllä tässä on kyse vain ex-vaimon "loukatuista tunteista".
Eikä se ollut mukava sillon, kun isä oli omien lastensa ja heidän äidin kanssa? Minusta aika loukkaavaa ajatella noin, ettei se perhe ennen ollut mukava, vaan nyt tämä uusi ja vieras perhe olisi parempi! Taitaa tuntua lapsista tuollanen ajattelu tosi kamalalta.
Ketähän tuolla ajattelulla loukkaa? Ensi sijaiseti omia lapsia. Entinen perhe ei isälle kelvannut, vaan piti hankkia MUKAVA perhe! Huh huh, onneks ei mun lapset tuollsta joudu katselemaan ja kärsimään!!
Miksi mies olisi eronnut, jos entisellä perheellä olisi mennyt hyvin? Ainakaan avioparilla ei mennyt hyvin ja se ei voi olla vaikuttamatta kokó perheeseen.
minä juuri sanoin, että olkoon minun puolestani vaan, mutta kun se muksu tahtoo minutkin mukaan. u know? et tosiaan taida.
ja tuo huoneen vaihtoasia. voijeesus. teet selvästi nyt epäoleellisesta lauseen osasta härkäsen. jos lapsi ja isä (ja minä) olemme meillä kotona sisällä, niin heidän omaa laatuaikaa saadakseen minunhan täytyy siis olla pois siitä tilanteestä, ettei pyhä laatuaika häiriinny ja eihän siinä silloin ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä toiseen huoneeseen. itseasiassa rappukäytävään, kun eipä tämä koti niin valtava lukaali ole. vai mitä yrität sanoa?
meillä mieheni poika on perheenjäsen,eikä meillä isi ja poika eristäydy yhtään mihkään kun poika meillä on..meillä onkin kaikki lapset ihan samalla viivalla, isällä kun ei ole tärkeintä ja toiseks tärkeintä,on vain kaikki ne tärkeät!!porukalla tehään paljon yhteisiä juttuja, välillä mieheni tekee lapsien kanssa itekseen, välillä minä, välillä teemme ihan kahestaankin juttuja ILMAN ketään lasta!
niin exästä, on mainio tyyppi, tullaan hyvin juttuun,mahdutaan molemmat uusioperheet samaan kahvipöytään, ja juuri 2vkoo sitten otimme miehen exältä koiranpennun exnkin mielestä NIIN HYVÄÄN KOTIIN!!
meille on ihan selvää ettei tunneta mitään etälapsia ja yhteisiä,kaikki ollaan perhettä!! monesti miehen poika tulee meille vaikka isi on reissussa, sisarrukset kaipaa veikkaa, ja mulle ihan luonnollista, niinkun exällekin,ei meillä tulla vaan VANHEMPAA tapaan, vaan meitä kaikkia,kaikki olemme miehen pojalle "toinen perhe" niinkun itse sanoo!!
väliin on tullu mukana exän tyttökin meille, ja vuorostaan meidän typy käyny siellä yökylässä, kun lapset tulee keskenään toimeen niin miksi sitä pitäisi jotenkin estellä, tai kun minä ja poika tullaan hyvin juttuun,niin hulluahan sitä ois alkaa eväämään jollain tapaa!!
musta on maailman ihanin tunne illalla suukottaa JOKA lapsi unille, ja herätä kun aamulla on sänky täys pieniä pörröpäitä!
meille ihan luonnollista, siksi kauhistuttaa lukea kuinka jotkut estää viimeseen asti lapsiaan tapaamasta isän uutta puolisoo ja perhettä,ikäänkun se vahigoittaisi jotenkin lasta?onko järkeä suojella lasta omalta isältä?kyllä isä varmasti itse tietää mikä hänelle on hyväksi, jos se on uusi puoliso niin ei kai exän tartte arvioida isän valintoja ja "säästää" lapsia?
sinä joka päästät isän tapaan vain lapsia kotiisi,taidat katkeruuksissasi unohtaa nyt lapsen edun, sekoitat heitä turhaan sillä mitä ei enään ole, ja pidät turhaan heidän toivoaan yllä että se mitä ei ole enään,palaisi ennalleen!lapset eivät mene rikki,vaikka ovat onnellisen isän luona onnellisia, ja tapaavat isällekin ne muut rakkaat lapsien ohella!!
kymmenen! Joka perheessä on ongelmia. Mutta jos mies ei vaimoa ja lapsiaan arvosta ja kunniiota, ja kuvittelee et vaihtamalla tulee mukava perhe, niin ei siinä lapset ole ne, jotka ymmärtää että isää vai ei meidän perhe huvittanut. Piti vaihtaa mukavaan perheeseen. Siinä onmiehessä vika, ei siinä perheessä.
kaikkeen. Jopa mieskin on tajunnut, että ainoa oikea paikka lapsille on oma koti, ei sitä kylässä asuta.
noin, mutta kenties ( niinkuin meillä) lapsen bioäiti ei nyt vaan ole keittiöihmisiä!!! Meillä , minun kanssani, lapsi ( poika) saa tutustua myös leivonnan ja ruuanlaiton ihmeelliseen maailmaan. Uskon kyllä, että oma, biologinen äiti antaa lapselle taas jotain muuta.... Eikö lapselle useampi aikuinen elämässä ole rikkaus!?
tuskin avioeroa olisi tullut!
syitä kun voi olla niissä isissäkin!
ette ikinä eroa? Ettekö TE sitten olisi se EPÄMUKAVA perhe? Älä ole noin naiivi.
No mietihän sitten sitä! Se että olette samassa huushollissa ei tarkoita että sun pitää "huohottaa niskaan". "laatuaikaa" voi olla vaikka kykkisitkin nurkissa!
Mietihän sitä mitä sillä tarkoitetaan!
korjata etäpojalle etteä EI TÄMÄ OLE SINUN OIKEE KOTI, olet meillä KYLÄSSÄ..kun poika kutsuu tätä toiseksi kodiksi..hohhoijakkaa!!!
voi kuule asiat olla hyvinkin eroista huolimatta, ja meillä ainakin onneksi tullaan toimeen exien ja nyksien kanssa, ja ilman katkeruuksia lapsella on kaksi kotia missä molemmissa viihtyy!!
ja lapsen vanhemmat ovat molemmat mukana lapselle tärkeissä tapahtumissa, ja me UO:T mahdumme loistavasti mukaan..niinpä lapselle meidän tapauksessamme on muitakin tärkeitä ihmisiä elämässään kun ÄITI..ja äitikin tämän osaa hyväksyä!! hän ei ole katkera että lapsi pitää minusta,isän uudesta puolisosta,vaan hyvin usein kiittää siitä kuinka hoidan ja huolehdin,hänkin saa rauhassa hengähtää kun poika meillä!!
onneksi ei tämä exä päätä yksin että on ainoo ja oikee päättämään lapsensa elämään kuuluvista henkilöistä,kun on ÄITI!! nyt lapsella elämässään kaksinverroin välittäviä ihmisiä!!
ja mistä lähtien isän kotia on kyläksi kutsuttu??niinkun etispoika fiksusti on sanonut " kyllä mulla on asiat paremmin kun monella muulla,kun mulla on 2 kotia"..
ymmärrä, että mikä on ongelma?
niinkuin sanoin jo, en tunge mukaan vaan annan omaa aika etc etc. kaikki hyvin ja rauha maassa.
sori nyt vaan, mutta vaikutat ihan pikkuse turhan kränttyseltä asian suhteen.
eiköhän nyt mietitä...
"laatuaika" on sitä ( vai onko) että aikuinen keskittyy lapseen...
Jos asunto on pieni, niin "uusi puoliso" ei yksinkertaisesti voi "poistua" asunnosta ellei lähde ihan muualle. Voi olla tilanne ettei "uudella" puolisolla ole paikkaa mihin mennä, kaupat ei ole auki sunnuntaisin jne....
Toiseksi, miksi "uusi" puoliso lähtisi kotoaan????
Isä voi viettää laatuaikaa lapsensa kanssa vaikka uusi vaimo olisikin samassa huoneessa!!!
isä ja etäpoika silloin tällöin käyvät uimassa ym ihan kahestaan,mutta ei sitä kutsuta laatuajaksi, ja siinä vaiheessa kun meille tuli yhteinen, niin tämmöset kahdenkeskeiset hetket jossain vaiheessa vaan on mahdottomia!
ollaan puhuttu miehen kanssa,molemmat lapset ovat miehelle tärkeitä, ja se ettei etäpoika asu samassa osoitteessa, ja ei ole mahd.olla joka päivä saman katon alla, on vain ikävä tosiasia!
mun mies sanoo ettei yhteisemme "vika" ole,ettei mieheni ollut onnellinen exänsä kanssa ja YHDESSÄ päätyivät eroon, siitä ei silloin voi rankaista toistakaan lasta,että isi pyhittää joka toisen vkolopun VAIN toiselle lapselle!
on se niin outoo että exät vaatii lapselleen jotain hemmetin laatuaikaa, viettävätkö he itse sellaista lapsen kanssa,ja sysäävät siksi aikaa muut perheenjäsenet jonnekkin!!tuskin..
miehestä ei siihen ole. Koska olen huolehtiva, hyvä ja lasten parasta ajatteleva äiti, ja pystyn yksin huolehtimaan lapsistani, niin muusta viis.
Meillä ei kenellkän lapsella ole koskaan ollut kahta kotia, enkä tunne ketään muutakaan kellä olisi. Lapseni eivät ole syyssä siihen että isä lähti, heidät jättäen, joten he eivät saa kärsiä siitä että joutuisivat valitsemaan, missä ollaan tällä ja missä ensiviikolla! Kun on yksi koti, se on niin selvää, että jos isä ei tule lasten luo, ei lastenkaan ole tarvinnut mennä isän luo.
se rikkaus! Meillä ei isän naisia kutsuta kylään eikä lapset ole koskaan olleet halukkaita menemään isän luo sillon kun siellä on joku niistä naisista. Onneksi. Pientä rajaa meillä on pidetty. Ei meill letä kuin elo pellossa. Siitä saa vain näärän kuvan, millaista on perhe elämä.
mihen kipee nainen sitkeesti vinkui ja soitteli mieheni kännyyn keskellä yötäkin, joten ei se vika aina ole perheessä, jos joku tulee väliin. Näin meillä kävi. Mulla meni muutama vuosi kun löysin perheellisen miehen, joten nyt on puntit tasan.
Vikaa on aina molemmissa!
riittää lähtemiseen, ja uuden kokeilemiseen. Moni jää sille tielle valitettavsti. On turha huutaa vikaa vikaa, sillä kyllä niitä vikoja voi yrittääk orjatakin, ei sitä heti tarvi karkuun juosta.
Jos esim. mies vaan kyllästyy kotileikkiin, niin hänen on helppo lähtä, sillä äiti ei useinkaan lapsiaan jätä.
mieheni "nainen" vaan hänen vihitty vaimonsa....
Vaikutat tosi ihanalta ihmiseltä :). Miehesi on onnekas kun on saanut noin tasapainoisen vaimon - samoin hänen exänsä :). Olisipa kaltaisiasi ihmisiä enemmän olemassa.
Sitähän se on, että suvaitsevaisuus, empaattisuus ym. huokuu omasta hyvästä olosta ja sisäisestä tasapainosta. Ja se tasapaino ja hyvä olo säteilee myös muillekkin.
Olen järjestyksen ihminen, ja kun ei ole niitä omia lapsia, niin huushollini on sitten kaaoksen jäljilta miehen lasten lähdettyä. Siivousta loppupäivä. Olen vaatinut heitä siivoamaan omat jälkensä, mutta mikään ei mene perille. Ruoka kyllä maistuu ja aina ollaan jääkaapilla, mutta mitään ei sitten tehtäisi. Jos minun pitää olla äiti miehen lapsille, niin kyllä minulla on oikeus vaatia heiltä hieman siistimpää kaytöstä. Vähän vaikea se on olla äiti isoille lapsille, kun ei ole ollut alusta asti heidän elämässä. Mutta helpompi vaatia, kun ei ole omia. Mutta jos sottapyttyjä ovat kotona, niin miksi se kylässä muuttuisi, kun kukaan ei ole ollut pieninä heitä opettamassa.
saada riitelyä aikaiseksi... Ajattelen asian samalla tavalla kuin muutamat kirjoittajat...Miksen voisi olla osa lapsen elämää. Miksei voisi ajatella niin, että olen rikkaus lapsen elämässä.
Oli asia niin tai näin, kysyin tuntevatko muut itsensä yksinäiseksi kun oma puoliso on lapsensa kanssa? En sanonut että tässä "laatuajassa" olisi mitään väärää!!!
Eipä ole tullut mieleen tuntea itseäni yksinäiseksi. Eihän meidän nyt miehen kanssa tarvitse luojan kiitos koko ajan olla kuin paita ja peppu. Tietysti, mulla on omia lapsia myös niin ehkä sitten ymmärrän paremmin koko vanhemmuutta.
Tulee mieleen, onko jonkinlaista riippuvuusongelmaa, jos aikuinen ihminen ei jaksa olla ilman miestään muutamaa hetkeä?
hyvin ton pointin siitä, että olo voi olla ulkopuolinen. varsinkaan jossei omia lapsia ole (mulla ei ole). vanhempi-lapsi-suhde on luultavasti-kai-vissiin jotain semmosta, jota ei tajua, ellei sitä ole kokenut (tai ehkä jotain semmosta, kuin jos on lemmikkeja ja niistä tykkää kovasti ;) näin olen ymmärtänyt). siinä uudelle voi tulla välillä vähä orpo fiilis, kun ei pääse siihen juttuun mukaan ja kun puolisostaan tykkää kummiski ja tahtos jakaa kaiken (suht kaiken) tämän kanssa ja sitten tulee tämmönen tilanne, niin tulee semmonen nuutunu ole. sekavaa, mutta tämmöne fiilis joskus voi tulla. mulle on ainaki tullu. ja se ei liity periaatteessa lapseen mitenkään vaan siihe pointtiin, että on vaan niin ulkopuolinen koko hommassa.
Kyse ei siis ole siitä että olisisn mieheeni liimautunut kiinni... Onhan minulla omat menoni ja hänellä omansa.
Se yksinäisyyden tunne tulee juuri siitä, ettei pääse itse kokemaan asioita lapsen kanssa. Vastaavasti taas hetket, jolloin olemme kaikki yhdessä, ovat itselleni "laatuaikaa" jotka tulen aina muistamaan...
Mutta esimerkiksi miehen ja lapsen väliset keskustelut..." muistatko iskä silloin kun minulla oli tuhkarokko..." jne. silloin tulee niin ulkopuolinen olo kun ei itse voi muistella lapsen kanssa asioita.
Ottakaa nyt hyvät ihmiset huomioon, että se lapsi voi olla tärkeä ja rakas myös sille uudelle puolisolle!
aattelen ihan just noin! :) kiva, että joku muukin.
siinäpä tulee sitten hieman skitsofreeninen olo, kun tykkää muksusta kamalasti, mut just toisaalta harmittaa se ulkopuolisuus. en oikein tiedä, miten pitäs olla. ja siihen samaan syssyyn vielä tulee mulle väkisinkin mieleen se, että tämä lapsi on ja tulee aina olemaan miehelle se eka lapsi, eka synnytys jne. ja minä ja meidän mahd. tuleva lapsi aina kakkosena. tiedän, että ei se noin yksoikosta ja mustavalkosta ole ja itse olen miehen valinnut, jolla on lapsi (varsinkaan en lasta 'syytä', hänen 'vikansa' se vähiten on!!), enkä miestäkään syytä. mulle ittele tulee riittämätön olo, että en voi mitään uutta miehelle tarjota, kun se on jo 'kaiken' kokenut ja mä en mitään. ja samaan aikaan todellakin tykään ja välitän miehen lapsesta ihan kamalan paljon. tunteet on todellakin jännä juttu.
ymmärtää, mut ei se mitää, onhan se hienoo et on saanu joltain lapsilta isän ja äidiltä miehen, voi ainakin jossain loistaa.
väärään paikkaan toi sun viestis????
Jokaisella on kokemusta vanhemmuudesta sillä tavalla että jokainen on ollut jonkun lapsi, ja sillä lapsella on ollut jotkut vanhemmat.
Olisko nyt ihan mahdotonta levittää sydäntään sen verran että edes vähän yrittäisi samaistua hetkeksi siihen lapseen (eikä vain "rakastaa" sitä niin perkeleesti), ja oikeesti tosissaan miettiä asioita hänen kannaltaan.
Hän on pieni ja hänellä on isä ja hänellä on äiti. Ja isän uudesta ei tule äiti, vaan jotain muuta (hyvässä lykyssä rikas ja upea ihmissuhde) eikä äidin uudesta tule isää vaan jotain muuta (hyvässä lykyssä myös rikas ja upea ihmissuhde). Mutta isä on isä. Ja äiti on äiti. Ja lapsi on lapsi, ja kaikki muut ovat aikuisia, myös sinä, toivottavasti.
ajatusmaailma poissulkee se, että "uusi puoliso" osallistuisi myös lapsen kasvatukseen? Ennenvanhaan jokainen lapsi oli myös suvun lapsi.. häntä kasvatti muutkin kuin äiti ja isä!!!
kuin nykyisin. Kellään vieraalla ei ole oikeutta puuttua toisten elämään.
Suku on eri asia aina, mutta ei naapuritkaan puutu toisten asioihin.
Vai että olet rikkaus vieraan lapsen elämässä? Eli äiti on se paska! Äidistä ei oel mihinkään kun RIKKAUS SAAPUI ISIN JA LAPSEN ELÄMÄÄN heh hee,....putoos jo maan pinnalle ja lakkaa kehumasta itseäsi ja haukkumasta toisia!!!!
500 km päässä asuva täti saa puuttua lapsen asioihin, mutta isän uusi vaimo, jonka kotiin lapsi tulee, ei saa puuttua? Enkä olekaan kertaakaan kieltänyt isän ja lapsen yhdessäoloa. Kysyin vain, että löytyykö muita jotka kokevat samanlaista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta...
haukkunut tai mollannut lapsen äitiä! Luepas nyt viestit tarkemmin. Hän on varmasti hyvä äiti, mutta ihmisenä erilainen kuin minä. Tarkoitin rikkautena sitä, että lapsi oppii tuntemaan erilaisia ihmisiä....!
siinä määrin kuin se nyt käy sitten päinsä; riippuu lapsen oleskelun määristä (mitä enemmän lapsi on teillä sitä suuremmassa määrin voit pikkuhiljaa "osallistua"), lapsen iästä, lapsen omiehn biologisten vanhempien suhtautumistavasta yms.
Mä en todellakaan tunne ulkopuolisuutta mieheni ja hänen lastensa suhteesta. Mun lapsi asuu meillä ja mieheni on kyllä hänen kanssaan paljon, mutta minusta on tässäkin perheessä tosi tärkeää säilyttää ikioma suhde omaan lapseen; juttelen myös eksäni kanssa (lasten isä siis) yhteisen lapsemme asioista, ja koen kyllä siten että ensisijaisesti lapseni vanhemmat olemme minä ja lapsen isä. Nykyisen mieheni lapset ovat etälapsia, ja minusta heidän keskinäinen aikansa on sitäkin tärkeämpää. Toki minäkin heidän elämässään mukana olen, mutta en edes pyri miksikään kovin äitimäiseksi olioksi, kunhan nyt joku tuttu nainen olen... ja hyväksytty sellaisenaan. Mieheni lasten äiti kieltäytyy kaikesta keskustelusta mieheni kanssa, mikä on kyllä minusta suuri suru, varsinkin lasten kannalta.
Saada huomioo. Olet sitten varmaankin jo siinä iässä tai muuten kyvytön jo ei paksuksi tekeytymällä onnistu. Yhteenkuuluvaisuuden tunnehan tulee ainoostaan yhteisen kakaran kautta. Ämmät ovat erityisen mustasukkaisia joka miehen liikkeestä. Tapatko suhteen heti alkuunsa kontroloimalla toista ihan älyttömästi?
meidän "suhteemme" on kestänyt jo kymmenen vuotta. Toisekseen en ole niitä naisia jotka "hankkiutuvat paksuksi". Lapsen kuulu olla yhteinen hankinta, en käyttäydy kuin mieheni ex ( enkä muuten ole ämmä).
löytyy syy niiden terrori-exien käytökseen..kun sitä niin olen ihmetellyt..mutta avot,lapsihan siis on keino saada ja vaatia huomioo,ja lapsesta tulee yhteenkuuluvuuden tunne..ja nimenomaan exien mustasukkaisuus, kun ex miehellä on muutakin maailmassa kun tämä huomio exää eli yhteisen lapsen äitiä kohtaa!! no joo..
kyllä se kuuluu ihan nyksällekin puuttua puolison lapsen asioihin, kun sinne yhteiseen kotiin tulee..kuinkahan moni etäisä sanelee lähiäidille,ettei tämän uusi puoliso sitten saa puuttua yhtään lapsen asioihih..ei monikaan!!
onko se jotenkin kamalaa kun lapsen elämässä on välittäviä ja turvallisia ihmisä,muitakin kun äiti?
ja hei olipa hyvä kysymys "tapatko suhteen heti alkuunsa" ja ap ollut liitossa jo 10vuotta..kantsii hieman paneutua viestin sisältöön ennekun laukoo mitä sattuu..
naimisissa oleva mies, jotta tuntee itsensä onnistujaksi. Sitten haukutaan sen vaimo ja lapset,jotta mies ei kuuna päivänä heitä ajattelisi ja unohtaisi heidän olemasa olon, ja lopuksi hankkiudutaan raskaaksi, jotta miehen koko perintö ei mene entiselle perheelle, vaan siitä hyötyisi muutkin.
Olen joskus tuntenut yksinäisyyttä kun mieheni lapsi on meillä, mutta nyt jälkeenpäin olen huomannut että ottamalla osaa tekemisiin antaa myös yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Lapsi herkästi hakeutuu sen ihmisen seuraan jonka kanssa tuntee olonsa hyväksi ja ei se tunne lapselle kovin nopeasti tule, siihen tarvitsee laittaa aikaa ja kärsivällisyyttä. Voit kyllä puhua miehellesi tästä asiasta jotta hänkin auttaa hieman osaltaan tässä asiassa elikkä pyytää sinut mukaan - lapsi huomaa että olet myös isälle tärkeä ja että sinut voi ottaa mukaan yhteisiin juttuihin.
kuin minä, sen huomaa...
Harmillisinta näissä uusioperheissä on se, että lapsettomat, uudet kumppanit joutuvat kantamaan osasyyllisyyttä siitä, että eronnut isä (tai harvemmin äiti) ei ehdi enää olemaan lapsen jokapäiväisessä elämässä. Isä tuntee huonoa omaa tuntoa tästä, ja pyrkii kaikin tavoin paikkaamaan ja korvaamaan tätä lapselleen. Tämähän on todella ymmärettävää ja itseasiaa todella hienoa isän puolelta.
Mutta: ongelmana on tämän uuden puolison (usein siis naisen) rooli. Ulkopuoliseksihan siinä pakostikin jää, mikäli mies ei osaa olla riittävän älykäs sosiaalisilta taidoiltaan (mikä sekin on valitettavan yleistä - toki myös naisilla sama juttu:).
Miehen tulisi osata jakaa aikansa reilusti sekä uuden kumppaninsa että lapsensa kanssa. Osa ajasta tulee kohdentaa vain uuteen kumppaniin, osa lapseen, ja osan ajasta voi suunnitella siten, että siihen voivat osallistua molemmat osapuolet. Kolmiodraaman tunne häviää varmasti ajan kanssa, kun osapuolet tutustuvat toisiinsa ja luovat sen omannäköisen suhteen.
Kiteytettynä: uusperheen aikuisen, jolla on lapsia edellisestä suhteesta, tulee kantaa vastuu sekä lapsestaan että uudesta suhteesta aikuiseen ihmiseen. Uusi kumppani on hyväksynyt lapsesi aloittaessaan suhteen kanssasi. Tämä takoittaa sitä, että uusi kumppani hyväksyy lapsen olemassa olon, käynnit myös hänen kotonaan jne. Tällöin vastuullisen vanhemman täytyy luoda sellainen ympäristö, jossa nämä uudet osapuolet voivat kohdata toisensa oikealla tavalla.
Kukapa hullu sitä ryhtyisi raskaaksi heittäytymään tuollaiseen epävarmaan tilanteeseen...
niin se vain on, että asian voi ymmärtää vain se joka on sen kokenut...