Työpaikkakiusatut/kiusaajat

Tää olis tosi mielenkiintoinen ja VAIKEA tutkimuskohde. Kun joku jaksais tutkia.

Mä oon ite aika mukautuva, enkä ota helposti itteeni. Pyrin myös olemaan ystävällinen.

Mä luulen, että osa ristiriidoista johtuu näkemyseroista. Työtä tehdään eri tavalla. Toiset hoitaa leppoisasti jutellen, toiset kylvettää hiki hatussa kakskymmentä potilasta päivässä. Sanotaan sitä ja tätä ja ymmärretään väärin.

Sitte on todellisia tilanteita, joissa syntyy kuppikuntia ja juoruillaan. Se on ikävää, mutta senkin kestää, jos työpanosta arvostetaan.

Mulle kävi nuorena tyttönä niin, että eräällä vanhuksella oli haavahoito, joka oli lääkärin kauan sitten määräämä. Haavaa katsottaessa haavasidokset olivat jo osittain kasvaneet ihon alle. Mainitsin hoitaja kolleegalle, että hoito pitäisi vaihtaa, jolloin tämä toinen hoitaja huusi minulle potilaan kuullen: "Et sinä voi lääkärin määräämää hoitoa ruveta vaihtamaan" Yritin siinä kertoa, että voihan sitä kysyä lääkäriltä, kun hoito ei selvästi enää ole oikea, mutta toinen hoitaja käänsi selän ja lähti huoneesta ovet paukkuen kesken lauseeni. Muistan sen kiukun tunteen vieläkin, että käännetään toiselle selkä puhuttaessa. Epäkohteliasta ja alentavaa.

Sitten vanhempana olin töissä päivystyspoliklinikalla ja päivä oli todella kiireinen. Kesälomittajaksi tullut hoitaja yritti kysellä jotain jätteiden lajittelusta. Sanoin, etten nyt ehdi, katsotaan myöhemmin. Tämä hoitaja kuitenkin käveli perässäni ja kyseli viiden minuutin välein samaa kysymystä. Mä ajattelin, että kiusaako se mua, eikö se nää, että mä teen tuhatta hommaa yhtä aikaa. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että luultavasti hän koki minun vähättelevän hänen ongelmaansa ja laiminlyövän ohjausvelvollisuuttani. Joskushan nekin asiat on saatava tietää ja jos ei ole vielä koko kuvio selvillä, niin voi takertua sillä hetkellä epäoleelliseenkin. Hän varmaan koki, että minä kiusasin häntä, kun en heti neuvonut.

Tämmöstä tuli mieleen. Mitään raakaa kiusausta en oo kokenu tai mielestäni harrastanu. Kauheeta tietää, että sitä on ja, että on ihmisiä, jotka jättää työnsä kiusaamisen takia. Aina voi parantaa käytöstään toista kohtaan.

Entä onko kuviteltua kiusausta? Kyllä musta sitäkin on. Eräs hoitaja sanoi, joka vuosi, että eroaa työstään, jos ei saa lomaansa heinäkuulle. Kun yhtenä vuonna ei saanut, niin kanteli kiusaamisesta. Mun nähdäkseni vain siksi, ettei lomatoive sillä kertaa mennytkään läpi vuosien vapaiden heinäkuiden jälkeen?

Itse olen töissä kunnallisessa lääkäripalvelussa ja meillä tuo peen jauhaminen toisten selän takana on ihan törkeää. Ollaan ensin kahvihuoneessa niin hyvää pataa ja kun joku tuo jonkun asian esille, mistä kaikki ei selvästikkään ole samaa mieltä, mutta kaikki vain komppaavat mukana. Sitten kun tämä kyseinen ihminen lähtee, alkaa kauhea möykkääminen. "Mistä tuokin mitään tietää" tai muuten haukutaan toisten mielipiteitä ja näkemyksiä kun ensin ollaan niiiin samaa mieltä että.. Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää.
Muutenkin hoitajien käytöksessä olis parantamisen varaa. Eräskin vanhempi hoitaja, joka ollut jo kauan vastaanottotyössä ja potilaat tuntuvan tykkäävän. Mutta kun ensin tämä hoitaja on mielinkielin potilaalle ja kun potilas lähtee, väännellään naamaa ja matkikaan kuin apina. Aivan uskomattoman epäammatillista käytöstä!
No lääkärien osalta voin sanoa, että eräs kuuskymppinen mieslääkäri yrittää kyykyttää hoitajia minkä ehtii. Soitteelee huoneestaan käskyjä, kun ei itse viitsi persettään tuolista nostaa ja välillä huomauttelee, että pöydänkin voisi siivota ja paperit järjestää. Luulee vissiin olevansa meidän pomo:)

Kyllähän tuota kiusaamista hoitoalalla tapahtuu huomattavan paljon, liittyen työpaikkojen arvomaailmaan.

Millään alalla eivät ihmiset ole yhtä tarkkoja nokkimisjärjestyksistä ja sisäisistä hierarkioista kuin hoitoalalla. Tai puolustusvoimat ehkä pääsee aika lähelle hoitoalaa.

Lääkärit syystä tai toisesta ovat näiden nokkimisjärjestysten ulkopuolella. Se taitaa olla hoitajien oma juttu.