Pakko kertoa teille: näin juuri pitkästä aikaa ihmisen, johon olen korviani myöten ihastunut:). Takana on paljon tuskaa ja kyyneliä, nyt pitkästä aikaa tuntuu siltä, että elämä voittaa sittenkin. Mutta harmi vain, en näe ihastukseni kohdetta usein eikä hän tiedä tunteistani. Miten osoitan sen hänelle. Näemme vain silloin tällöin päivisin "ohimennen". No, tämä päivä on ainakin pelastettu, se tapahtui todella pienellä, parin sekunnin ihanasta hetkestä.
Ihastuksesta
Sydän pomppii
232419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Näette vain ohimennen? Ette siis edes puhu? Siinä tapauksessa ei auta muu kuin mennä juttusille ja sanoa, että "haluaisin tutustua sinuun".
Joskus olemme puhuneet. Joka kerta nähdessämme kyllä moikkailemme ja hymyilemme... Mutta en tiedä miten saisin hänet tajuamaan miten kovasti haluaisin tutustua paremmin. Ehkä pelottaa, jos hän torjuu minut ja joudun senkin jälkeen kuitenkin häntä näkemään.
Just just. Mutta sittenhän kaikki on helppoa. Voit ilman tekosyytä mennä kyselemään kuulumisia, sitten uudestaan ja kohta jo joka kerta tavatessanne, ja siinä sitten tutustutaan ihan huomaamatta. Eikös kuulostakin helpolta?
Joo, kyllähän se helpolta kuulostaa, mutta mutta... Olemme samassa työpaikassa ja en halua ottaa "turhia riskejä". Emme ole juurikaan toistemme kanssa tekemisissä, joten en voi alkaa yhtäkkiä kysyä kuulumisia tms. Mutta miten saisin hänelle viestitettyä tunteistani - mokaamatta itseäni, jos hän ei tunnekaan mitään minua kohtaan? Vaikeata tämä on:(
Ymmärrän. Jos ei ole tekosyytä, on vaikea saada kunnon keskustelukontaktia. Toisaalta jomman kumman on pakko se riski ottaa, jos jotain aiotte saada aikaiseksi. Yksi keino on käydä kimppuun firman yhteisillä virkistyspäivillä, jos sellaisia sattuu näkyvillä olemaan. Niissä on ennenkin pareja muodostettu.
En minä kyllä oikein osaa neuvoa. Flirttikään ei kaikkien kohdalla johda mihinkään. Siitä huolimatta kannatta varmaan yrittää vain tuijotella, ja seurata reaktioita.
Aion nyt toistaiseksi vain tyytyä ankaraan silmäpeliin ja "tunnustella" tilannetta. Uskon, että kaikki kyllä menee niin kuin on tarkoitettu, oli se sitten mitä tahansa. Toivotaan, että tästä jotain kehittyy! On sen verran suloinen ja ihana mies...
Mulla on oikeastaan täysin samanlainen tilanne :) Vaikea tilanne, tunne kun on niin vahva. Missä päin Suomea sä työskentelet?
Työskentelen Länsi-Suomessa. En ole koskaan ennen tuntenut näin vahvasti jo heti ensisilmäyksellä. Tuntuu ihan mielettömältä, että tällaista voi olla olemassa, siis tällaista tunnetta ja sellaista ihmistä... Haluaisin niin kovasti tutustua häneen paremmin, mutta en halua ottaa riskejä. Kun tässä jutussa on aivan ihana työpaikkakin "mukana". En halua riskeerata työssäolon helppoutta & viihtymistä. Kunpa tietäisin edes seurusteleeko hän vai ei. Sormusta ei ainakaan ole sormessa. No jos jotain positiivista koittaa löytää, nyt tilanne on ainakin minun puolelta helpompi kuin silloin kun tapasin tämän miehen ensimmäisen kerran. Silloin minä seurustelin, mutta nyt olen vapaa. Enää ei ole omantunnon tuskia, vaikka ajattelisin häntä joka sekunti:)
No jopas nyt jotain. Viet aivan sanat suustani, sen verran samanlainen tilanne täällä :) En saa tätä ihastukseni kohdetta sitten millään mielestäni, en ole moneen vuoteen tuntenut mitään tällaista. Miekin työskentelen Länsi-Suomessa.. :)
Oletko sinä nainen vai mies? Oletko myös ihastunut työkaveriisi?
Mies olen ja siis ihastunut yhteen suloiseen naiseen joka työskentelee samassa paikassa. Tuntuu vaan niin mahdottomalta edetä tässä tilanteessa.. Kun en edes tunne tätä henkilöä ja työtehtävämme ovat aika erilaiset. Ollaan muutaman kerran juteltu ja silloin tällöin nähdään ohi mennen. Ja aina vaan se ihana tunne valtaa sisimpäni kun hänet näen. Että semmoista :)
Minusta tuntuu aivan samalta. Mekin työskentelemme eri hommissa, vaikka samassa työpaikassa olemmekin. Vaikka välillä meinaa todellinen uskonpuute tulla, haluan uskoa, että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu. Jos meidät on tarkoitettu yhteen, niin myös tapahtuu jonain päivänä, jollain tavalla... Onhan kaikki ennenkin mennyt lopulta hyvin... Paljon onnea sinullekin!!!!!
Minkä näköinen sun ihastuksen kohde on? Ei muuta, good luck :)
Hän on suloinen, komea, tummahko/ristiverinen, hieman kiharat hiukset, 24-vuotias. Vaikuttaa maailman kilteimmältä ihmiseltä, mutta ei silti ole mikään hiljainen hissukka vaan erittäin mukava, hauska jne. Entä oma ihastuksen kohteesi?
Kerrohan, miten sinä haluaisit, että sinuun ihastunut ottaisi yhteyttä? Olen tullut siihen tulokseen, että jos joskus saan rohkaistua mieleni, tekstiviesti on ainoa/paras tapa aloittaa. Mutta mitä kirjoittaisin viestiin, onko parempi aloittaa varovasti lähettämällä viesti esim. hänen syntymä-/nimipäivänään ja toivotella vain onnea (jossa on se vaara, että se jää siihen??) vai ilmoittaa suoraan, että haluaisin tutustua vai mitä? Hän tietää minut ulkonäöltä ja ehkä nimen, ainakin etunimen, mutta en tiedä kuinka paljon hän on minuun kiinnittänyt huomiota nähdessämme. Voi että miten pelottaa, että hän alkaa vältellä minua/kertoo asiasta kaikille, jos rohkaisen mieleni. Itse en ikinä tekisi niin, enkä hänestäkään oikein usko, mutta silti riskit tuntuvat suurilta...
En tiedä hänen tarkkaa ikäänsä, mutta ollaan suunnilleen saman ikäisiä, eli reilu parikymppisiä. Ollaan muuten työpaikan nuorimmat.. jotain yhteistä :) Ulkonäöltään kaunis, tummat puolipitkät hiukset, hoikka, luonnonkauniit kasvot ja nätti hymy :) Huoh.. aivan masentaa pelkkä ajatuskin siitä etten koskaan pääsisi hänen lähelleen. Pitäisi tehdä jotain asian eteen, mutta mitä?! En edes tiedä seurusteleeko hän, sormuksia ei ole ja tietääkseni asuu yksin. Ehkä olisi parasta vaan rauhassa seurata tilanteen kehittymistä. Pelottaa tehdä mitään radikaalia, kuten soittaa tai tekstata. Varsinkin kun en ole varma onko kiinnostus molemminpuolista ja ehkä hänellä on poikaystävä josta en tiedä.. Olisi hankalaa sen jälkeen nähdä työpaikalla ja ehkä hän kertoisi työkavereilleen minusta. Hankala tilanne, kuten varmaan sinullakin.. koitetaan pärjäillä ja tsemppiä, eiköhän kaikki käänny vielä parhain päin! :)
Minulla olisi pian "hyvä syy" tekstata ihastukselleni, kun hänellä on merkkipäivä. Olen niin varma tunteistani, että ehkä olen valmis ottamaan jopa riskejä. Tai en tiedä!!! Mutta mitä kirjoitan hänelle? Laitanko vain onnitteluja, mutta mitä sitten? Vaikeata...
Vaikee sanoa, ehkä tekstari toimisi ihan hyvin.. Tosin sehän edellyttää että olet selvittänyt kyseisen henkilön puh.numeron ;) Itse olen ajatellut sähköpostin lähettämistä, mutta en vaan tiedä mitä siihen kirjoittaisin.. ja kokoajan on pieni pelko siitä että häntä ei kiinnosta tai on varattu. Olisi helppoa jos tietäisi että kiinnostus on molemminpuolista :) Ehkä olisi parempi vaan jonkin aikaa tarkkailla tilanteen kehittymistä.. mutta ei vaan mitenkään malttais odottaa :)
...mutta sähköpostia en, vaikka sekin olisi hyvä keino. Tekstari taitaa olla ainoa mahdollisuus, koska ei minusta soittamaankaan ole. Ja kasvotusten on täysi työ, että pysyn pystyssä, kun meinaa jalat mennä alta:) Mistä saisi rohkeutta lisää...
Niin, tuo alkuvaihe on ihanaa. Lopuksi ne muutamat sekunnit/minuutit eivät kuitenkaan enää riitä, vaan ne alkavat raastaa sielusi syövereitä, kunnes jopa se, että et enää koskaan näe Häntä tuntuu lohdullisemmalta ajatukselta kuin ne muutaman hetken tapaamisen aikaansaamat ajatukset ja tuska erossaolosta ajaa ohi.
Minäkin näin eilen HÄNET, ihan ohimennen. Olen kyllä hänelle ilmaissut kiinnostukseni kerran kasvotusten.... mutta, hän lähti pois... oli kiire....
Mitäpä muuta tässä sanoisi, may the luck be with ya all...
Ja sitä kiirettä olen katunut ainakin noin miljoona kertaa. Unohdetaan se ja tee jotain, sä kuitenkin taidat olla vähän rohkeampi.