oksennus-pelosta..

Mulla on ihan samanlainen pelko/inho oksennukseen ja oksentamiseen. Minä en pyörry näkiessäni/kuullessani, mutta saa aivan älyttömän kohtauksen.Vapisen ja menetän kaiken ajateelu kykyni..Varsinkin jos näen/kuulen oksantamisen humalan takia,raivostun ja huudan.En mahda sille itse mitään..

Sama täällä!

Tärisen,vapisen, meinaan pyörtyä, huimaa, oksettaa, sydän hakkaa jne. kun joku oksentaa tai sanoo, että hänellä on huono olo. Menen täysin kauhusta sekaisin. Ja raivostun todella pahasti, jos joku sanoo, että hänellä on huono olo.

En käy syömässsä julkisilla paikoilla, en ikinä haluaisi matkustaa ulkomaille (kotimaassa voin matkustaa, mutta silloinkin pelkään koko ajan, että oskennan), en juo alkoholia, olen tarkka hygienian suhteen, välttelen tiettyjä ruokia, en käy huvipuistoissa ja niin edelleen.

Esim.
Jos joku luokassa lähelläni istuva alkaa valittaa, että hänellä on huono, menen täysin kauhun valtaan. Tulee kauhea pakokauhu ja tekisi mieli juosta pakoon, mutta jähmetyn kauhusta sekaisin paikalleni. Aina kun sieltä päin kuuluu liikahdus tai yskimistä, kulkee lävitseni sellainen kauhun "aalto".

Tällaisiin tilanteisiin, joissa joku meinaa oksentaa, liittyy vielä sellainen kauhukuva, miten joku oksentaa ja sitä roiskuu ympäriinsä ja minunkin päälleni. Se ajatus saa myös aivan pelosta sekaisin.

Olen kärsinyt tästä jo alle kouluikäisestä pikkulapsesta saakka.

Tässä lainaus Kauneus ja terveys -lehdestä (9/2000), jossa kysyjä kysyi juuri näistä samoista asioista:

"Mielestäni ensimmäinen kysyjä kärsii pakko-oireisesta häiriöstä, jolle on ominaista tilanteeseen liittyvä älytön pakkoajatus, johon sitten liittyy voimakas elimellinen ahdistusoireisto, jonka niin osuvasti kuvaat.
Tämä ongelma on melko yleinen ja sitä esiintyy jopa kahdella ihmisellä sadasta. Se on yhtä yleinen kummallakin sukupuolella. Oireet saattavat häiritä jokapäiväistä elämää ja invalidisoida pahimmillaan potilaan. Yleensä tähän sairastutaan siinä 20 vuoden iässä, mutta osalla oireisto alkaa jo pikkulapsena."

... on tuo sama pelko ollut koko elämän ajan. olen aloittanut psykiatrilla käynnin ja kohta alkaa myös lääkehoito terapian ohella.

Talvi ja kevät on ollut todella vaikeaa aikaa kun kaikki oksenteli ja sairasti sitä tautia, en käynyt koulussa etten vaan saisi sitä matkalla tai koulussa enkä lähtenyt mihinkään muuallekaan.

En pelkää kännissä oksentamista, eli jos kaverit niin tekee, koska tiedän että se ei voi tarttua, mutta itse tiedän tarkan rajan juomisen suhteen joten en ole kertaakaan oksentanut sen takia.

Jos joku ohimennen edes mainitsee että siskon kummin kaima oli taudissa niin pakokauhu iskee ja tulen hysteeriseksi.

Mailata saa jos tahtoo puhua asiasta.

Moikka vaan. Onneks huomasin etten ole ainoo tän asian kanssa. Mulla vaan on semmonen ongelma että mulla on lääkäri todennut toiminnallisen vatsan. Eli mulla on niin sanotusti kokoajan huono olo. En oikeen uskalla syödä mitään ettei vaan joutuis oksentamaan. Enkä oikeen uskalla liikkua missään jos vaikka tulee oksennus jossai julkisella paikalla ja meen ihan shokkiin. Tää on tosi vaikeeta. Oon käynyt terapiassa mutta en ole saanut apua tähän pelkooni. Niinpä syön jokapäivä pahoinvointi lääkkeitä ja pesem käsiä kokoajan koska pelkään saavani oksennustaudin. Hyviä jatkoja kaikille tästä samasta kärsiville

Luulin ihan oikeasti, että olen ainut, joka pelkää oksentamista ja mahatautia kuin hullu. Kaikki (jotka tietävät) pitävät mun pelkoa ihan outona. Jos kuulen, että jollain on mahatauti, menen kanssa ihan paniikkiin ja odotan, koska mulle itselleni tulee paha olo. Talvi ja kevät ovat hirveää aikaa, kun aina kaikilla on silloin mahatauti. Lapset mua inhottaa erityisesti, kun niillä tuntuu olevan aina mahatauti. Onneksi on muitakin :)

Hei kaikki oksennustautikammoiset! Samassa veneessä ollaan! Käykääpä tämän Hyvinvointi-sivun Terveys-palstalla. Siellä nimim. Pelkurityttö kertoo oksennustautipelostaan. Olen antanut hänelle hyviä vinkkejä, joiden avulla vatsa voi loistavasti! Itse olen vinkkieni avulla selvinnyt oksentamatta jo kuusi vuotta! KOMMENTOIKAA IHMEESSÄ, SILLÄ MINUA TÄMÄ AIHE AINAKIN MIETITYTTÄÄ!

Hei, täällä myös yksi oksennuskammoinen ilmoittautuu! Olen siitä "erikoinen" että en pelkää oksentamista/ omaa oksennusta. Olen sairastanut migreeniä niin kauan, että pahimman kohtauksen iskiessä tiedän ainoastaan oksentamisen helpottavan hetkiseksi oloa. Mutta sen sijaan toisten oksennus/ oksentaminen/ pahoinvointi aiheuttaa selittämätöntä, järkyttävää kammoa/ paniikkia.

Kammo haittaa välillä todella elämääni, en esimerkiksi pidä lainkaan julkisilla ajoneuvoilla matkustamisesta. Lisäksi koululuokassa menetän keskittymiskykyni täysin, jos joku edes mainitsee voivansa pahoin. En kuule enää opetuksesta mitään, mietin ainoastaan lihakset jännittyneinä milloin purskahtaa.

Ehkä traumaattisin tilanne tähänastisessa elämässäni on ollut se, kun istuin hlöauton etupenkillä, ja juuri selkäni takana takapenkillä eräs oksensi. Pussiin kylläkin ja varsin "siivosti", mutta se ääni, haju ja näky on mielestäni jotain niin kamalaa, että menin aivan paniikkiin. Äitini sanoikin jälkeenpäin, että säikähti näkyä aivan kamalasti. Valahdin kalmankalpeaksi, vapisin kauttuaaltaanti, kädet ja jalat tärräsi ihan mielettömästi ja hallitsemattomasti. Minusta tuntui, että pyörryn kohta. Tukin korvani ja nenäni ja puristin tiukasti silmiäni kiinni. Istuin etukumarassa asennossa silmät, korvat ja nenä tukossa etupenkillä koko loppumatkan (15 km) ja heijasin itseäni ja en muista itkinkö hiljaa vai inisinkö muuten vaan jotain käsittämätöntä. Lisäksi loppumatkasta, ehkä kilsan päässä kotoa, mun oli vaan pakko poistua autosta ja kävellä, kun mua ahdisti niin kamalasti. Vaik oli jo yö, ja mulla oli pelkät juhlahepenet päällä. Ja tein tämän kaiken vaan siksi, et mun selkäni takana oksennettiin kerran alkumatkasta! :-x

Lisäksi inhoan huvipuistoja (joku on saanut mut muutaman kerran johonkin laitteisiin, ja mietin kokoajan, et kohta jostakin lentää oksennukset niskaan..) Ala-asteella pelkäsin etukäteen luokkaretkiä, joihin mentiin linja-autolla, koska koulun reisuilla yleensä aina joku oksensi. En suostunut myöskään pienenä matkustamaan hissillä, koska näin kerran erään kerrostalon hissinlattialla oksennuslätäkön. Nykyään taivun jo hissiin, mut tarkkailen kyllä "epäilyttävän näköisiä" ihmisiä, eli lähinnä lapsia siellä hyvin tarkasti, osoittavatko jotain pahoinvoimisen merkkejä.

Pahin on ehkä lentokone, kun en voisi poistua mihinkään siitä tilasta, jos joku oksentaisi. Nuorempana (olen nykyään 19) sain järkyttävän kohtauksen jos joku edes ilmoitti pahoinvoivansa. Mieleni olisi tehnyt lähteä heti karkuun hippulat vinkuen, lähes suutuin ja minua alkoi itkettää.. Nykyisin osaan jo peittää reaktioni hieman paremmin, mut kyllä mulla vieläkin sydämen syke nousee ja kädet alkavat hikoamaan ja epämääräinen paniikki vellomaan vatsassa ku joku ilmoittaa pahoinvoivansa. En ole koskaan ymmärtänyt, enkä tod. näk tule koskaan ymmärtämäänkäään oksennushuumoria. Minusta järkyttävä leffa on se Mr. Bean, missä se räjäyttää sen oksennuspussin edessä istuvan matkustajan päälle! :-x En pysty koskaan katsomaan sitä kohtausta sulkematta silmiäni. Se on nimittäin ehkä pahin oksennukseen liittyvä kammoni: että jonkun vieraan ihmisen oksennusta roiskuisi päälleni, tai mikä vielä pahempaa, tulisi lastillinen syliini! Muuten en ole millään tapaa bakteerikammoinen, en pelkää esim. kättelyä, aivastusta yms.

Tämä on aika rajoittavaa! :( Lisäksi näen joskus painajaisia siitä, että joku jahtaa minua, ja lopulta kun saa minut kiinni, oksentaa päälleni! :-s Olenkohan hullu..