pieni tunnustus!
Kyllä kirpaisee syvältä sisältä nähdä vastasyntyneestä vauvasta kuva. Kuva jossa vauvan isä mukana. En osannut arvata tämmöistä tunnetta, kateusko ehkä vaiko pienen hetken omantunnonpistos nipisti? Tiedä häntä!
Olisinhan minäkin mielelläni kaksin odottanut, kaksin synnyttänyt, kaksin lähtenyt kasvatus taipaleelle, mutta mutta aina kaikki ei mene kuin itse suunnittelee. Yksin päätin odottaa, yksin synnyttää, yksin kasvattaa, kun ehkäisy petti ja kun aborttia en halunnut. Enkä sitä kadukkaan, vaikka myöntää täytyy. Kyllä kirpaisi nähdä kuvia kaksin odotuksesta, kaksin synnytyksestä, kaksin kasvatustaipaleelle lähtemisestä.
Kyllä kirpaisee syvältä sisältä nähdä vastasyntyneestä vauvasta kuva. Kuva jossa vauvan isä mukana. En osannut arvata tämmöistä tunnetta, kateusko ehkä vaiko pienen hetken omantunnonpistos nipisti? Tiedä häntä!
Olisinhan minäkin mielelläni kaksin odottanut, kaksin synnyttänyt, kaksin lähtenyt kasvatus taipaleelle, mutta mutta aina kaikki ei mene kuin itse suunnittelee. Yksin päätin odottaa, yksin synnyttää, yksin kasvattaa, kun ehkäisy petti ja kun aborttia en halunnut. Enkä sitä kadukkaan, vaikka myöntää täytyy. Kyllä kirpaisi nähdä kuvia kaksin odotuksesta, kaksin synnytyksestä, kaksin kasvatustaipaleelle lähtemisestä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä odotin ja synnytin kaksin... jne
Mutta isä ei osallsitunut millään tavoin lastenhoitoon ja olemme eronneet jo muutama vuosi sitten.
Nytten vasta on tuttavapiirissäni alkanut olla vauvoja ja katson ihaillen isien touhuamisia lasten kanssa! Jo pelkkä lapsen kantaminen tai lapsen syöttämisen näkeminen näyttä minulle, että millaista meilläkin olisi voinut olla...
Mielestäni se ei ole kateutta vaan tulee tunne, että voi kun mullakin olisi ollut noin kivasti asiat ja tietynlainen suru, että mistä on jäänyt/lapsi jäänyt paitsi.
ettei lapsen isä halunnut osallistua mihinkään. Ollaan pärjätty ihan hienosti mutta lapsi ei ole koskaan saanut kokea läheisyyttä kenenkään miespuolisen kanssa. Kukaan ei ole syöttänyt tai pitänyt sylissä. Mutta toivon että tämä tekee vain pojan vahvaksi ja saa hänet olemaan hyvä isä sitten tulevaisuudessa.
Hyvä että tunnustit edes että omatuntosi nipisti.Ei mitenkään pahalla mutta itsehän sinä tiesi olet valinnut.Satuitko ehkä mieheltä kysymään että halusiko hän lapsen kanssasi???
Kyllähän miestenkin mielipiteitä pitäisi kuunnella.Ei ketään ihmistä voi pakottaa kasvattamaan ja haluamaan lastaan.Kyllä pitäisi edes jonkunlainen parisuhde (pidempi) olla että lapsia voisi tulla.
En ymmärrä esim.muutaman viikon seurustelua ja sitten nainen ilmoittaa miehelle että -olen raskaana-.Voin kuvitella miltä miehestä tuntuu ja sitten vaaditaan elatusmaksuja,lähetellään kirjeitä ja itketään miten rankkaa on ollut.Mutta jokainen valitsee tiensä.Toivottavasti kunnioitat myös "isän"päätöstä!!!!
T:Myös itse äippä
mitäs mies??? Oletko ulkoillut???
ei noin niitä lapsia voi tehdä.. oli ensimmäisiä kommentteja, joita sain, kun päätin pitää lapseni, yhden illan suhteesta alkunsa saaneen. kiitos tuosta ""Kyllä pitäisi edes jonkunlainen parisuhde (pidempi) olla että lapsia voisi tulla."" se piristi kummasti.. tosin ikävää, se on aika yleinen mielipide, mutta itselleni käänteentekevää silloin, kun punnitsin asioita abrotin kannalta, oli ystäväni, joka muistutti että "lapset saadaan, niitä ei tehdä".. en jaksa uskoa, että tässä maailmassa on mtn niin ihanaa kuin oma lapsi, olipa sen isä kuka hyvänsä, minun se on ainakin. en minä näin suunnitellut, saatikka halunnut.. päätös oli tehtävä ja nyt olen ylpeä ja onnellinen siitä, että pian minulla on oma pieni nyytti, jota jo nyt rakastan enemmän kuin mtn muuta maailmassa.
Tunnistan nuo keskustelun aloittaneen "pistokset". syyllisyys, häpeä ja paha olo, siitä, että lapsellani ei tule olemaan isää on jokapäiväistä. ymmärrys ihmisetn uteluita kohtaan alkaa jo pistää vihaksi. "ai olet raskaana, kuka sen isä on"..eikö voisi sanoa, että "ai olet raskaana, olen iloinen puolestasi".. en jaksa tarinaani kaikille selittää ja siksi huulta heittäen tokaisen "ettei miestä tarvita kuin siihne yhteen hommaan"..joka kerta kuitenkin itken yksin kotona.. en edes lue synnytystarinoita, joissa isä on mukana..itse olen menossa siihenkin yksin.. itse olen tieni valinnut ja tulen selviämään siitä..
ympärilläni olevat ihmiset saavat sydämelliset kiitokseni antamastaan tuesta ja ymmärryksestä.. toivon hartaasti, että ihmiset miettisivät kaksi kertaa ennenkuin julkaisevat mielipiteitään, joille heillä ei ole toteen näytettyjä perusteita!! taikka osoittelevat sormella yksinhuoltajia..
jakaisin mieluusti kokemuksia vaikkapa sähköpostitse taikka mesetellen..aikaa on vielä hetki ennen laskettua aikaa.. :)
[email protected]
Sä kuule pärjäät ihan varmasti lapsesi kanssa usko minua.minulla on ihan sama tilanne ja nyt lapseni on jo 8kk vanha ja mä nautin äitiydestä ja elämästämme:)kun sä saat sen nyytin rinnallesi kun se on syntynyt niin sä unohdat kaikki nuo ajatukset ja keskityt vaan siihen pieneen kääröösi!Mä toivotan sulle onnellista odotusta ja voimia että jaksat maaliin asti.
Elmeriina